Ulkomaanlehtikolumni

Lyhyt matka Blogistaniassa

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 13.2.2008

Netin paradoksi on, että se samaan aikaan rakentaa ja tuhoaa sosiaalisia yhteyksiä, sanoo hollantilainen tutkija Geert Lovink.

"Tulevaisuus on täällä, mutta se on jakautunut epätasaisesti." Ajatus on kirjailija William Gibsonin, mutta tuntuu tulevan todemmaksi hetki hetkeltä.

Vietin vuoden ensimmäisen päivän paikassa nimeltä Blogistania tai Blogisfääri. Vaikka olenkin kuudenkymmenen ja kuopan välillä, tämä ei tarkoita, että en olisi aikaisemmin lukenut blogeja. Ensimmäistä kertaa vasta oikeasti innostuin blogeista. Tutustuin uuteen ihmisen, uuteen sukupolveen. Ajatukset olivat raikkaita, hyvin perusteltuja. Sellaisia joiden kanssa ei tarvinnut olla samaa mieltä, mutta silti ne virkistivät. Kyseessä oli kirjailija Jarkko Tontin Kirjaamo- niminen blogi www.jarkkotontti.net. Sitä kautta ohjauduin lukemaan monia muitakin kiinnostavia blogeja.

Olin ällistynyt. Blogi ei olekaan huonosti kirjoitettua latteaa havainnointia, lyhyitä mitättömiä pätkiä ei mistään. Pyjamaporukan ennakkoluuloisia kommentteja. Jonkun puheenaiheen ympärille kehräytyneiden mielipiteiden pilvi. Suomeksi ilmestyy lukuisia todella kiinnostavia blogeja, ja ne on suhteellisen helppo löytää, kun on löytänyt yhden kiinnostavan, se yleensä takaa linkkien kautta uusia miellyttäviä yllätyksiä. Toisin sanoen blogisfäärissä on enemmän tai vähemmän toisiaan sivuvia keskustelupiirejä, joille kaikille blogi on todellinen yhteisö.

Mutta blogimaailma on muutakin kuin nämä viisaat, lämpimät ja asiansa tuntevat pienet piirit. Blogimaailma on valtava eikä siitä voi saada yleiskuvaa.

Ei kukaan. Blogeja on yli sata miljoonaa. Lukukaan ei ole tarkka, mutta niin paljon niitä joka tapauksessa on, että niiden yleisilmeestä ei voi sanoa mitään perusteltua.

Hollantilainen 1959 syntynyt Geert Lovink johtaa organisaatiota nimeltä Network Cultures www.networkcultures.org ja on bloggaaja, aktivisti, asiantuntija ja kriittinen netin käyttäjä. Hän on antautunut määrän edessä. Esimerkiksi Japanissa blogataan valtavasti, mutta ainakaan Lovink ei tiedä mistä. Hän yrittää pysyä ajan tasalla Brasilian, Nigerian ja Kiinan blogien suhteen. Viikko sen jälkeen, kun olin kääntänyt Lovinkin tekstejä, huomasin, että suomalaiset bloggaajat keskustelivat hänestä.

Lovink väittää, että mitään globaalia nettiä ei ole, internet on päin vastoin kansallistumassa hyvää vauhtia, balkanisaatiostakin hän puhuu. Vaikka hän suhtautuu kriittisesti moniin internetin ilmiöihin, hän ei usko, että ne katoavat mihinkään.

Blogien julkaisemista helpottamaan on syntynyt suuri määrä ohjelmia, jotka samalla keräävät myös tietoa blogeista. Lovinkin mukaan kaikki se, mitä blogeista tiedetään erilaisten metatyökalujen avulla, lisää huolta siitä mihin suuntaan blogosfääri on menossa. Blogi ei synny poliittisista liikkeistä tai yhteiskunnallisista huolista. Ne keskittyvät pakkomielteisesti oman itsen toteuttamiseen. Loppujen lopuksi jäljelle ei jää muuta kuin mielipiteiden lattea taustahäly. Mutta itseään voi toteuttaa myös kiinnostavalla tavalla, sekin on blogimaailmassa nähtävissä.

Lovink on jossain yhteydessä sanonut, että blogit ovat lahja ihmiskunnalle, mutta lahja jota kukaan ei tarvitse.

Kissat ovat blogien ehdottomasti yleisin aihe. Sen jälkeen puhutaan ulkomaanmatkoista. Lovink ymmärtää bloggaamisen "minuuden teknologiaksi", tämän päivän netissä pääasia eivät ole uutiset tai mielipiteet vaan oman itsen profiloiminen ja itsen havainnoiminen: kuka minä olen? Mitä minä teen?

