Ulkomaanlehtikolumni

Siirtolaiset

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 26.3.2008

Sanaan 'siirtolainen' lisätään helposti nykyään "laiton". Mutta kaikki eivät halua leimata niitä, joiden ainoa rikos on, että he ovat etsineet parempaa elämää.

Jokaisen kuukauden viimeisenä tiistaina ranskalaisen Toulousen kaupungin keskeiselle aukiolle kokoontuu hiljainen joukko ihmisiä. Kaupungin fransiskaanimunkit ovat aloittaneet viime vuoden lopussa sanattomat mielenosoitukset maasta karkotettavien siirtolaisten puolesta.

Toulousen säilytyskeskus on uusi, siinä on iskunkestävät lasit, sitä kiertää kaksi korkeaa piikkilanka-aitaa ja lisäksi läpinäkymätön aita. Munkkien käsityksen mukaan karkotettavien ainoa rikos on, että he ovat lähteneet etsimään parempaa elämää tai että he ovat yrittäneet pelastaa henkensä. Ovatko he niin vaarallisia, että heitä on säilytettävä vankiloissa, kysyvät munkit.

Toulousen veljet myöntävät, että siirtolaisuuden ongelma on monimutkainen eikä heillä ole siihen ratkaisua. Mutta he vaativat, että jokaisen ihmisen arvokkuutta kunnioitetaan.

Viime vuonna Ranskasta karkotettiin n. 24 000 ihmistä. Heiltä puuttui yleensä voimassaoleva oleskelulupa. Tavoite oli 25 000 karkotusta. Ministeriölle luku on symbolinen, sen on tarkoitus välittää viesti maan siirtolaispolitiikasta lähtömaihin. Tänä vuonna tavoite on sama. Poliitikkojen kannalta luku on pieni, ministeri muistuttaa mielellään, että Ranskassa on noin 120 000 hengen malilainen yhteisö, josta noin puolet on maassa ilman oleskelulupaa.

Mutta karkotetulle kysymys ei ole vertauskuvasta vaan suuresta henkilökohtaisesta tragediasta. Lehdet ovat julkaisseet reportaaseja perheistä, joiden isä on karkotettu kotimaahan. Vaimot ja lapset ovat yhä Ranskassa. Miehet lähetettiin kotimaihinsa käsistään sidottuina ilman rahaa ja ilman varavaatteita. Poikkeuksellisesti Ranska on myös karkottanut kiinalaisen äidin, jonka lapset jäivät isänsä kanssa Ranskaan.

Libération haastatteli kolmea karkotettua heidän nykyisestä tilanteestaan. Marokkolaisen miehen kaikki veljet ja sisaret asuvat ulkomailla, Marokossa hänellä ei ole asuntoa eikä työtä.

Kiinalainen nuori nainen kannettiin lentokoneeseen, jalat ja kädet sidottuina, häneltä jäi Pariisiin neljävuotias poika, 16 kuukauden ikäinen vauva ja aviomies. Hän häpeää karkotustaan, eikä ole palannut kotikyläänsä, vaan asuu ystävänsä luona. Hän ei mene ulos ja kaikki hänen ystävänsä ja sukulaisensa uskovat, että hän elää onnellisena Pariisissa. Hänen lastensa isä on käytännöllisesti katsoen romahtanut ja nelivuotias lapsi on sanonut, että hän pelkää poliisia, koska hänellä ei ole papereita. Nainen on yrittänyt soittaa Kiinasta Pariisiin, mutta rahat menevät hukkaan, sillä hän yleensä vain itkee puhelimessa.

Tämän vuoden alussa erotettiin korkein poliisiviranomainen Yannick Blanc, joka oli vastuussa laittomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten asioista. Hänen rikoksen oli tapahtunut noin puolitoista vuotta aikaisemmin. Silloin hän oli suututtanut silloisen esimiehensä sisäministeri Nicolas Sarkozyn lupaamalla, että tuhannet ulkomaalaiset saisivat viralliset paperit. Entinen esimies ei presidenttinä ollut unohtanut asiaa. Laittomien siirtolaisten asia on niin arka, että virkamiehen sananvapaus ei paljon painanut.

Pariisissa on vaikea kävellä törmäämättä sanapariin Sans Papiers, jolla siis tarkoitetaan maassa henkilöitä, joilta puuttuvat lähinnä oleskeluluvat. Paperiton voi olla ihminen, joka on asunut maassa useita vuosia, jolla on vakituinen työpaikka ja jonka lapset ovat ranskalaisessa koulussa. Aikaisemmin oli voimassa käytäntö, jonka mukaan kymmenen vuotta maassa ollut sai Ranskan kansalaisuuden, mutta entisen sisäministerin Nicolas Sarkozyn piikissä on lainmuutos, joka poisti tämän mahdollisuuden.

