Ulkomaanlehtikolumni

Keltainen kala eli ymmärretyksi tulemisen vaikeus

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 18.2.2009

Kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille esiintyy Baabelin kala, joka on pieni keltainen kalalta näyttävä verijuotikas eli iilimato.

Kun se asetetaan ihmisen korvaan, se käyttää hyväkseen aivojen sähköistä energiaa, alitajuisia henkisiä taajuuksia ja jotakin jota kutsutaan telepaattiseksi aineeksi, ja näiden avulla Baabelin kala tuottaa reaaliaikaista tulkkausta.

Baabelin kalan isäntä pystyy siis keskustelemaan muukalaisten kanssa vaivattomasti.

New Scientist-lehden mukaan 30 vuoden kuluttua eräänlainen Baabelin kala voi olla yhtä yleinen kuin käsipuhelin tai internet nykyään. Tällä hetkellä se ei ole keltainen, eikä se ole kala, eikä se mahdu korvaan, mutta amerikkalaiset sotilaat Irakissa käyttävät laitetta, josta voi kehittyä universaali tulkki.

Sotilailla on käytössään järjestelmä, jota kutsutaan nimellä IraqComm, jonka on kehitellyt kalifornialainen SRI International. Laite on tietokone, johon on ladattu puhetta tunnistava ohjelma ja käännös. Kun mikrofoniin puhuu arabiaksi, ohjelmisto kääntää puheen arabiankieliseksi tekstiksi ja kääntää sen sitten englanniksi. Kun ihminen ei enää puhu mikrofoniin, tietokoneen ääni toistaa käännöksen.

IraqCommin ohjelmisto ja muut vastaavat käännösohjelmat ovat oppineet kääntämään tutkimalla keskusteluja. Ohjelmisto etsii tilastollisia yhteyksiä tiettyjen arabiankielisten lauseiden ja niiden englanninkielisten käännösten kanssa.

Jos puheessa esiintyy arabiankielinen sana "haar", englantilaisessa versiossa esiintyy sana "hot" eli kuuma, mikä on oikea käännös. Kun näin tapahtuu riittävän monta kertaa, ohjelma päättelee, että käännös on oikea.

IraqComm toimii hyvin, koska se keskittyy noin 50 000 sanaan, joita sotilaat tarvitsevat. Vapaata keskustelua se ei pysty toistaiseksi kääntämään, mutta ne laitteet ovat tulossa ennustaa New Scientist artikkelissaan tulevaisuudessa yleistyvistä laitteista. "You'll want one of these" eli Yhden näistä tahdot.

Niinpä niin, Wareliuksen sanoin Enon opetuksissa: " Toista sinä tahdot, toista sinun pitää."

New Scientist uskoo ainakin melkein siihen, että 30 vuoden kuluttua perheen yleisin kakkosauto on avaruusalus. Mikäpä siinä, avaruusaluksessa voi istua nelikymppinen Sonja samanikäisen Roopen kanssa, mutta jos he sattuvat olemaan eri mieltä jostakin asiasta, minkään tietokoneen softa ei heitä auta elleivät he ole oppineet keskustelemaan asioista ja ymmärtämään toistensa puhetta.

Toisen puheen ymmärtäminen on nimittäin vaikea asia, vaikka kieli olisi yhteinen, ensimmäinen äidin ja isän kieli.

Koneet voivat oppia kommunikoimaan, ihmiset voivat vaan yrittää sitä. Ja siihen on yksi elämä lyhyt aika.

Psychologies Magazine on populaari, monella kielellä ilmestyvä puolivakava psykologian lehti, se yrittää taas kerran auttaa ihmisiä jokapäiväisessä puheessa, arjen vaativassa tehtävässä.

Otsikko on kaamea: "How to get anyone to tell you anything" eli miten kuka tahansa kertoo sinulle mitä tahansa.

Itse ongelma on ikävän tuttu: miten ymmärtää se, mitä joku toinen yrittää oikeasti sanoa. Tätä asiaa on tietenkin tutkinut leegio muitakin ihmisiä kuin Wendy Sullivan, mutta hän nyt sattuu olemaan tämän lehden haastateltava.

Artikkeli lähtee tilanteesta, jossa on käyty keskustelu kahden läheisen ihmisen välillä, mutta lopputulos on nakertava tunne siitä, että itse asian ydintä ei lainkaan käsitelty. Tai tilanne voi olla vielä huonompi. Sisar on soittanut sisarelle, koska hänellä on vaikeuksia. Toinen sisar on yrittänyt auttaa, mutta kun puhelinyhteys loppuu, auttaja on loukkaantunut ja hämmentyneessä mielentilassa. Hänen apunsa vain pahensi asiaa.

