Ulkomaanlehtikolumni

Oma tila ja parisuhde

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 19.3.2008

Amerikkalainen rakentaa mökin ja ranskalainen pakenee parisuhteen vertauskuvallista ihmissyöntiä omaan yksinäiseen kotiin.

Herra nimeltä Philip Besonen kirjoitti New York Timesissa helmikuussa mökistä, jonka hän on rakentanut takapihalleen. Herra Besonen rakensi mökkinsä salaa vaimoltaan, tai ei ehkä aivan salaa, mutta valheellisesti kuitenkin. Vaimo luuli hänen rakentavan vajaa, mutta tosiasiassa Philip Besonen rakensi itselleen yksityistä tilaa eläkevuosilleen.

Besonen tunnustaa artikkelissa kaivanneensa omaa tilaa koko elämänsä ajan. Lapsuudessa hän jakoi huoneensa veljiensä kanssa, yliopistossa oli kämppis ja sitten hän meni naimisiin. Vaimolleen hän ei koskaan kertonut tästä kaipuustaan. Tämän hän selittää suomalaisilla sukujuurillaan. Häntä naurattaa vitsi vaimosta, joka valittaa 40 avioliittovuoden jälkeen, että mies ei koskaan ole sanonut rakastavansa häntä. "Minähän sanoin, kun mentiin naimisiin", urahtaa mies.

Vaimo suunnitteli miehelle työhuonetta heidän talonsa yläkertaan. Tilaa kahdella aikuisella on kolmen kerroksen verran. Mies vaikeni, mutta hetkeäkään hän ei ajatellut muuttavansa yläkerran työhuoneeseen. Sieltä hänet olisi löytänyt liian helposti, pelkkä suljettu ovi ei hänelle riitä.

Ajatuksen mökistä Besonen sai matkallaan Suomessa. Hänelle mökki ei ole ulkonaisesti kaunis rakennus, mutta se sijaitsee aina metsässä tai järven rannalla. Se edustaa hänelle rauhaa. Jo Suomessa hän yritti vaimonsa saada katselemaan mökkejä, mutta ne eivät vaimoa kiinnostaneet. Kun Besonen alkoi rakentaa mökkiään, hän käytti tätä välinpitämättömyyttä hyväkseen. Besonen ei korjannut vaimonsa käsitystä, kun vaimo kuvitteli hänen suunnittelevan vajaa miehen puhuessa mökistä. Besonen luotti, että vaimo ei katsele takapihalle.

Keittiön ikkunasta vaimo näki, että kohoava rakennus oli hämmästyttävän suuri vajaksi. Mies selitti, että vajaa tarvittiin vaimon impulssiostoksille. Besonen väittää artikkelissa, että erinäisin keinoin hän onnistui rakentamaan itselleen työhuoneen, pienen keittiön ja vessan ilman, että vaimo sai tietää asiasta ennen kuin hänet kutsuttiin katsomaan. Silloin vaimo kimpaantui, mutta on tiettävästi leppynyt. "Sinussa on aina ollut kavala puolesi", hän totesi. Sittemmin on käynyt ilmi, että vaimo itse kaipasi omaa yksityisyyttä lasten ollessa pieniä. Hän sulkeutui kylpyhuoneeseen lukemaan ja lapset kirjoittivat hänelle lappuja oven ali.

Kerroin tarinan puolisolle. Hän naureskeli Besosen keinoille hämätä vaimoaan, mutta kun sanoin, että minä tarvitsen oman mökin, hän suuttui.

Viime vuoden lopussa Le Monde julkaisi viikkoliitteessään laajan artikkelin, jossa esiteltiin uusia yksineläjiä. Mahtipontisesti lehti julisti avioliiton loppuneeksi, ja parisuhteessa elämisen menneen talven lumiksi. Artikkelin mukaan yli kahdeksan miljoonaa ihmistä Ranskassa elää yksin. Ja yhä useammalle kysymys on vapaaehtoisesta valinnasta.

Le Monde haastatteli ihmisiä, esitteli kirjoja ja tutkimuksia yksinäisyydestä ja parisuhteesta. Yksinasuvien taloudet ovat Ranskassa lisääntyneet ja niiden oletetaan yhä lisääntyvän. Avioerot ovat lisääntyneet ja parisuhteiden kuviot muuttuneet ja monimutkaistuneet. Monet ihmiset elävät monta elämää yhden elämän aikana. Haastateltavat olivat kaikki hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa, kaikilla oli kokemusta parisuhteessa elämisestä.

