Ulkomaanlehtikolumni

Uusi potilas teho-osastolla

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 12.11.2008

Ensi lauantaina G20-maat kokoontuvat tilanteessa, jossa maailman rahoitusjärjestelmä on teho-osastolla. Se pitäisi irrottaa hengityskoneesta, mutta sen käyttämää happea eli helppoa lainaa ja keinottelevaa rahoitusta ei enää ole.

Jos uusliberaali talousideologia on nyt romahtanut, milloin se tapahtui?

Yksi päivämäärä on 23 lokakuuta 2008. Silloin Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan oli kongressin kuultavana ja hän sanoi puhuessaan omasta uskostaan vapaaseen markkinatalouteen: "Olen löytänyt siitä virheen. En tiedä kuinka merkittävä tai pysyvä se on. Mutta olen hyvin järkyttynyt. Kaikki me, jotka olemme luottaneet siihen, että luottolaitokset oman etunsa nimissä suojelevat osakkeiden omistajien etuja, me kaikki olemme epäuskon ja shokin vallassa." Häneltä kysyttiin tarkoittiko tämä sitä, että hänen maailmankatsomuksensa, hänen ideologiansa ei ollut oikea? Greenspan vastasi: "Tarkalleen sitä se tarkoittaa, ehdottomasti."

Paul Mason on BBC1 televisiouutisten taloustoimittaja, moneen kertaan palkittu. New Statesman julkaisi Masonin artikkelin A last chance, jossa Mason on tehnyt pohjatekstin jokaiselle joka haluaa seurata ensi lauantaina kokoontuvaa G20 -huippukokousta. Mason on sitä mieltä, että sääntelemätön vapaa markkinatalous loppui Lehman Brothersin konkurssiin, mutta ideologia romahti vasta Greenspanin todistuksen myötä.

Meillä Suomessa ilmeisesti uusliberalismiin uskoneita ei ole ollut, koska vastaavia puheenvuoroja ei täällä ole kuultu. Mutta tämä kriisihän ei koske meitä, vai mitä?

Masonin mukaan viimeisten 20 vuoden kapitalismin mallissa rationaalinen oma hyöty oli korotettu asemaan, jossa se korvasi sekä sääntelyn että valtion. Itsekkyydestä tuli hyve. Globaali rahoitusmaailma eli amoraalisessa tilassa tunnuslauseena egoismia ja kapitalismia puolustavan kirjailijan Ayn Randin ajatus: " En koskaan aio elää kenenkään toisen ihmisen hyväksi enkä koskaan pyydä ketään tekemään sitä minulle." Investointipankki Morgan&Stanleyn meklareiden pomon motto oli: " Vedessä on verta, mennään ja tapetaan joku." Tähän virkkeeseen tiivistyy kokonainen aikakausi.

Paul Masonin mukaan itsekkyys ei ollut uusliberalismin ainoa uskonkappale. Minkä tahansa uusliberalismin määritelmän tulee sisältää seuraavat asiat: usko siihen että markkinat yksin takaavat hyvinvoinnin ja demokratian; valtion väliintulon turhuus sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelussa; arvokkaiden instituutioiden ja vakaiden yhteisöjen luova tuho ja valtion kutistuminen ainoastaan sääteleviin toimiin.

Ensi viikonloppuna Washingtonissa kokoontuvilla johtajilla on yksi yhteinen ongelma: jokainen heistä on enemmän tai vähemmän uskonut ja toiminut uusliberaalin ideologian mukaan.

Paul Mason kirjoittaa, että Washingtonin kokous on kriisikokous, siinä sammutetaan tulipaloa, mikään toinen Bretton Woods se ei ole. Mutta vähintä mitä johtajilta voi odottaa, on rehellinen arviointi uusliberalismista. Tekstiviesti Paul Masonille AUN - älä unta nää. Jossain neuvottiin englanninkielisiä nuoria siitä mitä nämä kirjaimet tarkoittavat suomalaisen lähettäminä.

