Ulkomaanlehtikolumni

Jättiläiskäärmeistä, Medipediasta, vankilaa muistuttavista hoivakodeista, ystävyydestä ja yksin jääneistä lemmikeistä

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 27.8.2008

Milloin viimeksi pytonkäärme on käväissyt ajatuksissani? - Siitä täytyy olla vuosia. Sitten yhtenä päivänä käärme ilmaantui kahdessa aivan erilaisessa tekstissä.

British Medical Journal on kutsunut Richard Smith -nimisen lääkärin kirjoittamaan blogia sähköiseen versioonsa. Smith on ainakin siitä mielenkiintoinen asiantuntijatuttavuus, että hän ei hauku Wikipediaa, tuota sähköistä tietosanakirjaa. Richard Smithin mukaan se on suurin piirtein yhtä luotettava tai epäluotettava kuin mikä tahansa arvostettu painettu tietosanakirja. Joka tapauksessa se on luotettavampi kuin keskiverto brittiläinen sanomalehti ja sillä on vähemmän johonkin suuntaan kallellaan olevia näkemyksiä kuin brittiläisillä lehdillä yleensä, British Medical Journal mukaan luettuna, kirjoittaa Richard Smith.

Varsinaisesti hän toivottaa tervetulleeksi Wikipedian lääketieteellisen version Medipedian, jonka sivustot avautuvat joskus tämän vuoden loppupuolella. Sivustoista on jo näytteitä netissä. Medipedian perustajat James Currier ja Mitch Capor pyrkivät luomaan maailman kattavimman ja yhteistyöhön perustuvan lääketieteellisen tiedoston. Richard Smith ei näe mitään syytä miksi tämä ei onnistuisi, ja toivoo samalla Medipedian näivettävän kaikki ne organisaatiot, jotka tekevät kauppaa lääketieteellisen tiedon fragmenteilla. Tohtori Smithin ajattelu vaikutti virkistävältä, joten vilkaisin hänen aikaisempia blogejaan.

Tohtori kertoi seminaarista, jossa häneltä kysyttiin, mitä hän edellyttää hyvältä hoivakodilta. 56-vuotias Smith vastasi, että hän halusi tulla hoidetuksi paikassa, jossa hän saisi polttaa, käyttää laittomia huumeita, harjoittaa seksiä tuntemattomien kanssa, ja pitää pytonkäärmettä lemmikkinään. Mitään näistä asioista hän ei tällä hetkellä tee, mutta hän haluaa pitää portit avoinna.

Vanhuksille tarkoitetut hoivalaitokset vaikuttavat hänen silmissään vankiloilta, joissa kaikkia hänen toimintojaan tarkkaillaan, aineenvaihdunnasta henkisiin harrastuksiin. Tällä hetkellä tohtorin mielestä eutanasia on paras vaihtoehto vanhainkodille, mutta koska on mahdollista, että hänen mielensä muuttuu, hän toivoo, että vanhainkodit Britanniassa sallivat käärmeet lemmikkieläiminä aivan lähitulevaisuudessa. Kiinnostavaa on, että brittiläinen arvostettu lääketieteellinen lehti sietää Smithin kaltaista lääkäriä sivuillaan.

Mistä päivän toinen pyton löytyi, se on pitkä tarina.

New Yorker julkaisi artikkelin otsikolla Sotilaan perintö. Artikkelin kirjoittaja on New Yorkerin toimittaja Ben McGrath. Hän kertoo siinä Irakissa kuolleen amerikkalaisen majurin Alan Rogersin tarinan. Rogers oli hyvä ja menestynyt sotilas ja sankari kaikille jotka hänet tunsivat. Hän oli kuollessaan 40-vuotias ja valmista kenraaliainesta. Hänen sotilaallinen uransa oli häikäisevä, Häntä ylistivät niin hänen esimiehensä kuin hänen alaisensa.

Tammikuun lopussa Rogers soitti kahdelle ystävälleen, joita piti veljinään, koska omia veljiä hänellä ei ollut. Rogers oli tulossa toisen ystävän häihin ja puhelu koski häiden suunnittelua. Seuraavana aamuna hän kuoli Bagdadissa tienvarsipommi-iskussa.