35-vuotias nainen, hyvässä ammatissa, oli elänyt kaksi vuotta urakeskeisen miehen kanssa, ja päättänyt että päivällisten kokkaaminen väsyneenä työstä saapuvalle miehelle ei riitä hänelle. Eikä television katsominen iltaisin, ja omien ystävien katoaminen. Uusi elämä on yksin asumista, mutta ei yksinäistä. Naisella on useampia suhteita eri miehiin, omia ystäviä ja harrastuksia.

Vähän alle viisikymppinen mies ylisti yksinasumista. Miten ihanaa on saada pitää omat huonekalut omissa paikoissaan. Miehellä oli kaksi avioliittoa takanaan ja kaksi lasta, josta toinen jo aikuinen. Hänen vakituinen naisystävänsä olisi halunnut toisenlaista järjestelyä, mutta on tyytynyt siihen, että tämä mies ei enää koskaan aio muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

Kolmas, yli kuusikymppinen mies oli elänyt suurimman osan elämäänsä kaksoiselämää. Kaksi viikkoa maaseutukaupungissa ja kaksi viikkoa Pariisissa, hänen vaimonsa on alistunut siihen, että ei voi tulla miehensä kanssa Pariisiin.

Näistä haastatteluista voisi päätellä, että kuvio on vanha perinteinen miesten ehdoilla tapahtunut järjestely, mutta monet tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että yhä useammat naiset eivät mene naimisiin tai hakevat avioeroa. Ja monet näistä naisista onnistuvat järjestämään itselleen hyvin tyydyttävän elämän. Kuitenkin paineet yksinasuvia kohtaan eivät ole kadonneet, ja paineet ovat naisia kohtaan Ranskassa ankarampia kuin miehiä kohtaan ainakin jos tilannetta arvioidaan tiedotusvälineiden asenteiden mukaan.

Toisenlainen todellisuus paljastuu psykologien, psykiatrien ja sosiologien kirjoittamista uudenlaista yksinäisyyttä kuvaavista kirjoista, joita näyttää ilmestyneen roppakaupalla.

Jacqueline Kelen kirjoittaa, että nykyisin "parisuhteessa eläville on välttämättömyys, että kummallakin on oma tilansa, omat hetkensä vain itseään varten, tila johon kukaan muu ei voi tunkeutua, omat ystävät, joita voi itsenäisesti tavata. Rakkaus merkitsee rakastetun yksinäisyyden kunnioittamista."

Eräs tutkija kuvasi parisuhdetta metafyysiseksi ihmisyönniksi, jota nykyään halutaan välttää erilaisin järjestelyin. Tosin eronneet miehet menevät tavallisesti hyvin nopeasti uudestaan naimisiin, yleensä itseään nuoremman naisen kanssa. Naiset sen sijaan jäävät yksin. Asiasta kirjoittaneen Marie-France Hirigoyen mukaan naiset haluavat ymmärtää mitä on tapahtunut, he eivät halua aloittaa kaikkea alusta he haluavat tietää, mitä he oikeastaan haluavat? Monet tajuavat, että he elävät yksin paremmin kuin parisuhteessa. Toiset taas tulevat siihen tulokseen, että he eivät halua jakaa arkeaan miesten kanssa, mutta suhdetta vastaan heillä ei ole mitään.

Ranskassa Cécilia Sarkozystä on tullut ainakin joillekin naisille sankari. Nainen joka uskalsi jättää presidentin! Ségoléné Royal on puolestaan saanut kokea tiedotusvälineiden kautta sääliä ja yksin jätettyyn naiseen kohdistuvaa häpeää. Tosin hän on itsekin sanonut, että petetyksi tuleminen oli nöyryyttävää.

Monet kliseet ovat kuitenkin murtuneet. 50 -60-vuotiaiden naisten yksinäisyys ei välttämättä ole surkeata ja pakollista. Haastatteluissa monet kertovat elävästä ja iloisesta arjesta, jota he eivät enää halua vaihtaa avioliittoon, vaikka sellainen olisikin tarjolla. Totta kai yksinäinen vanhuus huolestuttaa heitä, mutta silloin he soittavat ystävättärille tai vanhalle kaverille, "ja heti helpottaa."

Ja hetki sitten avasin uuden kirjan. Kirjailijan henkilötiedoissa kerrottiin, että hän on onnellisesti naimaton.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 19.3.2008 / YLE Radio 1

Lähde:
New York Times, 21.2.2008
Le Monde2, 10 Novembre 2007