Vuoden alussa ilmoitettiin pieni myönnytys. Ne työnantajat, joilla on palveluksessaan laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä, voivat anoa heille virallisia papereita. Äskettäin hienostoravintola La Grande Armée haki seitsemälle afrikkalaiselle keittiötyöläiselleen virallisia papereita ja sai ne. Nyt toivotaan, että tuhansien siirtolaisten oleskeluluvat järjestyvät, vaikka ehdot ovat tarkoin säännelty. Ulkomaalaisella tulee olla vakituinen työpaikka ja tarkoin rajattu ammatti. Laki on kirjoitettu kaksitulkintaiseksi, tarkoitus on laillistaa joidenkin työntekijöiden asema, mutta päätarkoitus on palauttaa suurin osa siirtolaisista kotimaihinsa.

Kampanja Ranskassa koulua käyvien lasten vanhempien tilanteen korjaamisesta on tuottanut tulosta. Tämän vuoden alusta lähtien anomuksia on tehty yli 30 000 ja niitä on hyväksytty noin 7000. Mitään muuta asiasta ei tiedetä, koska viranomaiset eivät kerro muuta.

Ranskassa lasketaan olevan kaiken kaikkiaan yli kolme miljoonaa ulkomaalaista, jotka asuvat lähinnä suurimmissa kaupungeissa. Ulkomaalaisten osuus kokoväestöstä on kuutisen prosenttia, kun se Suomessa, Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa on parisen prosenttia. Turvapaikkaa Ranskasta anoi yli 65 000 ihmistä vuoden 2004 tietojen mukaan. Anojat tulivat Haitista, Turkista, Kiinasta, Kongosta ja entisestä Jugoslaviasta. Noin 85 prosenttia anomuksista hylätään.

Joka päivä Ranskan poliisi tarkastaa papereita sadoilta ihmisiltä, yleensä metron uloskäynnin edessä. Noin kolmeakymmentä pidätettyä kohtaan saadaan yksi karkotuspäätös. Jos karkotettuja on ensi vuonna 25000, pidätyksiä täytyy tehdä noin 750 000 tämän vuoden aikana, yli 700 000 turhaa pidätystä vuosittain.

Liberation-lehti on vaatinut useamman kerran, että Ranskan tulee antaa vapaamielisesti ja anteliaasti oleskeluluvat kaikille niille ulkomaalaisille, jotka ovat löytäneet työpaikan itselleen. Lehden mukaan vaatimus voi kuulostaa tekohurskaalta, mutta puhtaasti kyynisenäkin sen voi nähdä. Ranska tarvitsee siirtolaisia, jotka ovat jo osa ranskalaista työvoimaa.

Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulleet hallitsevat jo ranskalaisia rakennustyömaita, niiden kaikki halveksituimpia töitä. Afrikkalaiset hyväksyvät alhaisemmat palkat ja työolosuhteet, joita muut eivät hyväksy. Palkka rakennuksilla on kuitenkin parempi kuin siivous- ja vartiointialat, jotka ovat muita paperittomien työpaikkoja.

Nicolas Jounin on nuori ranskalainen sosiologi, joka tutkimustaan varten työskenteli useilla rakennustyömailla. Hänen käsityksensä on, että työnantajat tietävät yleisesti, että heidän työntekijöillään ei ole oikeita papereita. Arvio on, että sadasta työntekijästä 30:llä on väärennetyt paperit. Jounin oli kuullut tarinan työvoiman vuokrausfirmasta, jonka työhönottaja oli sanonut, että vääränvärisiä papereita hän ei voi ottaa. Piiloviesti oli, että väärentäkää paremmin.

Työnantajia panostetaan vastuuseen oman työvoimansa aidoista papereista, yksi seuraus tästä on alihankintaketjujen piteneminen. Jouninin yhdellä työmaalla toimi kaksi puolalaista alihankkijaa, joilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista toimintaa Puolassa.

Muista
Siirtolaisia on työttöminä kolme kertaa enemmän kuin ranskalaisia. Koulutettujen siirtolaisten työttömyysprosentti on 24, neljä kertaa suurempi kuin kantaväestön.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 26.3.2008 / YLE Radio 1

Lähteet:
Liberation 26.12.2007; 11.1.2008; 22.2.2008
Jeune Afrique, 23.2.2008
Le monde 4.1.2008; 9.1.2008