Ulkomaanlehtikolumni

Median bisnesmalli

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 16.7.2008

Viime lauantaiaamuna satoi. Olin herännyt aikaisin, kun piti lähteä pelaamaan tennistä. Se sai jäädä. Uutiset kertoivat, että USA:n suuret asuntoluottoyhtiöt horjuivat vararikon partaalla, ja valtio harkitsi niiden ottamista hallintaansa. Samaan uutiseen sisältyi viranomaisten rauhoitteleva viesti markkinoille, että asuntoluottoyhtiöiden tila on vakaa.

Vararikon partaalla olevien yhtiöiden tila on vakaa. Uutinen oli siis varsin hyvin tasapainotettu. Tietysti kyseessä oli viesti markkinoille, ja sillä tarkoitettiin lähinnä sitä, että valtio ei voi antaa asuntoluottoyhtiöiden kaatua, vaikka niiden talous on kaikkea muuta kuin vakaa.

Lehteä lukiessa jäin mietiskelemään, että kuluneen vuoden aikana muutkin kuin amerikkalaiset rahoituslaitokset ovat ilmoittaneet yllättävistä tappioista. Yhteen hengenvetoon ne ovat ilmoittaneet, että vaikeudet ovat nyt ohitetut. Parin kuukauden kuluttua saman laitoksen sama toimitusjohtaja kertoo taas yllättävistä tappioista.

Esimerkiksi Lehman Brothers -nimisen rahoituslaitoksen toimitusjohtaja Richard Fuld ilmoitti huhtikuun 15. päivä, että "pahin on ohi", paitsi että pahin ei suinkaan ollut ohi.

Valehtelevatko toimitusjohtajat tietoisesti ja imagosyistä vai eivätkö he aivan oikeasti pysty arvioimaan oman laitoksensa riskejä kahden kuukauden päähän?

Saman lauantain lehdessä kerrottiin pienenä uutisena, että ydinvoimalan palo sammutettiin nopeasti Ruotsissa. Uutinen oli koottu kolmen tietotoimiston uutisesta. Siinä kerrottiin, että tulipalo oli syttynyt kattotöiden yhteydessä kakkosreaktorin turbiinirakennuksen katolla. Palo kesti kaksi tuntia eikä ollut Ringhalsin viestintäjohtaja Gösta Larsenin mukaan turvallisuusriski. Liekit eivät tiettävästi olleet vaarassa levitä viereiseen reaktorirakennukseen.

Kun niin monesta asiasta syntyy niin helposti kuohuttava uutinen, miksi tulipalo ydinvoimalassa on vain yhden palstan pätkä? Koska ydinvoimalan johto arvioi sen vaarattomaksi? Ruotsissa uutinen oli sentään Aftonbladetin etusivulla, mutta tekstinä se oli vielä hätkähdyttävämpi. Suomalaisessa versiossa viestintäjohtaja Larsen esiintyi tiukan asiallisena. Aftonbladetissa hän kertoi, että katonkorjaajat olivat "tuikanneet tuleen tervapaperin lämpöilmapistooleillaan" ("lyckats tutta fyr på tjärpapper med sina varmluftspistoler."). Vaikka viestintäjohtaja viestii, että kattomiehet olivat toivottomia toheloita, kielenkäyttö kertoo jotain hänestä itsestään. Ikään kuin hän vähättelisi työntekijöidensä lisäksi ilmeistä vaaraa ydinvoimalassa. Sen hän varmensi vielä sanomalla, että "Oikeastaan ei tapahtunut yhtään mitään".

Aftonbladet noudatti otsikoinnissaan tasapainoista linjaa. Ensin kerrottiin,että ydinvoimalassa oli ollut tulipalo. Sen jälkeen alaotsikossa, että katolla ei ollut vaaratilannetta.

Mutta ei tässä kaikki. Noin kuukautta aikaisemmin eli kesäkuun 13. päivänä paljastettiin Ringhalsin ydinvoimalassa se, että kolmosreaktorin varajäähdytysjärjestelmä ei toiminut niin kuin sen piti eli kaksi kolmesta pumpusta oli epäkunnossa.

Todennäköisesti ne olivat olleet epäkunnossa useampia vuosia, mutta virhe havaittiin vasta nyt. Viestintäjohtaja Larsen antoi silloinkin lausunnon tiedotusvälineille. Hän sanoi, että tilanne ei ollut vaarallinen, ja että oikeastaan mitään ei ollut tapahtunut. Kahden jäähdytyspumpun lisäksi Ringhalsissa on jumissa yksi lausuntoautomaatti.

