Ulkomaanlehtikolumni

Positive thinking

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 16.12.09

Pakonomainen myönteinen ajattelu on päivän sana. Vaarallinen ideologia, sanoo Barbara Ehrenreich.

Ranskalaisessa Le Monde -päivälehdessä Corine Lesnes kirjoittaa kolumneja Amerikasta. Joulukuun alussa hän kirjoitti positiivisen ajattelun vaaroista.

Corine oli lukenut Barbara Ehrenreichin uusimman kirjan Bright-Sided: How Relentless Promotion of Positive Thinking Has Underminded America.

En ala kääntää kirjan nimeä, mutta keskeinen teema on se, että myönteisen ajattelun jatkuva korostaminen ei välttämättä ole ollut hyväksi sen enempää amerikkalaisille ihmisinä kuin Yhdysvalloille valtiona.

Ranskalainen Corine Lesnes on tietenkin pannut merkille, että amerikkalaisissa kouluissa lapsia kannustetaan virheidenkin tekemiseen, jopa oikeinkirjoituksessa. Pari kirjainta väärin, sehän on vain luovaa kirjoitusta! Amerikkalaisen optimismin arvoa ei kiellä sen enempää Barbara Ehrenreich kuin Corine Lesnes. Mutta silloin, kun myönteisestä ajattelusta tulee infantiili joukkoharha, silloin on hyvä, että joku sanoo sen ääneen.

Barbara Ehrenreich näkee pakonomaisessa myönteisessä ajattelussa jotain uskonnollisiin lahkoihin liittyviä piirteitä. Ehrenreich on sitä mieltä, että sitkeä pyrkimys kouluttaa aivojaan unohtamaan ongelmat, tuottaa vain itsesyytöksiä: ihminen syyllistää itsensä kaikista vaikeuksista. Lopputulos on myös se, että ihmiset tulevat sokeiksi epätasa-arvolle, kyvyttömyydelle ja suoranaiselle tyhmyydelle.

Ehrenreich tarkoittaa tässä erityisesti yritysjohdon ja liikemaailman kyvyttömyyttä ja tyhmyyttä, sillä hurmosliikkeen mitat saanut positiivisen ajattelun omaksuminen, on erityisen pesiytynyt amerikkalaiseen yritysmaailmaan. Ehrenreich menee jopa niin pitkälle, että näkee positiivisen ajattelun yhtenä syynä maailmanlaajuiseen taloudelliseen kriisiin. Yritysten johtajat eivät halunneet saada kielteisyyden leimaa otsaansa eivätkä siis uskaltaneet puhua ääneen siitä, että suunnitelmat saattavat epäonnistua, että päätökset voivat olla vääriä. Eikä suomalaisiakaan esimerkkejä vastaavasta hurmoksesta puutu.

Kirjasta käydyssä keskustelussa on tuotu esimerkkejä arjesta. Irtisanotulle toimittajalle lähipiiri hokee, että pian hän huomaa potkujen olleen parasta mitä hänelle on tapahtunut, ihminen itse on shokissa eikä voi käsittää ihmisten tunteettomuutta.

Amerikkalaisten on tukahdutettava negatiiviset ajatukset ja julkisesti uskottava, että kaikki menee hyvin, että huominen on aina parempi kuin eilinen. Myönteisen ajattelun oppien mukaan kaikki riippuu asenteesta: muuta asennetta ja kaikki on ok. Ehrenreich väittää, että myönteinen ajattelu on ideologia, jonka avulla torjutaan kaikki se, mikä häiritsee.

Kirja on saanut pääosin kiittävän vastaanoton, mutta arvosteluakin on tullut. Teosta on syytetty heppoisuudesta monet perustelut ovat keveitä, monet anekdootit vanhoja. Mutta itse perusasiasta ei vallitse ristiriitaa. Pakonomainen ja lapsellinen myönteisen ajattelun kultti on vaarallinen.

Myönteistä ajattelua on tietenkin eriasteista. Yhden version mukaan jokainen voi vetää itsensä hiuksista suosta, toinen versio korostaa yleensä myönteisiä tunteita muita kohtaan. Ehrenreich on lähtenyt ristiretkelle katteetonta optimismia ja maagista ajattelua vastaan. Hän nauraa, että hänestä ei tule kaunista ja kaikkien rakastamaa, vaikka hän kuinka toistaisi samaa mantraa päivästä päivään. Myönteisen ajattelun vaihtoehto hänelle ei ole epätoivo vaan realismi ja yhteisöllisyys.

Myönteiseen ajatteluun liitetty lapsenomainen usko toiveeseen ja sen toteutumiseen kunhan vaan toivoo tarpeeksi hyvin, on Ehrenreichin mukaan lapsellista mutta myös hyvin yksinäistä, koska siinä on ongelmat sisäistettävä, niitä on mietittävä itsekseen, on tarkkailtava ajatuksiaan ja muutettava niitä, koska on päästävä täydelliseen torjuntaan. Pahaa ei voi tapahtua.

Lähes jokainen Ehrenreichin kirjan arvio alkaa melkein samoin sanoin: vuonna 2000 kirjailijasta löydettiin rintasyöpä. Pitkän sairastamisen aikana hän tutustui rintasyöpää ympäröivään kulttuuriin. Häntä ällöttivät kaikki vaaleanpunaiset rusetit ja nallet, häntä kuvotti taudin näkeminen kasvattavana kokemuksena ja erityisesti häntä kiihdytti kaikkialta pursuava vaatimus myönteiseen ajatteluun parantumisen edellytyksenä.

Ehrenreich kirjoitti aiheesta esseen Harper?s Magazineen. Solubiologin koulutuksen saaneena hänellä oli taustaa perehtyä tutkimuksiin myönteisen ajattelun merkityksestä taudista selviämiseen.

Tutkimuksellista näyttöä ei ole. Ehrenreich osallistui nettikeskusteluihin ja oli kaikkein hämmästynein siitä, että hän tuntui olevan lähes ainoa vihainen potilas. Ja se että häntä moitittiin hänen kielteisestä asenteestaan.

Erityisen huolissaan Ehrenreich on siitä, että optimismi ja terveys kytketään yhteen vailla tieteellistä perustaa. Essee Welcome to Cancerland on julkaistu tänä syksynä ilmestyneen kirjan yhtenä lukuna.

Myönteisen ajattelun ideologialla on tietysti historia. Ehrenreichin mukaan se oli reaktio kalvinismin ankaruutta vastaan, Mary Baker Eddy ja Phineas Parker Quimb saarnasivat 1900-luvun alussa, että Jumala ei ollut paha eikä halunnut ihmisten ikuista kärsimystä vaan että maailmassa on paljon kauniita asioita.

Siitä on aika pitkä matka jatkuvaan itsepetokseen, pahan mahdollisuuden kieltämiseen, mutta sehän on mahdollista ihmisille, jotka toiveen voimalla kiipeävät niin korkealle kuin unelmat kantavat.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 16.12.2009 / YLE Radio 1

Lähteet:
Le Monde 3 décembre 2009
www.barbaraehrenreich.com/brightsided.htm
Newsweek, Sep 25, 2009
New York Magazine Aug 23, 2009
San Francisco Chronicle, 19.10.09