Ulkomaanlehtikolumni

Hyvästi homo economicus

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 29.4.2009

Taloustieteilijät ovat suurelta osalta syyllisiä maailmantaloutta horjuttavaan kriisiin, kirjoittaa Anatole Kaletsky, brittiläisessä Prospect -lehdessä.

Ensinnä Kaletsky kertoo lukijoilleen, että yleisen taloustieteen suurina tutkijoina tunnetut Adam Smith, Keynes, Ricardo tai Scumpeter eivät enää saisi artikkeleitaan julkaistuksi alan tieteellisissä lehdissä. Heitä ei myöskään hyväksyttäisi minkään yliopiston kansantaloustieteen laitokselle virkaan.

Seuraavaksi Kaletsky kysyy kuinka monella kansantaloustieteilijällä on ollut jotain sanottavaa nykyisestä kriisistä. Paul Krugmanin ja Larry Summersin lisäksi ei kovinkaan monella, tiivistää Kaletsky. Seitsemäänkymmeneen vuoteen suurin taloudellinen myllerrys ja kansantaloustieteilijät ovat hiljaa. Kaletskyn mukaan tilanne on vielä pahempi. Taloustieteilijöiden ammattikunta ei ainoastaan ole ollut kyvytön osoittamaan tietä ulos nykyisestä kriisistä: ammattikuntana kansantaloustieteilijät johdattivat maailmantalouden nykyiseen kriisiin.

Kansantaloustieteilijöillä Kaletsky ei tarkoita niitä puhuvia päitä, jotka mediassa selvittävät kansantaloudellisia asioita suurelle yleisölle sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet. Hän ei myöskään tarkoita tutkimuslaitoksia joiden tieteellisiltä näyttäviä ennusteita on muutettava heti kun jotakin odottamatonta tapahtuu, niin kuin aina tapahtuu.

Ei, hän tarkoittaa niitä akateemisia yleisen taloustieteen tutkijoita, jotka pitävät itseään suurten taloustieteen teoreetikkojen perillisinä, hän tarkoittaa niitä kansantaloustieteilijöitä, jotka unelmoivat Nobelin palkinnosta tai ovat jo saaneet sen, niitä kansantaloustieteilijöitä, jotka pitävät itseään älyllisesti etevämpinä kuin pankeissa ja hallituksissa työskenteleviä kollegojaan, puhumattakaan siitä rahvaasta, joka kirjoittaa kolumneja lehtiin tai esiintyy televisiossa.

Kaletsky toteaa, että akateemiset taloustieteilijät ovat säästyneet kansan vihalta, joka on kohdistunut ahneisiin pankinjohtajiin, velttoihin poliitikkoihin, uneliaisiin säätelijöihin ja vastuuttomiin lainaajiin. Mutta miksi nämä sijaiskärsijät käyttäytyivät niin kuin he käyttäytyivät? Kaikkein ahneinkin pankkiiri vihaa tappioita, miksi he siis ottivat riskejä, jotka jälkikäteen ovat itsemurhan suuruusluokkaa?

Kaletskyn mukaan jo Keynes vastasi täydellisesti kysymykseen 70 vuotta sitten. Käytännön miehet, jotka kuvittelevat olevansa kaiken intellektuellin vaikutuspiirin ulkopuolella, ovat useimmiten jonkun epäpätevän kansantaloustieteilijän orjia. Vallassa olevat hörhöt tislaavat hurmionsa jonkun akateemisen kansantaloustieteilijän pari vuotta vanhoista teksteistä.

Kaletskyn mukaan nykyiset vallassa olevat hörhöt ovat kuulleet kaikuja akateemisten kansantaloustieteilijöiden väittelystä 70-luvulla. Silloin akateemisissa piireissä keskusteltiin rationaalisista investoijista ja tehokkaista markkinoista. Keskustelu liittyi öljyshokkiin ja stagflaatioon ja auttoi aikanaan ymmärtämään inflaation hallintaa. Mutta väittelyn voitti koulukunta, joka sattui olemaan väärässä. Voittanut akateeminen koulukunta rakensi adjektiiveista rationaalinen ja toimiva valtaisan teoreettisten mallien, tietokonemallien ja ohjeistuksen rakennelman, joka mahdollisti sen, että pankkiirit ja poliitikot pystyttivät omat tappiollisten lainojen ja huonon politiikan torninsa. Tietenkin myönnettiin, että kansantaloudet eivät aina täytä täysin toimivien markkinoiden ehtoja, että markkinat epäonnistuvat toistuvasti eri syistä, mutta teorian mukaan rationaaliset ja toimivat markkinat korjaavat virheet.

Aatole Kaletskyn mukaan modernin kansantaloustieteen skandaali on se, että kahden väärän teorian annettiin saada niin hallitseva asema akateemisessa maailmassa, erityisesti kauppakorkeakouluissa, hallituksissa ja markkinoilla. Rationaalisten odotusten teoria ja toimivien markkinoiden teoria eivät ole ainoastaan harhaanjohtavia vaan myös hyvin ideologisia.

Vaikka kumpikaan teoria ei ollut ehdottoman vallitseva yliopistoissa, ne mainittiin kaikissa tärkeimmissä oppikirjoissa, ja niitä pidetään sekä yliopistoissa, että apurahoja myöntävillä tahoilla kaikkien hyväksyttävimpinä lähtökohtina vakavalle akateemiselle tutkimukselle.

Toisin sanoen niiden ekonomistien, jotka eivät usko rationaalisten odotusten teoriaan on ollut vaikea saada rahoitusta, kustantajia ja artikkelejaan julkaistuksi. Kaletsky uskoo, että jotkut Britannian hallituksen virheet nykyisessä kriisin hoidossa johtuvat siitä, että Englannin keskuspankki jatkuvasti uskoo rationaalisten odotusten teoriaan.

Kaletsky kysyy ja vastaa artikkelissaan moneen otteeseen miksi mainituista teorioista tuli niin vaikutusvaltaisia. Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan Prospect -lehden verkkosivuilta. Yksi vastauksista kuuluu seuraavasti:
Kansantaloustiede on poliittisesti hyvin tärkeä tiede. Yksi rationaalisten odotusten teorian poliittisista ansioista oli sen keskeinen ideologinen loppupäätelmä - hallitusten ja keskuspankkien vapaaehtoinen makroekonominen elvytys ei koskaan voi johtaa työttömyyden vähenemiseen vaan synnyttää väistämättä inflaatiota. Hallituksen aktiivisuus epäonnistuu välttämättä, tämä oli täsmälleen se viesti, jonka Thatcherin ja Reaganin ajan poliitikot, keskuspankkiirit ja yritysjohtajat halusivatkin kuulla. Siitä tuli nopeasti hyväksytty doktriini Yhdysvalloissa ja sieltä se levisi akateemiseen maailmaan muissakin maissa.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 29.4.2008 / YLE Radio 1
Lähde: www.prospect.magazine.co.uk
Goodbye, homo economicus