Juuri tämän lehden tässä numerossa esitellään tekniikka, joka on saanut nimen "puhdas kieli".

Wendy Sullivan on sitä mieltä, että kunnollinen kuuntelemisen taito on katoamassa. Elämä on niin kiireistä, että useimmat tekevät monia asioita samanaikaisesti. Nykyään kuuntelemista on se, että samaan aikaan luetaan sähköposteja tai tekstiviestejä, mietitään mitä syödään tänään tai jotain unohtunutta työasiaa. Muistan kuinka loukkaantunut olin, kun kuulin ihmisen tiskaavan samaan aikaan, kun hän puhui puhelimessa kanssani. Se oli käsipuhelinten varhaisvaiheita.

Sullivan toistaa sen, minkä kaikki oikeasti tietävät. Jos haluaa auttaa vaikeuksistaan puhuvaa ihmistä, on oltava hiljaa, on keskityttävä, on kysyttävä tarkentavia kysymyksiä ja mahdollisesti toistettava toisen sanomia lauseita. Jos istuu kahvilan pöydässä ja kuuntelee kertomusta ystävän elämän kauheimmista hetkistä, ei voi hymyillä viereisen pöydän vauvalle, vaikka vauva olisi maailman lumoavin olento.

Wendy Sullivanin mukaan puhdas kieli on kieltä, josta on puhdistettu mahdollisimman hyvin kaikki olettamukset ja vertauskuvat. Siihen kuuluu 12 kysymystä, jotka pyrkivät selventämään sitä mitä puhuja ajattelee tai tuntee. Sitähän voi kuvitella tietävänsä, mitä kuilun partaalla oleminen merkitsee. Mutta puhtaan kielen tekniikkaan kuuluu kysymys: minkälainen se kuilu on? Tai: mitä kaikkea kuilun partaalla elämiseen kuuluu? Tällöin usein huomaa miten vähän tietää ja ymmärtää, ja se lisää halua kysyä oikeanlaisia kysymyksiä. Jos haluaa kysymyksiinsä tarkkoja, tosia ja kiinnostavia vastauksia, on osattava olla kunnioittavan utelias.

Vertauskuvat voivat paljastaa paljon, mutta voivat synnyttää myös paljon väärinkäsityksiä, siksi vertauskuvista pitäisi aina kysyä lisäkysymyksiä.

Sullivanin mukaan on enemmän kuin tavallista, että jokainen tekee vääriä olettamuksia siitä miten muut ymmärtävät hänen sanansa ja jokainen tulkitsee myös toisten sanomat väärin. Ei kovin lohdullista, mutta totta.

Wendyn kysymyspatteristoon kuuluu paljon peruskysymyksiä: mikä, kuka, milloin, mitä, minkälainen on se asia tai ominaisuus, josta toinen puhuu. Kokouskäytännössä kysytään: tulkitsenko oikein jos tulkitsen? Se on hyvä kysymys. Jos joku havittelee hyvää miestä, lomaa, iltapäivää, ammattia, on hyvä tarkentaa, mitä sana hyvä merkitsee kussakin yhteydessä. Rauhallinen ilta voi miehelle merkitä jääkiekko- ottelun katsomista lähikapakassa kaverien kanssa eikä kynttiläillallista kotona.

Radion haastatteluissa kuulee nykyään hyvin usein yksinkertaisia tarkentavia kysymyksiä. Ne ovat loistavia kysymyksiä, ne ovat selvästi puhtaan kielen kysymyksiä ja tuottavat usein yllättäviä vastauksia.

Hyvin yksinkertaisetkin lauseet voivat johtaa vääriin tulkintoihin.

Jos sanoo, että joku vaikuttaa hyvin keskittyneeltä, tämä toinen voi ymmärtää vaikuttavansa itsekeskeiseltä. Kun käyttää toista ihmistä kuvaavia sanoja, on ymmärrettävä että sijoittaa oman todellisuutensa häneen.

Wendy valaisee asiaa esimerkillä. Jos ihmistä pyydetään kuvittelemaan kukka, jokainen kuvittelee erilaisen kukan, erivärisen, erilaisin terälehdin, eri ympäristöön.

30 vuoden kuluttua voimme kyllä käyttää vaatteita, jotka tekevät näkymättömiksi, mutta silti haluamme tulla ymmärretyiksi.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 18.2.2009 / YLE Radio 1

Lähteet:
New Scientist,24 January 2009
Psychologies, February 2009