Ulkomaanlehtikolumni

Talouskriisi ja taloustoimittajat

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 7.1.2009

Yhä useammat taloudelliset asiat ovat niin monimutkaisia, että niitä eivät ymmärrä alan asiantuntijatkaan.

Guardian-lehden päätoimittaja Alan Rushbridger totesi, että globaalista talouskriisistä tehdään monia ruumiinavauksia ja yksi niistä on väistämättä yritys selvittää miten tiedotusvälineet kertoivat siitä. Oliko julkisuudessa riittävästi tietoa finanssialan johdannaisten vaaroista ja amerikkalaisten pankkien alle priiman myönnetyistä kiinnityksistä? Oliko tiedotusvälineillä riittävästi rahaa ja työvoimaa kerätä ja analysoida taloudellista tietoa? Palkkasivatko uutistoimitukset taloustoimittajia, joilla oli kokemusta ja koulutusta sen ymmärtämiseen ja selittämiseen? Varoittivatko ne, jotka tajusivat mitä oli tapahtumassa, voimakkaasti, toistuvasti ja äänekkäästi? Kiinnittikö kukaan varoituksiin huomiota?

Viime sunnuntain Helsingin Sanomien pääkirjoitus vastaa kysymykseen epäsuorasti. Lehti kirjoittaa, että varoituksen ääniä ongelmista kuului, "mutta niitä oli kuulunut sieltä täältä jo vuosien ajan." Ja lehti jatkaa: "Tutkijat ja tutkimuslaitokset eivät osanneet uskottavalla tavalla paikantaa, mistä kriisi voisi lähteä liikkeelle miten se etenisi ja miten se laajenisi."

Helsingin Sanomat näyttää olevan sitä mieltä, että toistuvat varoitukset ovat omiaan vähentämään niiden luotettavuutta. Ja selkeästi lehti ei pidä ongelmaa journalismin ongelmana kuten Guardianin päätoimittaja vaan taloudellisten tutkimuslaitosten ongelmana.

Alan Rushbridger julkaisi New York Reiew of Books -lehden tammikuun ensimmäisessä numerossa merkittävän artikkelin, joka kertoi Guardian-lehden saamista kunnianloukkaussyytteistä, mutta joka laajeni käsittelemään talousjournalismia yleensä ja kansalaisten tiedonsaantia yhteiskunnan perustavista kysymyksistä erityisesti.

Viime vuoden huhtikuussa Guardian julkaisi artikkelin, joka käsitteli Britannian suurimman vähittäismyyntiketjun Tescon veronkiertoa. Tesco on maailman mittakaavassa neljänneksi suurin vähittäiskauppaketju, jonka taloudellinen asema on huomattavan vankka. Guardian ei koskaan aikaisemmin ollut joutunut vastamaan suuryrityksen kunnianloukkaussyytteisiin, joita tässä tapauksessa oli neljä kappaletta. Kyse oli siis mitä suurimmassa määrin Daavidin ja Goljatin taistelusta, ja Goljatin tarkoitus oli osoittaa kaikille maailman tiedotusalalla toimiville daavideille, että suurta konsernia ei kannata loukata.

Guardianin päätoimittaja myöntää suoraan, että Guardianin julkaisema artikkeli oli tärkeiltä osin täysin virheellinen. Lehti ja sen toimittajat olivat tulkinneet väärin julkisissa lähteissä olevaa tietoa ja päättelivät, että Tesco suunnitteli kiertävänsä yritysveroa lähes kahden miljardin dollarin verran tekemällä monimutkaisia kauppoja kiinteistöillä, jotka oli rekisteröity veroparatiiseissa sijaitsevien toimijoiden nimiin. Myöhemmin kävi ilmi, että vero, jonka Tesco halusi kiertää oli kiinteistökaupan leimavero ja summa oli vain satoja miljoonia dollareita.

Vaikka brittiläinen Private Eye -lehti julkaisi prosessin aikana artikkelin, jossa todistettiin, että Tesco kiersi myös yritysveroa, eikä Tesco kiistänyt tätä, Guardian-lehden päätoimittaja myöntää, että Guardian oli väärässä juttunsa pääväittämissä. Ja Guardian on pyytänyt anteeksi virheitään useampaan otteeseen.

Mielenkiintoista on se, että Alan Rushbridger pitää itsestään selvänä sitä, että tiedotusvälineet tekevät aina virheitä, eivätkä virheet suinkaan aina ole pahantahtoisia. Rushbridger muistuttaa amerikkalaisen tuomarin William Brennanin aikoinaan luomasta käsitteestä "rehellisin mielin tehty virheellinen väite". Brennan tunnusti lehtien velvollisuudeksi kirjoittaa tärkeistä yhteiskunnallisista asioista, vaikka erehtymisen mahdollisuus on olemassa. Samalla hän tunnusti sen että kalliit oikeudenkäyntikulut synnyttävät tiedotusvälineissä arkuutta ja pelkoa.

Guardianin päätoimittaja ei lainkaan ihmettele, että muut brittilehdet eivät julkaisseet uutisia Private Eye -lehden esittämistä Tescoa koskevista veronkiertosyytöksistä. Guardian julkaisi, mutta artikkelin tarkastaminen lainopillisilla ja taloudellisilla neuvonantajilla maksoi lehdelle 17000 dollaria.

