Etusivu > Yhteiskunta > Ulkomaanlehtikatsaus

Ulkomaanlehtikolumni

Ulkomaanlehtikolumneja kuullaan Radio 1:n Ykkösaamussa.
(Uutiset)
Lisää kolumneja ja puheenvuoroja.

Toiset uskovat vuoden kirjoihin, toiset kysyvät: "Onko Tsehov tullut luetuksi?"

: Ulkomaanlehtikatsaus

Jertta Blomstedt | 12.12.2007

Aina silloin tällöin tarmonpuuskassa otan kynän ja paperia, ja alan miettiä mitkä kirjat kuuluisivat omaan Kaikkien aikojen kymmenen parasta kirjaa -listalle. Mielen läpi suihkii nimiä, ja hitaasti voimattomuus valtaa käden, paperin ja kynän.

Kirjoja on samaan aikaan niin paljon, ja sitä aitoa rakkautta sittenkin niin vähän. Tai ei ehkä vähän vaan kovin laajaa tai kiihkeätä ja lyhyttä. Olen luultavasti uuvuttanut kohtuuttoman määrän ihmisiä Don de Lillon tai Paul Austerin kirjojen kuvauksilla, mutta nousisivatko ne sittenkään tälle listalle?

Sitten kun on mietittynä Tsehov, Dostojevski, Gogol ja Bulgakov, Hemingway, Haanpää ja Marques alkaa ahdistaa: missä hitossa ovat naiset? Ja runot, ja dekkarit, joille sentään olen omistanut kohtuullisen osan elämästäni ja jotka ovat auttaneet monen kurjan paikan läpi. Emily Dickinson, Helvi Juvonen, osa Jotunia ja Doris Lessingin yksi kirja. Ja herran jumala! Eikö yksikään tietokirja ole tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta?

Listoja rakentavat kaikki, kaikista asioista, Osaltaan ne ovat tietysti halpaa markkinointia, osaltaan tyydyttävät ilmeisen ikuista kurkisteluviettiä, mutta onhan niillä yhä käytännöllisemmäksi käyvä tehtävä: oikopolku erilaisten kokemusten luo. Omaa listaa en siis ole rakentanut, mutta muiden listoja luen mielelläni.

Sekä New Statesmanin että New York Timesin tietokirjallisuuden listoilla vuoden parhaana näkyy Rajiv Chandrasekaranin kirja Imperial Life in the Emerald City, joka kuvaa amerikkalaisten joukkojen elämää Bagdadin vihreällä vyöhykkeellä. Kyseinen kirja on esitelty suomalaisille Ylen Ykkösaamun kuuntelijoille jo kuukausia sitten. Ansio asiasta kuuluu lähinnä Timo Valjakalle, joka toimitti kirjan käteeni. Minun ei tarvinnut kuin lukea se. Se antaa hurjan kuvan amerikkalaisten strategiasta Irakissa ja erityisesti heidän arjestaan Bagdadissa.

New York Timesin tietokirjojen listalla on lisäksi Jeffrey Toobinin kuvaus amerikkalaisen korkeimman oikeuden toiminasta ja New Yorkerin musiikkikriitikon kirja The Rest is Noise jossa viime vuosisadan historia esitetään musiikin kautta.

Kymmenen kiinnostavimman romaanin nimet ja tekijät olivat täysin tuntemattomia. Jos niistä olisi lyhyen esittelyn perusteella valittava vaikkapa kaksi, tilaisin Per Pettersonin kirjan Out Stealing Horses.

Petterson on norjalainen, ja kirja kertoo ihmisestä, joka toivoo voivansa parantua yksinäisyydestään ryhtymällä erakoksi. Voisin lukea myös Joshua Ferrisin Then we came to the End, joka on esikoisteos teknologiakuplan puhkeamisen ajoista yrityksessä, jossa irtisanomiskirjeet vain viuhuvat.

Per Pettersonin kirja Hevosia varastamassa on saanut lukuisia palkintoja, mm. irlantilaisen Impacin miljoona euroa. Kirjastot saivat ehdottaa romaaneja, ja Pettersonin kilpakumppaneita olivat mm. Coetzee ja Salman Rushdie.

New Statesmanin vuoden kiinnostavien kirjojen lista on siitä mielenkiintoinen, että kirjojen ei ensinnäkään tarvitse olla yhden vuoden aikana ilmestyneitä eivätkä suosittelijat ole pelkästään kirjallisuuskriitikoita. Kirjojen suosittelijoita yhdistää se, että he ovat New Statesmanin avustajia; kirjailijoita, poliitikkoja, kolumnisteja ja toimittajia. Mielenkiintoa lisää se, kuka minkin kirjan on lukenut.

