Ulkomaanlehtikolumni

Koulutettujen ihmisten työt katoavat Kiinaan ja Intiaan

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 22.4.2008

Hämmästyttävän monet työt voidaan tehdä Chinindiassa. Koulutettujen ihmisten työt katoavat Kiinaan ja Intiaan.

Suomalainen terveysalan tekninen yritys on hakenut lupaa röntgenkuvien tulkitsemisen alihankinnalle Intiaan. Ajatus oli, että suomalaisen potilaan röntgenkuva skannataan ja lähetetään Intiaan, jossa alan asiantuntija sen tutkii ja lähettää vastauksen sähköpostissa Suomeen.

Tässä vaiheessa viranomainen antoi kieltävän päätöksen, mutta päätökseen haetaan muutosta.

Kysymys on tietenkin lupaavasta yritysideasta ja säästöistä. Intialainen sairaalafyysikko on matalapalkkaisempi kuin virkaveljensä Suomessa. Potilaan edusta ei kukaan vielä puhunut, mutta ehkä sekin aika koittaa.

Työn vieminen jonnekin, missä siitä ei tarvitse maksaa palkkaa kuin murusina, on niin kiihottava ajatus, että sen sikiämistä ei kukaan voi estää.

Barbara Ehrenreich kertoo kolumneista ja artikkeleista kootussa kirjassaan Going To Extremes amerikkalaisten paikallisuutisten siirtymisestä intialaisten toimittajien tehtäväksi. Intialaiset toimittajat eivät tietenkään muuta Yhdysvaltoihin vaan kirjoittavat uutiset vaikkapa Delhissä sijaitsevan työpöytänsä äärestä.

Pasadenanow.com on kalifornialainen paikallisuutisten sivusto. Itse Pasadena on noin Turun tai Tampereen kokoinen kaupunki 16 kilometriä Los Angelesin pohjoispuolella. Siellä on runsaasti erilaisia akateemisia oppilaitoksia ja suhteellisen vilkas kulttuurielämä. Osa tämän kaupungin paikallisuutisista toimitetaan siis tätä nykyään Intiassa.

Perustelut tälle ulkoistamiselle olivat tietenkin taloudelliset. Kahden intialaisen toimittajan palkalla ei saa edes yhtä kokopäiväistä amerikkalaista toimittajaa. Koska Pasadenan kaupunginhallituksen kokouspöytäkirjat ovat netissä, niistä voidaan kirjoittaa vaikka kuusta käsin, näin siis ajattelee pasadenanow.comin journalistinen johto. Jos toimittaja tarvitsee paikallisväriä, on olemassa Google Earth.

Jokunen vuosi sitten Yhdysvalloissa nousi valtava skandaali siitä, että New York Timesin toimittaja Jason Blair oli kirjoittanut juttuja, jotka vaikuttivat reportaaseilta eri puolilta Yhdysvaltoja. Tosiasiassa Blair oli kaiken aikaa nyhjännyt kämpässään Brooklynissä. Ehrenreichin mielestä Delhissä tai Mumbaissa kirjoitetut paikalliset kalifornialaiset uutiset ovat suurin piirtein sama juttu. Tuskin niitä nimittäin päivätään Delhiin tai Mumbaihin.

Kestää tovin ennen kuin suomalaisia paikallisuutisia kirjoitetaan Intiassa, mutta huolestuttavaa on sekin, jos ne tehdään Helsingissä.

Suomalaiset ulkomaantoimittajat ovat olleet huolissaan siitä, että ulkomaankirjeenvaihtajien määrä vähenee jatkuvasti, yhä suurempi osa ulkomaanuutisista tehdään Suomessa siten, että vierasta maata edustaa näyttöpääte ja internet. Kuitenkaan mikään ei voi korvata kielitaitoisen asemamaansa hyvin tuntevan kirjeenvaihtajan työtä. Ei mikään, paitsi joissakin tapauksissa Hannu Reime.

Pätevän kirjeenvaihtajan korvike ei ole edes lukija, joka osaa etsiä uutisensa vieraalla kielellä netistä. Omasta kokemuksesta tiedän, että ulkomaisen lehden lukeminen vailla paikallistuntemusta on samaa kuin suoharjoittelu. Jos uutista ei pysty asettamaan yhteyksiinsä, se on nollan arvoinen. Arvottaminen, suhteuttaminen ja selkeyttäminen ovat kirjeenvaihtajan kultaisia ominaisuuksia eikä niitä voi tehdä kuka vaan.