Guardianin myönnetysti virheellisen artikkelin kirjoittajat olivat molemmat kokeneita ja palkittuja taloustoimittajia. Toisella oli myös kirjanpitäjän koulutus ja toisella valtava kokemus sekä elintarvikkeiden tuotannosta että suuryritysten taloudellisista strategioista. Lisäksi julkisten lähteiden perusteella yritysten veronkierto maksaa yhteiskunnille valtavia summia. Mm. Barack Obama uskoo, että Yhdysvalloissa kyse on n. 30 miljardista dollarista.

Veronkierto on siis kasvava teollisuudenhaara, johon kuuluvat verosuunnitteluun erikoistuneet globaalit kirjanpitoyritykset. Yksi yritys, joka neuvoi Tescoa verojen välttelyssä, palkkasi projektiin 90 juristia.

Rushbridger käy artikkelissa seikkaperäisesti läpi erilaisia laillisia mahdollisuuksia välttää veroja. Ne ovat uuvuttavaa luettavaa ja vievät sekä tilaa että aikaa. Koska selostukset ovat niin kiemuraisia, niillä tiedotusvälineet eivät todellakaan voi ansaita. Tästä syystä suuri yleisö on lähes tietämätön verojen eriasteisesta välttämisestä verosuunnittelusta veronkiertoon asti. Ja koska tiedotusvälineet eivät julkaise, yritysten hallintoneuvostoissa ja johtokunnissa ei tunneta mitään paineita.

Tescon kunnianloukkauskanteissa väitettiin, että Guardianin tekemät virheet olivat alkeellisia. Kuitenkin Guardianin päätoimittajan mukaan Tesco itse joutui palkkaamaan juristeja ja taloudellisia asiantuntijoita selittämään Tescon omille juristeille Tescon käyttämiä verotuksellisia strategioita. Miten Guardianin päätoimittaja voi tietää juristien määrän ja muhkeat palkkiota? Koska lasku esitettiin Guardianin maksettavaksi.

Alan Rushbridger toteaa artikkelissaan, että asiantunteva talousjournalismi on hirvittävän vaikeata, kallista ja aikaa vievää. Tämä tulisi kaikkien muistaa, erityisesti niiden joiden lempiharrastus tuntuu olevan YLEn televisiokanavien ajankohtaisohjelmien mollaaminen. Rushbridger kirjoitti, että suurin osa taloustoimittajista ei kykene tajuamaan suuryritysten monimutkaisia rakenteita eikä saamaan selkeää kuvaa yrityksen antamista julkisista tiedoista. Taloudellinen asiantuntija voi ymmärtää valtion kirjanpitoa, mutta olla heikompi yritysten kirjanpidossa. Yritysten kirjanpidon erikoisasiantuntijat eivät välttämättä ymmärrä verotuksen hienoudesta yhtään mitään. Ja loppujen lopuksi kukaan ei tunnu osaavan määritellä missä kulkee veronkierron ja verosuunnittelun välinen raja.

Alan Rushbridger kertoi, että asioiden oikean laidan ymmärtämiseen heiltä kului paljon aikaa ja valtavasti rahaa. Jotta lehti olisi voinut suojautua kunnianloukkaussyytteiltä, se olisi pitänyt käyttää etukäteen kymmeniä tuhansia puntia vero-, kirjanpito- ja lainopillisten asioiden asiantuntijoiden neuvoihin. Siis etukäteen. Ja ainoat ihmiset, jotka osaavat neuvoa, ovat yleensä ne, jotka ovat suunnitelleet monimutkaisia verojenkiertoja. Ja näitä ihmisiä ei osteta halvalla, jos heillä ei olisikaan intressiristiriitaa. Jotkut antaisivat yksityisesti neuvoja, mutta eivät tule julkisuuteen puhumattakaan oikeuteen todistajiksi.

Todella merkittävistä taloudellisista asioista kirjoittaminen ei ole ylivoimaista ainoastaan Guardianin taloustoimittajille. Maailman ehkä merkittävimmän taloudelliset päivälehden Financial Timesin päätoimittaja Dan Bögler sanoi viime lokakuussa keskellä taloudellista kriisiä:

"Valitettavasti taloustoimittajat - ja Financial Timesilla on paremmin koulutetut taloustoimittajat kuin monilla muilla lehdillä - eivät ymmärrä tätä kriisiä ja siinä he liittyvät pitkään jonoon, joka alkaa pankkien valvojista, keskuspankkien valvojista ja raha-asioiden hoitajista."

Rushbridgerin mukaan useimpien globaalin suuyritysten mittava verosuunnittelu on tavalliselle ihmiselle yhtä ymmärrettävää kuin kvanttifysiikka. Ymmärtämättömyyden tila ulottuu useimpiin toimittajiin, päätoimittajiin, kansanedustajiin ja mikä tärkeintä: samaisten yritysten johtajiin.

Ei siis ihme, että tutkimuslaitokset eivät osanneet ennustaa taloudellisen kriisin mekanismeja ja laajuutta Suomessakaan.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 7.1.2009/ YLE Radio 1