Maailman huippujohtajien tulisi siis myöntää, että he ovat uskoneet väärään ideologiaan. Ideologia tekee yleensä kolme asiaa: se oikeuttaa hallitsevan ryhmän taloudellisen ylivallan; se välittyy median ja koulutuksen kautta, koska myös ne ovat hallitsevan ryhmän kontrollissa; ja se kuvaa miljoonien ihmisten kokemuksen sen verran tarkasti, että he hyväksyvät sen totuudeksi. Johdonmukainen ideologian ei tarvitse olla.

Paul Mason luettelee uusliberalismin tuloksia, ensin viisi kielteistä ja sitten myönteisiä.

Ensimmäinen on tuloerojen kasvu. Masonin luvut ovat Yhdysvalloista ja Britanniasta.

Toiseksi korkeat palkat on korvattu suurilla veloilla. Britanniassa ja Yhdysvalloissa työntekijöiden reaalitulot ovat laskeneet ja kotitalouksien velka suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on kasvanut huimasti.

Kolmanneksi voitot ovat siirtyneet tavallisilta yrityksiltä rahoituslaitoksille.

Neljänneksi henkilökohtainen ja taloudellinen turvattomuus on kasvanut. Sosiaalinen pääoma on murtunut, jonka seurauksena tietynlainen rikollisuus on kasvanut. Epäuskoisia Mason kehottaa kävelemään yöllä entisten teollisuuskaupunkien kaduilla.

Viides uusliberalismin seuraus on kaiken inhimillisen säälimätön kaupallistaminen. Valtion tehtävät on jaettu yksityisille yrityksille veronmaksajien taloudelliseksi vahingoksi, kuluttajien aineelliseksi vahingoiksi ja demokratian vastuullisuuden menetykseksi.

Uusliberalismin plussapuolella on ollut vakaus ja taloudellinen kasvu OECD-maissa ja niiden ulkopuolella. Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt, teollistuminen kehitysmaissa on ollut suurta, 200 miljoonaa ihmistä on muuttanut köyhistä maista rikkaisiin. Paternalismista ja kulttuurin jäykistä rajoista on päästy.

Uusliberalismin ideologiset vahvuudet ovat olleet mahdollisuudet ottaa paljon velkaa, neuvotella itse oma palkkansa, väistää vastuuta ja vaikeuksia, ja lukita ovi yöksi. Tämän maailman nykyajan työläiset tuntevat, vaikka esimerkiksi Masonin 20-luvun lopulla syntyneen isän sukupolvi ei koskaan sopeutunut tähän. Mutta sadat miljoonat alle 40-vuotiaat eivät tunne muunlaista maailmaa.

Lehman Brothersin konkurssiin asti keskustelua käytiin siitä kummat ovat tärkeämpiä: plussat vai miinukset. Nyt keskustelu on loppuun käyty. Me tiedämme, että uusliberalismi melkein romahdutti maailman taloudellisen järjestelmän. Paul Mason kirjoittaa, että tämän hän haluaa toistaa, koska adrenaliinin haihduttua on helppo unohtaa. Pitää muistaa, että uusliberalismi saattoi maailman taloudellisen ydintalven partaalle.

Artikkelissa Paul Mason pohtii myös sitä, mikä voisi korvata nyt romahtaneen ideologian. Artikkeli löytyy osoitteesta www.newstatesman.com . Se on julkaistu otsikolla A last chance 6.11.

Ensi lauantaina G20-maat kokoontuvat tilanteessa, jossa maailman rahoitusjärjestelmä on teho-osastolla. Se pitäisi irrottaa hengityskoneesta, mutta sen käyttämää happea eli helppoa lainaa ja keinottelevaa rahoitusta ei enää ole.

Jos Paul Mason on oikeassa ja taloudellinen ideologia muuttuu, silloin 23.10.2008 on hyvikin historiallinen päivä, vaikka yleistä liputuspäivää siitä tuskin tulee.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 12.11.2008 / YLE Radio 1

----

Lähteet:
www.newstatesman.com
Wikipedia (Alan Greenspan, Paul Mason, Ayn Rand)