Ulkomaanlehtikolumni

Eurooppa vastaan superrikkaat

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 12.3.2008

EU julisti sodan veroparatiiseja ja veronkiertoa vastaan. Muistaako kukaan 50 vuoden kuluttua minkälainen ilma Brysselissä oli 4.3.2008, jolloin EU julisti sodan. Kirjoitetaanko tästä sodasta historiaa?

Tiistaina maaliskuun neljäntenä Euroopan Unioni ilmoitti julistavansa sodan Lichtensteinille, Monacolle, Andorralle ja Sveitsille. Sota julistettiin hyvin perinteisestä syystä, vaikka sitä ei käydäkään perinteisin armeijoin. Kyseessä on omaisuus, ei maaomaisuus vaan menetetyt veromiljardit. Tosin kyyninen verojuristi kysyi heti, oliko EU:lla aikomus käyttää tankkeja veronkiertoa vastaan.

EU:n aseena on laki, kolme vuotta vanhan lain kiristäminen, koska kirjanpitäjien, lakimiesten ja verosuunnittelijoiden armeija on oppinut ilman suurempia ponnistuksia kiertämään edellistä direktiiviä.

Samana päivänä, kun sota julistettiin, naapurimaassa Ranskassa käsiteltiin suurena skandaalina sitä, että metalliteollisuuden työnantajaliiton toimitusjohtaja oli seitsemän vuoden aikana nostanut liiton avustuskassasta 19 miljoonaa euroa käteisenä. Kukaan ei virallisesti tiedä minne rahat ovat menneet, mutta yleisesti oletetaan, että niitä on käytetty "voitelemaan sosiaalisia suhteita", joka tässä tarkoittaa oikeiston vaalikampanjojen tukemista ja rahaa kansanedustajille, joiden nimistäkin voidaan puhua.

Ranskan presidentin puolue UMP on julkisesti kauhuissaan. Näin vanhanaikaisista menetelmistä kiinnijääminen on noloa. Kaikki vannovat läpinäkyvyyden nimiin. Skandaalin kiusallisin puoli on, että kyseiselle eronneelle toimitusjohtajalle on neuvoteltu kultainen kädenpuristus, 1,5 miljoonaa euroa. Se on järkyttänyt jopa työnantajaliiton omia rivejä, eikä kukaan halua myöntää tienneensä asiasta, paitsi onneton neuvottelija.

Näillä kahdella asialla ei ole asiallisesti mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta molemmat tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman yhteiskunnan eliittien arvomaailmaan ja moraaliin.

Monet niistä, jotka sijoittavat rahaa veroparatiiseihin, tekevät sen ns. laillisesti. He käyttävät hyvin palkattuja juristeja ja kirjanpitofirmoja, joille maksetaan juuri siitä, että siirrot tapahtuvat näennäisen laillisesti.

Tässä sodassa on jo yksi voittaja. Se on kansainvälinen Attac, joka on jo vuosia toiminut veroparatiiseja vastaan. Eikä ainoastaan veroparatiiseja vastaan vaan myös Britanniassa, USA:ssa, Saksassa ja Ranskassa sijaitsevia finanssikeskuksia vastaan, joilla on samankaltaisia piirteitä kuin veroparatiiseilla.

Attacin mukaan joidenkin maiden harjoittaman alhaisen verotuksen takia globaali kilpailu mahdollisimman alhaisesta pääomaverotuksesta on kehittynyt nopeasti. Korkojen, osinkojen ja pääomavoittojen kuten myös yritysten voittojen verotus ovat laskeneet. Lisäksi suurimpaan marginaaliseen tuloveroprosenttiin kohdistuu kaikkialla painetta. Kun yritysvoittojen verotustaso Euroopan unionin maissa v. 1980 oli 44 %, se putosi v. 2007 29 prosenttiin (kpmg 2007).

Mikään kehittynyt talous ei pystynyt vastustamaan tätä kehitystä. Markkinatalousmaiden globalisaation aikana valtiot eivät kykene enää demokraattisesti määrittämään pääomatulojen verotusta. Niiden on pakko pikemminkin seurata talousmarkkinoiden ja veroparatiisien osoittamaa suuntaa.

Näillä muutoksilla on suunnattomia vaikutuksia demokratiaan. Pääoma ja pääomatulot ovat jakautuneet erittäin epätasaisesti. Itävallassa ja Saksassa 10 % väestöstä omistaa vauraudesta enemmän kuin 2/3. Sitävastoin 2/3 väestöstä ei omista juuri mitään tai on velkaantunut. Ranskassa ylin 10 prosenttia väestöstä omistaa lähes puolet maan vauraudesta, maailmanlaajuisesti luku on jopa 85 %.

