Ulkomaanlehtikolumni

Rahan muurit

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 3.2.2010

Uutisten mukaan rahoituslaitokset ovat suostumassa jonkinlaiseen sääntelyyn, mutta toisaalta röyhkeitä bonuksia maksetaan molemmin puolin Atlanttia ja huippujohtajat kuittailevat lottovoittoja kerran kuussa. Kulissien takana tapahtuu, mutta mitä?

Ohjaaja James Cameronin ennakkohaastattelu sai minut melkein lähtemään katsomaan filmiä Avatar. Elokuva, joka pohjaa sellaiselle sitkeydelle ja perusteellisuudelle ynnä nuoruuden hyvin säilyneelle raivolle, on kiinnostava. Cameron ei ole koskaan unohtanut tunnetta, että Tähtien sodan ohjaus olisi oikeudenmukaisessa maailmassa kuulunut hänelle eikä George Lucasille, vaikka hän tuolloin oli töin tuskin täysi-ikäinen. Vaikea olla kunnioittamatta miestä, joka luo kuvitteelliselle planeetalleen kielen ja kieliopin sekä luokittelee sen kasviston.

Mutta samaan aikaan se on syvästi surullista. Tällä planeetalla, jota meidän ei tarvitse katsella pimennetyssä huoneessa erikoislasien läpi, käydään dramaattisia taisteluja "hyvän ja pahan välillä", mutta niihin suhtaudutaan ikään kuin ne todella tapahtuisivat jollain kaukaisella tähdellä. Tai eivät tapahtuisi lainkaan.

Financial Times julkaisi erittäin laajan artikkelin amerikkalaisen vakuutusyhtiö AIGn pelastusoperaatiosta, jossa perusongelma on se, että valtio pantiin maksamaan täysi hinta rahoitusinstrumenteista, joiden arvoa kukaan ei tiedä. Samassa yhteydessä Financial Times julkaisi Yhdysvaltojen keskuspankin korkeiden virkamiesten sähköpostikeskustelun. Ensiksi herrat neuvottelivat siitä, että veronmaksajia koskeva asia on pidettävä salassa.

Pari kuukautta myöhemmin esimies kyseli olisiko mitään mahdollisuutta saada kongressia luopumaan siitä päähänpinttymästä, että heidän on saatava tietää pelastetun vakuutusyhtiön neuvotteluosapuolet. Neuvonantaja vastasi seuraavasti: "Luulen että juna on juuri lähdössä asemalta ja meidän on keskityttävä asian selittämiseen parhain päin. Sopimusten tekemisessä oli mukana niin paljon ihmisiä, että määrätietoinen kongressi saa halutessaan tietää nimet."

Konservatiivisin hyttynenkin alkaa olla sitä mieltä, että rahoituslaitosten sääntelyä ja valvontaa on tiukennettava, juuri siksi äskeinen sähköpostien vaihto on niin järkyttävä. Siinähän keskustelevat juuri valvojat ja heillä on kova hätä salata se, että he ovat hyväksyneet pelastusoperaation hinnan kokonaisuudessaan veronmaksajien maksettavaksi. Että finanssialalla oli otsaa kusettaa vielä hätiin tullutta valtiota. Monet ovat sitä mieltä, että pankit ovat vahvempia kuin valtiot, jotka ne pystyvät tahtoessaan pitämään panttivankeinaan.

Pankkien ja rahoituslaitosten bonukset ovat herättäneet raivoa vähän kaikkialla ja jotkut niistä ovatkin kohtuullistaneet ylimääräisiä palkkio-ohjelmiaan. Mutta silti Lontoossa jaetaan 7 mrd euroa bonuksina, Wall Streetillä pelkästään Goldman Sachsin parhaat meklarit saavat 10 mrd euroa kukin. Pariisissa jaetaan yksi miljardi parhaitten tradereiden kesken.