Palataan vielä sen sateisen lauantain, heinäkuun 12. päivän uutisiin. Yhden palstan uutisissa kerrottiin, että Ranskassa pysäytettiin uraanivuodon aiheuttanut laitos. Eteläisessä Ranskassa sijaitsevassa radioaktiivisen jätteen käsittelylaitoksessa valui 30 000 litraa uraania sisältävää nestettä kahteen jokeen lähellä Tricastinin ydinvoimalaa. Viranomaiset pysäyttivät laitoksen, kun se ei ollut vuodon jälkeen huolehtinut riittävästi turvatoimista. Alueen asukkaita kehotettiin välttämään uimista, kalastusta ja kaivoveden juomista. Viranomaisten mukaan uraani on myrkyllistä, mutta vain lievästi radioaktiivista.

Yhden palstan uutinen on yleisesti ottaen uutinen, jolla ei katsota olevan suurta merkitystä. Mutta eikö todellakaan radioaktiivisen jätteen käsittelylaitoksen tulisi huolehtia turvatoimista edes vahingon tapahtumisen jälkeen? Ja kun suomalaisista turisteista pyritään pitämään hyvää huolta kaikilla maailman kolkilla, eikö Avignoniin matkaaville olisi voinut kertoa, että heidänkin tulee välttää Gaffiére- ja Lauzon-jokien vettä ja 40 kilometriä Avignonista sijaitsevan Bollenen kaivovettä? Siinä uutisessa, jonka luin, ei mainittu yhtäkään paikannimeä.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa ydinvoima on jälleen kasvattanut suosiotaan. Yhtälö on todella vaikea, enkä ainakaan minä tiedä oikeaa vastausta, mutta yksi asia on varma. On sietämätöntä, jos ilmastonmuutoksen ratkaisun ja ydinvoimateollisuuden taloudellisen kukoistuksen merkeissä vaietaan ja vähätellään ydinvoimaan liittyviä riskejä. Suuri onnettomuus ydinvoimalassa on yhä valtava katastrofi ja ydinjätteiden säilytystä ei ole ratkaistu tyydyttävällä tavalla.

Bill Moyers on median ja demokratian suhteista kiinnostunut pitkän uran tehnyt toimittaja. In These Times -lehdessä hän kirjoitti mediasta, joka hänen mielestään ei enää ole neljäs valtiomahti vaan viides kolonna.

Yhdysvalloissa hänen käsityksensä mukaan tiedotusvälineet eivät enää tuota niitä uutisia, joita demokratia tarvitsee toimiakseen. Ne ovat liian sitoutuneita yhteiskunnan valtarakenteisiin pystyäkseen siihen. Kun tiedotusvälineistä rakennetaan uusia yritysryppäitä niistä muodostuu yhteiskuntaa rapauttavia voimia. Nykyään yhä merkittävämpi osa hallitsevista tiedotusvälineistä on vastuussa suuryrityksen hallitusneuvostolle, joiden missio ei ole koko kansakunnan elämä, vapaus ja onni vaan osakkeenomistajien ja johtajien etu. Niiden tehtävä on valmistaa uutisia ja informaatiota tuottavina kulutushyödykkeinä. Bill Moyers kysyy mitä uutisille tapahtuu, kun nyt jo menetetyistä rajoista journalismin ja mainosten välillä luovutaan kokonaan, ja sisällön ohjelmointi, kaupankäynti ja internetyhteisöt kääritään yhteen yhteiseen tuottavaan pakettiin?

Moyers lainaa investointilaitos Piper Jaffrayta jonka mukaan uuden median bisnesmalli on juuri edellä kuvatun kaltainen hybridi. Sen nimi on nyt "communitainment", ei siis uutisviihde vaan viestintäviihde.

Los Angeles Times on tällä hetkellä kiinteistöalalla rikastuneen Sam Zellin valtakuntaa. Hän kertoi lehtensä toimitukselle, että lehti hänen silmissään on 126-vuotias vanhus, jolla ei enää seiso.

Mutta hän on tämän vanhuksen Viagra. Hän kertoi myös, että hänellä ei ole toimituksellista ohjelmaa eikä häntä kiinnosta sanomalehden rooli kansalaisyhteiskunnassa. "Minä olen liikemies, ja ainoa mikä merkitsee on summa viivan alla". Säästääkseen rahaa hän karsii sivuja lehdestä ja irtisanoo toimittajia. Millä hän aikoo korvata toimittajat? "Käytän karttoja, grafiikkaa, listoja, suosituimpien listoja ja tilastoja", vastasi kiinteistömiljonääri ja kustantaja.

Kannattaa seurata kenestä tulee Hufvudstadsbladetin uusi toimitusjohtaja, ja mitä lehdessä silloin tapahtuu.

Jertta Blomstedt / Ulkomaanlehtikolumni 16.7.2008 / YLE Radio 1 Ykkösaamu

Lähteet:
Aftonbladet, 11.7.2008 ja 13.6.2008
In These Times, 11.7.2008
www.truthout.org