Jos pääomatuloa ei voida verottaa ollenkaan tai riittävästi, tämän varallisuuden osuus ei ole julkisten palvelujen kuten koulujen, terveydenhuollon, ympäristönsuojelun, julkisen liikenteen, yliopistojen ja vanhustenhuollon käytettävissä. Kaikki nämä alat tarvitsevat lisärahoitusta. Rahaa puuttuu myös kehitysmaiden julkiselta taloudelta, jotka menettävät vähintään 50 miljardia dollaria vuosittain veroparatiiseihin. Kehitysmaat kärsivät erityisesti korruptiosta, jota veroparatiisien läpinäkymättömät rakenteet auttavat ja mahdollistavat.

EU:ssa on laskettu, että sen tappiot maksamattomina veroina ovat 100 miljardia euroa, siis noin satatuhatta miljoonaa euroa. Saksa ja Britannia menettävät vuosittain noin 23 miljardia euroa. Toistaiseksi Itävalta ja Luxemburg vastustavat sotaa veroparatiiseja varten. Mutta Luxemburgin pääministeri, josta povataan EU:n presidenttiä, sanoi olevansa valmis keskustelemaan pitkään "kiehtovista ja olennaisista asioista".

Veroasiantuntijat eivät usko, että EU voittaa sotansa. Suuret tilitoimistot sanovat, että ne tuomitsevat laittoman veronkierron, mutta niiden mukaan veronkierto on maailman toiseksi vanhin ammatti ja sitä on yhtä vaikea säädellä kuin sitä vanhinta ammattia. Eroparatiiseissa on suunnattomasti rahaa, ja jos paratiisit suljetaan Euroopassa, rahat menevät Dubaihin tai Singaporeen.

Mutta eurooppalaisten maiden hallitukset eivät ole kuunnelleet näitä puheita. Saksan salainen poliisi maksoi 4 miljoonaa euroa Lichtenstenin suurimman pankin entiselle työntekijälle, ja sai luettelon oin 900 sadasta saksalaisesta veronkiertäjästä, joista merkittävin oli Saksan postin johtaja.

Tässä voidaan palata Ranskan surulliseen skandaaliin. Jos rahaa on liikaa, sitä käytetään väärin, kun valvontaa ei ole tai sitä ei tarvitse pelätä.

Myös Britannian vero- ja tulliviranomaiset ovat maksaneet maan kansalaisten veronkiertoa koskevista tiedoista, joissa puhutaan yli sadan miljoonan euron summista. Britannian valtionvarainministeri uhkasi Monacoa varainsiirtoverolla jos uppiniskainen Monaco ei taivu. Muutkin maat Irlannista Tsekin tasavaltaan ovat voimistaneet pyrkimyksiään vähentää veromenetyksiä.

Independentin kolumnissa Adrian Hamilton kirjoitti, että Britannia on pitkään vastustanut Saksan, Ranskan ja Skandinavian maiden pyrkimyksiä luoda säännöstö, joka murtaisi veroparatiisit ja keinot, joilla rikkaat ovat välttyneet maksamasta veroja. Britanniaa on pidätellyt sen asema suurena finanssikeskuksena. Sen kutsuhuuto on ollut: "On hienoa olla rikas, tulkaa tänne ja nauttikaa siitä ilman veroja." Nyt tunnus on vaihtunut: "On sietämätöntä, että rikkaat eivät maksa veroja."

Hamiltonin mukaan Britanniassa passiivinen inho veroja kiertäviä rikkaita kohtaan on muuttunut. Kansallinen raivo kohdistuu taloudellisiin yhteisöihin, joiden itsensä palkitseminen on ylittänyt kaikki rajat, ja jotka ovat ehdottomasti kieltäytyneet yhteistyöstä minkäänlaisen läpinäkyvyyden luomiseksi. Niin kauan kuin talous kasvoi, se siedettiin. Mutta kun taantuma on mahdollinen ja tiedossa ovat esimerkiksi monien finanssilaitosten katastrofaaliset investointipäätökset, joita ohjasi vain ahne nopean voiton halu, nyt passiivinen vastenmielisyys on muuttunut aktiiviseksi vihamielisyydeksi.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun ulkomaanlehtikolumni 12.3.2008 / YLE Radio 1

Lähde:
Independent 4.3.2008
Attac
Le Monde 3-6.3.2008