Yksi ranskalaisia kuohuttaneista skandaaleista on ollut valtion omistaman vesilaitoksen toimitusjohtajan kaksi samanaikaista virkaa, toinen niistä yksityisessä yrityksessä. Suuttumusta ovat herättäneet hänen molempien palkkojensa suuruus ja huimaavat eläke-edut. Keskustelun seurauksena herra menetti 400 000 euroa palkastaan, mutta sai pitää 1,6 euron vuosipalkan ja miljoonan vuosittaisen eläkepaketin. Presidentti oli hyväksynyt kahden työpaikan järjestelmän ja puolusti palkkoja televisiossa sanomalla, että Ranskassa on 27 paremmin palkattua henkilöä julkisessa virassa. Jonkun lehden todistamaan kutsuma sosiologi totesi, että palkkojen järjestysluku on juuri se mistä nämä keski-ikäiset pojanvintiöt kisailevat. Onhan se vähän lapsellista, totesi sosiologi lopuksi. Sananvalinnasta voisi keskustella.

Puolustettuaan television suorassa lähetyksessä julkisen laitoksen toimitusjohtajan oikeutta pitää kahta virkaa ja ansaita miljoonaluokan vuosipalkkaa ja saada 50% palkankorotus ynnä muuta sellaista, presidentti Sarkozy siirtyi puhumaan seuraavana päivänä Davosiin.

Davosissa Ranskan presidentti puhui vakuuttavasti kapitalismista, joka tarvitsee omantunnon, moraaliset päämäärät ja ennen kaikkia kapitalismista, joka panee etusijalle tavallisten ihmisten edut. Samaan hengenvetoon hän huomautti, että pankkiirin ammatti ei ole keinottelu.

Asiantuntemattomiin korviini Sarkozyn puhe kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Ranskassa kommentaattorit huokailevat, että olisi hauskaa, jos presidentti sanoisi mitä tekee ja tekisi mitä sanoo. Ja että hänen puheissaan olisi edes alkeellinen johdonmukaisuus.

Financial Timesin kommentaattori Gillian Tett aloitti kirjoituksensa kysymyksellä: ovatko ranskalaiset tulleet hulluiksi? Hän oletti, että Davosin talouseliitti kysyi tätä itseltään ja toisiltaan. Tett luonnehti presidentin puhetta merkilliseksi sekoitukseksi korkealentoista idealismia ja odottamattoman kömpelöitä kommentteja. Hän kiinnitti huomiotaan siihen, että Sarkozy vaati uutta Bretton Woodsin kokousta - ehdotus tarkoittaa uutta kansainvälistä kokousta, jossa sovitaan raha- ja finanssipolitiikan säännöistä, noin lyhyesti.

Gillian Tettin mukaan ehdotusta ei pitäisi hylätä suoralta kädeltä useammista eri syistä, joista yksi on se, että viime vuoden aikana kaikenlaiset vanhat ajatukset, jotka vaikuttivat joku aika sitten vanhanaikaisilta - elleivät suorastaan mielipuolisilta - ovat suorittaneet odottamattoman paluun parrasvaloihin. Tett viittaa mm. Tobinin veroon ja keynesiläiseen talouspolitiikkaan. Niitä on tarvittu, kun poliitikot ovat yrittäneet hillitä äänestäjien raivoa. Politiikassa "paluu tulevaisuuteen" on vahva käsite, koska moderni kyberfinanssi on tehnyt itsestään niin vihattavan.

Joidenkin suurten pankkien johtajat ovat myöntyneet jonkinlaiseen vakuutusveroon, mutta sitäkin lobbaajat pehmittävät. Ranskalainen Marianne-lehti on sitä mieltä, että teollistuneissa länsimaissa on etuoikeutettujen superrikkaiden kasti, joka kieltäytyy ymmärtämästä kriisin vaikutusta maanmiestensä elämään. Välissä on vankka ylittämätön muuri; rahan muuri joka kriisissä ei suinkaan sortunut vaan vahvistui

Rahoituslaitosten kulissien takaisen puolustustaistelun julkistaminen olisi suuri teko, se vastaa dramaattisuudessaan taatusti Tähtien sotaa tai Avatarta, mutta tuskin kukaan nuori ohjaaja unelmoi juuri tästä aiheesta. Varmaa on se, että mitä tahansa sääntelyn kaltaista uudistusta yritetään, pankeista tulee syvä yksimielinen vastaus: käytännössä mahdoton toteuttaa. Mutta valitettavasti ei mahdoton vesittää tai kiertää.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 3.2.2010 / YLE Radio 1

Lähteet:
www.ft.com / Davos in depth
Gillian Tett, Financial Times 29.1.2010
Marianne, N 667, www.marianne2.fr