Alan Rogersilla oli paljon ystäviä ja kaikilla oli hänestä vain hyvää sanottavaa. Jälkeenpäin tosin kävi ilmi, että Rogers ei koskaan ollut puhunut paljon itsestään, mutta oli ollut erinomainen kuuntelija. Lopputulos oli, että ystävillä oli hyvinkin poikkeavia näkemyksiä siitä kuka ja mikä hän oikeastaan oli ollut. Osalle tuttavapiiristä tuli suurena yllätyksenä, että Rogers oli osallistunut homoseksuaalien oikeuksia ajavan järjestön toimintaan. Toiset taas suuttuivat siitä, että elävänä aktiivinen homo kuoltuaan työnnettiin takaisin kaappiin. Monille lehdille tämä aiheutti eettistä päänvaivaa.

New Yorkerin artikkelin merkitys on kyvyssä näyttää Alan Rogersin moninaiset ystävyyssuhteet, ja rakentaa hänestä kuva ihmisenä, jota kukaan ei pitänyt epäaitona, vaikka hänellä selkeästi oli monia persoonallisuuksia.

Rogers oli tehnyt testamentin, jossa hän jätti kaiken sille ystävälleen, jonka häihin ei enää osallistunut. Tuleva vaimo ei ollut hyväksynyt homoja ennen kuin tapasi miehensä parhaan ystävän, mutta ennen pitkää hän piti miehensä ystävistä juuri Alan Rogersista eniten. McGrath arvelee, että Rogersin ainutlaatuinen kyky oli aistia muiden ihmisten ahdistukset ja tarjota itsestään tilanteeseen sopiva versio. Artikkeli ei kerro mitään siitä, kuinka raskasta tämä oli Rogersille itselleen, joka mm. sai tietää olevansa adoptiolapsi vasta isänsä kuoleman jälkeen, jolloin hänen adoptioäitinsä myös oli kuolemaisillaan.

New Yorkerin artikkelin kirjoittaja tapasi Rogersin perinnönsaajan Shay Hillsin kaksi kuukautta häiden jälkeen. Silloin armeija oli ehtinyt lähettää kaikki Rogersin tavarat nuoren parin kotiin, joka oli täyttynyt muuttolaatikoista. Hills suhtautui kaikkiin tavaroihin mahdollisuutena tutustua paremmin hyvään, mutta äärimmäisen yksityiseen ystäväänsä. Hän teki kaikkensa jakaakseen muistoesineet oikeudenmukaisesti Työ oli valtava ja aikaa se vei.

Sitten viime kesäkuussa armeija postitti Shay Hillsille CD-levyn Rogersin tietokoneen sisällöstä. Sieltä löytyi lisäyksiä testamenttiin. Alan Rogers halusikin jättää rahaa lukuisille ystävilleen ja monille järjestöille, mm. seksuaalisten vähemmistöjen asioita ajavalle järjestölle ynnä kummipojalle, jonka olemassaolosta kukaan ei ollut tiennyt. Hills joutui vaikeaan tilanteeseen, laillisesti hän oli vielä ainoa perijä, koska kukaan ei tiennyt lisäyksistä mitään. Shay ja hänen vaimonsa olivat juuri tehneet tarjouksen asunnosta, jonka käsirahan oli tarkoitus tulla perinnöstä. Lisäksi he olivat ostaneet asioita, joita muuten eivät olisi ostaneet. Yhtäkkiä heidän elämänsä oli täysin sekaisin. Lisäksi heidän makuuhuoneessaan nukkui pyton, jättiläiskäärme, jonka he olivat perineet.

Miten Shay Hills toipui siitä, että hänen ystävänsä ei ollutkaan niin antelias, ja että hänen asuntonsa oli täynnä vieraita tavaroita? Aika hyvin. Hän pitää ystävyyttään Alan Rogersiin suurena siunauksena, ja kaikkea mitä siitä seurasi suurena opetuksena.

Irakissa on kuollut yli 4000 amerikkalaista sotilasta ja lähemmäs satatuhatta irakilaista siviiliä.. Lisäksi tulevat liittouman uhrit, kuolleet toimittajat ja heidän avustajansa sekä huoltojoukkojen työntekijät. Tuhansittain erilaisia ihmisiä, valtava määrä tarinoita, leskiä, orpoja ja ystäviä. Isäntänsä tai emäntänsä menettäneitä lemmikkieläimiäkin on paljon, ehkä joukossa on jokunen jättiläiskäärmekin.

Jertta Blomstedt / Ulkomaanlehtikolumni 27.8.2008 / YLE Radio 1 Ykkösaamu

Lähteet:
British Medical Journal, www.bmj.com/blogs
New Yorker, August 4, 2008