Blogosfäärissä on jotain yksinäistä, mietteliästä. Ihminen paljastaa itsensä, mutta ei tiedä kenelle. Bloggaaminen on individualistinen kultti, se on uusi päiväkirjakulttuuri joka ei ole yksityinen eikä julkinen, ajattelee Geert Lovink.

Blogit ilmentävät henkilökohtaista pelkoa, epävarmuutta ja turhautumista. Blogeissa näkyy usein ahdistus ja epävarmuus siitä mitä pitäisi tuntea, mitä ajatella, uskoa. Blogit vertailevat huolellisesti lehtiä, ravintoloita ja t-paitoja. Tyylitelty epävarmuus kiertää yleistä oletusta, että blogien tulisi olla henkilökohtaisia ja samalla tehdä havaintoja ulkopuolisesta maailmasta. Emotionaalinen kirjo on paljon laajempi kuin perinteisen median koska blogien luonne on epävirallinen. Olennaista blogeissa on julkisen ja yksityisen sekoittaminen.

Lovinkin mukaan blogit siis todistavat ja dokumentoivat vanhan median hupenevaa valtaa, mutta tietoisesti ne eivät korvaa sen ideologiaa millään vaihtoehtoisella ideologialla. Käyttäjät ovat kyllästyneitä ylhäältä alaspäin tulevaan kommunikaatioon - mutta kuitenkaan heillä ei ole mitään muuta paikkaa minne mennä. Iskulause voisi kuulua: "Toisenlaista maailmaa ei ole!" Se olisi vastaus tavallaan globalisaatiokriittisten iskulauseeseen: "Toisenlainen maailma on mahdollinen."

Utopistisen blogifilosofian mukaan perinteinen media on tuhoon tuomittu. Sen paikan tulee ottamaan "osallistuva" kansalaismedia. Terminaalidiagnoosi on tehty ja se toteaa: suljetut hierarkkiset organisaatiot eivät enää toimi, tämän ajan työ on yhteistyötä ja verkostoitumista. Huolimatta jatkuvista tuomioista vanha media jatkaa toimintaansa, vaikka se ei toimikaan hyvin. Lovink kysyi mistä tulee tämä ehdoton varmuus siitä että vanhan median paradigma hylätään? Siitä on vähän todellisia todisteita, väittää Lovink. Ja kun asiat jatkuvat näin , se synnyttää nihilismiä ei vallankumouksia.

Nihilismi on käytännöllisesti katsoen kadonnut poliittisesta sanastosta. Mahdollisesti siksi, että se ei kuulu ajankohtaiseen filosofiseen teoriaan, mutta päinvastoin ehkä siksi, että se on niin laajasti läsnä ja ohittamaton. Jokainen voi tarkistaa mitä nihilismi on, se vie jonkun verran aikaa. Lyhyt ja karkea määritelmä sanoo, että nihilisti uskoo kaikkien arvojen olevan perusteettomia, että mitään ei voida tietää tai perustella. http://www.iep.utm.edu/n/nihilism.htm Joka viitsii nähdä vaivan, joutuu myöntämään, että paljon tuttua nihilismissä on.

Blogit tuottavat rappiota, väittää Lovink. Jokaisen uuden blogin oletetaan lisäävään vanhan median romahdusta, sen joka hallitsi 20. vuosisataa. Prosessi ei ole räjähdys. Joukkotiedotusvälineiden eroosiota ei välttämättä näe numeroina, sillä monissa maissa televisio on yhä nousussa. Mutta se mikä on laskussa, on usko. Usko Viestiin. Se on nihilistinen hetki ja blogit myötävaikuttavat siihen. Positivistit myyvät blogeja kansalaismediana ja kommentointina, blogit avustavat kuitenkin käyttäjiään ylittämään matkan totuudesta ei-mihinkään.

Netin paradoksi on että se samaan aikaan rakentaa ja tuhoaa sosiaalisia yhteyksiä, ajattelee Lovink.

Blogit ovat valtavirran median kilpailijoita, ja voi olla että ne ovat kilpailun voittajia. Suurista amerikkalaisista lehdistä on irtisanottu viime aikoina paljon ihmisiä, siihen Lovinkin mukaan ei pitäisi suhtautua ylimielisesti vaan epätoivoisesti.

Lovink on myös sitä mieltä, että vanhan median siteistä vapautuminen merkitsee ainoastaan uusiin siteisiin kietoutumista. Blogilla on nimittäin oma paradigmansa, jolle on alistuttava.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun Ulkomaanlehtikolumni 13.2.2008 / YLE Radio 1

Lähteet:
Libération: L'Anonymat n'est plus qu'une notion nostalgique, Geert Lovinkin haastattelu 12-13.1.2008
Geert Lovink: www.eurozine.com/articles/ 2007-01-02-lovink-en-html