Ehrenreich on sitä mieltä, että jenkeissä ei ainakaan valitettu kovin äänekkäästi, kun teollinen työ ulkoistettiin halvan työn maihin. Koulutusta suositeltiin ratkaisuksi työttömille, koska globaalissa tulevaisuudessa Amerikan piti olla aivot kun Malesia ja Meksiko olivat kädet. Mutta hei! Eikö Suomenkin strategia ollut sama? Ehkä meidän piti olla pikkuaivot, olen saattanut ymmärtää väärin.

Kun informaatioteknologiaan liittyvät työt alkoivat siirtyä Yhdysvaltojen ulkopuolelle, amerikkalaiset rauhoitettiin sanomalla, että vain yksinkertaiset rutiinityöt olivat siirrettävissä. Ja Ehrenreichin mukaan kaikki työttömät informaatioteknikot olivat tietysti niin fiksuja, että he hankkivat uuden koulutuksen tuota pikaa.

Ehrenreich kirjoittaa, että kukaan ei voi enää teeskennellä Yhdysvalloissa, että heillä on globaali monopoli älyyn ja innovaatiokykyyn. Ajatella että he eivät tienneet, että se on meillä suomalaisilla, lukekaa vaikka Sitran skenaarioita.

Viimeisenä niittinä Ehrenreich pitää telelääketiedettä. Ainakin Chicagon ja Altonan sairaalasta lähtee röntgenkuvia Libanoniin ja Intiaan sikäläisten röntgenlääkärien tulkittavaksi. Ei, ei tämäkään vielä ole viimeinen isku, vaan se että kaikkein pyhin eli teollisuuden tutkimus- ja kehitystyö on siirtymässä Kiinaan ja Intiaan, joissa availlaan parhaillaan laboratorioita. Chinindia on tämän uuden tuotekehittelyn luvatun maan nimi bisnesslangissa.

Financial Timesin mukaan kiinalaisille opetetaan parhaillaan luovuutta ja innovatiivisuutta. Meillähän on jo yliopisto niille kiinalaisille.

Journalismissa on pitkään uskottu, että kirjoittaminen on turvassa globaaleilta tuulilta ja tulvilta. Ehrenreich kertoo, että jopa miljardööri ja lehtiketjun omistaja, joka on jo ulkoistanut lehden tekemisessä jopa toimitussihteerin työt, piti kirjoittamista ja uutisten toimittamista paikkaan sidottuina, taianomaisina tehtävinä. Kirjoittaminen, uutiset ja lehden painatus ovat ainoat, joita ei voi siirtää minnekään.

Mutta tämäkään taika ei pitänyt. Reuters on jo siirtänyt Wall Streetin seuraamisen Bangaloreen. Eikö ole mitään, minkä Yhdysvalloissa asuva ja työtä tekevä amerikkalainen osaa tehdä paremmin, valittaa Ehrenreich.

Pasadenan tapauksessa Ehrenreich ei voi edes väittää, että journalismin laatu heikkenee, sillä toinen palkatuista intialaisista on saanut koulutuksensa yhdessä Amerikan parhaista journalismiyliopistossa.

Ehrenreich ei paheksu intialaisten tuloa amerikkalaisten journalistien joukkoon. Hän sanoo hankkivansa hierojaterapeutin koulutuksen, koska kestää ainakin jonkun aikaa ennen kuin keksitään miten se voidaan tehdä Mumbaista käsin.

Mutta seuraavan kerran, kun yritys haluaa säästää, sen voisi aloittaa toimitusjohtajista, sanoo Ehrenreich, jonka artikkelikokoelma ilmestyi ennen Fortumin viimeisintä skandaalia. Barbara Ehrenreich on sitä mieltä, että todelliset säästöt syntyvät vasta toimitusjohtajien palkoissa, eikä ole mitään syytä kuvitella etteikö joku intialainen tai kiinalainen pystyisi tekemään toimitusjohtajan työt yhdellä kymmenesosalla nykyisistä palkoista.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 29.4.2008 / YLE Radio 1

Lähde: Barbara Ehrenreich: Your Local News - Dateline Delhi, Kirjassa Going To Extremes, 2008