Ulkomaanlehtikolumni

Kritiikkiä voi ottaa vastaan huonosti tai vielä huonommin

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 21.5.2008

Psykologian lehdet ja antiikin filosofit antavat hyviä neuvoja. Viimeaikoina huumorintajulla olisi ollut kysyntää. Neuvottelut veljien kanssa ovat kysyneet hermoja.

Psychology Today ei mitenkään kuulu lempilehtiini, vaikka usein se on parempi kuin miltä se näyttää. Jos lehden ulkoasulla halutaan tehdä heppoinen vaikutus, niin siinä Psychology Today on todellakin onnistunut. Sen ranskalainen sisarlehti on samaa lajia: halvan oloinen. Psykologiset artikkelit kuvitetaan piirroksilla tai toinen toistaan keinotekoisemmilla kuvituskuvilla.

Impulssi jonka takia lehden ostin, tuli kansiotsikosta. Kuinka ottaa vastaan kaunistelematon totuus itsestään. Epäilen nimittäin että sellainen on tulossa. Olen jo kuullut siitä kaikuja siinä ikävien ajatusten virrassa, joka erityisesti yöllä hyökyy aivojen läpi.

Artikkeli oli tietenkin pettymys. Se käsitteli ainoastaan sitä miten otetaan vastaan esimiehen kritiikki. Jotakin siitäkin voi tietenkin oppia.

Tohtori Judith Sills lohduttaa ensin. Sydämen syvimmissä sopukoissa on ainoastaan kaksi tapaa vastaanottaa kritiikkiä: huonosti tai vielä huonommin. Mutta julkisissa tilanteissa on haavoitetut tunteet kuorrutettava hymyllä. Sills siis väittää, että sisäisen hätkähdyksen
ja teeskennellyn hymyn välillä on pieni tila, jossa voi oppia jotain, jos on oppiakseen. Kritiikin kohdatessa on varmistauduttava siitä, että todellakin saa sen hymyn kiskaistua naamalleen, vaikka kaikki kritiikki koskee ja vaikka suuri osa siitä usein on epäoikeudenmukaista. Siinähän ei liiemmälti ole aihetta hymyillä.

Kuitenkin julkinen hymy merkitsee sitä, että pitää kiinni kritiikin kohteena olemisen säännöstä numero yksi, joka siis kuuluu seuraavasti: istu hiljaa ja ota se vastaan. Paras puolustus kritiikkiä vastaan on se, että ei puolustaudu lainkaan.

Puolustautumisen voi säästää myöhempään ajankohtaan - kaikki selitykset, selvennykset, syyt ja jopa puhtaan raivon voi jättää ajankohtaan jolloin niistä voi ehkä olla hyötyä. Julkinen hymy ja vaikeneminen antaa ainakin sen vaikutelman, että kritiikin kohde näyttää kuuntelevan. Parempi vielä jos hän aivan oikeasti kuulee, mitä hänelle sanotaan.

Tohtori Sillsin mukaan ehdottomasti paras tekniikka kommunikoida on ikään kuin toimia kritiikin peilinä eli toistaa omin sanoin se, mitä esimies on sanonut. Kritiikin peilinä toimiminen vaatii keskittymistä, mutta se toimii kuin taika.

Jos esimies esimerkiksi on sanonut, että esittelet asiasi liian yksityiskohtaisesti, vastauksessa voi sanoa ymmärtäneensä kritiikin niin, että minulla on hiukan taipumusta pitkäpiimäisyyteen ja harhaannun helposti yksityiskohtiin.

Sillsin mukaan tämä ei vielä tarkoita sitä, että itse myöntäisi kritiikin oikeaksi.

Kritiikin vastaanottamisen tekee myös vaikeaksi se, että kohde ei useinkaan keskity siihen mitä sanotaan vaan siihen miten se sanotaan tai mikä on suhde kyseiseen sanojaan. Näistä tunteista ei ole mitään hyötyä, mutta raastavia ne ovat.

Kuitenkin tärkeintä olisi päästä irti vihaisista tunteista ja miettiä mitä itse kritiikistä ajattelee. Murjottaa saa Sillsin mukaan korkeintaan 72 tuntia. Silloin voi valittaa puolisolleen, ajatella inhottavia ajatuksia esimiehestään (mutta niitä ei saa koskaan sanoa ääneen) ja voi tehdä asioita joita yleensä tekee kun on loukkaantunut.

Mutta sitten pitää kysyä itseltään kolme kysymystä:
- Onko osa kritiikistä totta?
- Olenko joskus kuullut sen ennenkin?
- Mistä minun pitäisi luopua, jos aion muuttua?

No, onko tästä kaikesta mitään hyötyä, kun veljet päättävät sanoa suorat sanat? Hymy voi onnistua, olenhan sentään esikoinen. Kritiikin toistaminenkin voi sujua, mutta sen jälkeen taatusti ei mikään. 72 tunnin aikaraja kuulostaa järkevältä, mutta esimerkiksi veljien aiheuttaman mieliharmin kestoajaksi aivan liian pitkältä.

Ehkä sukulaisten kesken keinot ovatkin toiset. Samasta lehdestä luin aviopuolisoiden välisten riitojen lopettamisesta. Tehokkaaksi oli osoittautunut se, että miestään huomattavasti pienikokoisempi vaimo oli mennyt ja nuolaissut miestään nenään. Se riita oli päättynyt nauruun.

Diogenes Laertioksen kirjassa Merkittävien filosofien elämät ja opit, törmäsin spartalaiseen Khiloniin, jonka veli oli pahoittanut mielensä
siitä, ettei ollut saanut yhtä hienoa nimitystä. Khilon selitti menestyksensä seuraavasti: "Minä osaan sietää epäoikeudenmukaista kohtelua, mutta sinä et."

Samaiselta Khilonilta kysyttiin, mikä erottaa sivistyneet sivistymättömistä, hän vastasi: "Hyvä toivo." Vaikeaa Khilonin mukaan on salaisuuksista vaikeneminen, joutoajan oikein käyttäminen ja mainittu epäoikeudenmukaisuuksien kestäminen.

Khilon oli aikansa Psychology Today, hän neuvoi ihmisiä mm. seuraavasti: "Hallitse kielesi, etenkin pidoissa. Älä uhkaile ketään, sillä se on naismaista. Osallistu ripeämmin ystävien huonoon onneen kuin hyvään onneen. Älä puhu pahaa kuolleesta. Kunnioita vanhuutta. Pidä huoli itsestäsi. Valitse mieluummin tappio kuin häpeällinen voitto, sillä toinen kirpaisee kerran, mutta toinen ikuisesti. Älä naura huono-onniselle. Älä anna kielesi ehtiä ajatustesi edelle. Hillitse vihasi. Älä himoitse mahdotonta. Älä kiiruhda kadulla. Noudata lakeja. Pysy rauhallisena."

Luulen, että laajalevikkiset, keveät psykologiset aikakauslehdet voi
jättää melko rauhassa kauppaan, jos hyllyssä on Marke Ahosen
suomentama Diogenes Laertioksen 'Merkittävien filosofien elämät ja
opit'. Se on hauska kirja.

Jertta Blomstedt / Ulkomaanlehtikolumni 9.8.06 / YLE Radio 1 Ykkösaamu

Lähteet:
Psychology Today, July/August 2006
Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, Helsinki 2002

----

(Tämä Ulkomaanlehtikolumni on julkaistu ja lähetetty Radio 1:ssä ensimmäisen kerran 9.8.2006.)