Tony Judtin jo jokunen vuosi sitten ilmestynyt Euroopan sodanjälkeinen historia Postwar, A History of Europe since 1945, oli monen mielestä ehdottomasti luettava kirja. Kirja on saanut erittäin hyvät arvostelut kautta linjan. Yksi suosittelijoista oli kirjailija J G

Ballard, jonka toinen suositus oli tuntemattoman naisen päiväkirja sodan ajalta A Woman in Berlin.

Useampia suosituksia sai myös John Careyn kirja What Good Are the Arts eli karkeasti: mitä hyötyä on taiteista. Siinä Carey kuuleman mukaan kertoo ainakin sen miten tärkeää kirjallisuus hänelle on.

Jostakin osui silmään, että Elmore Leonard olisi kirjoittanut kymmeneen vuoteen parhaan dekkarinsa. The Hot Kid on sen nimi.

Chileläisen kirjailijan Robert Bolanon teos The Savage Detectives on saanut innostuneita kehuja ihmisiltä, jotka eivät pidä jokaista lukemaansa kirjaa mestariteoksena. Myös hänen aikaisempiaan on kiitetty, sellaisia kuin Voices of a Distant Star ja By Night in Chile.

Tosin Financial Timesissa Savage Detectives -romaania pidetään "kirjailijoiden kirjana" ja suositellaan novellikokoelmaa The Last Evenings on Earth tutustumisväyläksi. Kirjailija kuoli neljä vuotta sitten, mutta hän oli henkilö, joka yritti johdattaa latinalaisen Amerikan kirjailijoita valoon Marquezin valtavasta varjosta kokoomateoksella McOndo.

Elämäkerroista on mainittu John Lancasterin oman perheen historia The Family Romance, ei ole kuulemma synkkä eikä itsesäälinen. Alan Bennet, brittipoliitikko on julkaissut aikaisemmin kertomattomia tarinoita, mm. eturauhassyöpään sairastumisestaan.

Kirja jonka taidan yrittää hankkia, on Philip Zambardon The Lucifer Effect, joka kertoo siitä miten hyvistä ihmisistä tulee huonoja. Kirjailijan teoria on se, että me kärsimme kollektiivisesta rajatilapersoonallisuudesta. En ole sittenkään aivan varma tästä, mutta luulen voivani mennä takuuseen siitä, että Shazia Mirzdin kirja Always Go to Bed on an Argument antaa mahdollisuuden nauraa itselleen. Se on elämäntaito-opas niille joiden rima ei ole kovin korkealla, meille jotka emme juokse maratoneja ja katsele luontodokumentteja silloin kun emme lue uudestaan Alastalon salia. Jokainen joka tietää miten vaikeaa on olla antamatta auringon laskeutua kiukkunsa ylle, tarvitsee tätä kirjaa, joka opastaa suhtautumisessa kotiin, muotiin ja kaikenlaiseen muuhun maalliseen.

Melkein 45 vuotta sitten itsemurhan tehneen kirjailija Sylvia Plathin puolison Ted Hughesin, hänkin jo vainaana melkein 10 vuotta, kirjeet ovat ilmestyneet. Hughes ei koskaan julkisesti osallistunut keskusteluun, jossa hänet syyllistettiin Plathin kuolemasta, kirjeita pidetään loistavina, ja ne tietysti kertovat ainakin osittain tunnetun runoilijan näkemyksen vaimonsa kuolemasta.

Joku listasi suosikkikirjojensa joukkoon opaskirjan, joka sisälsi noin 500 soittolistaa Rough Guide Book of Playlists. Juuri niin. Tietysti tässäkin vuoden kirjojen esittelyssä on idullaan ajatus kirjasta, joka sisältää pelkkiä jo ilmestyneiden kirjojen nimiä. Tämä Rough Guide of Booklists sisältäisi tietenkin kirjallisten ja taiteellisten julkkisten suosituksia, jotka sitten on helppo lajitella erilaisiin alalajeihin.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun Ulkomaanlehtikolumni 12.12.2007 / YLE Radio 1

Lähteet:

www.nytimes.com/ The 10 Best Books of 2007
www.newstatesman.co Books of the Year

------

Kirjat joista puhutaan:

Rajiv Chandrasekaran: Imperial Life in the Emerald City

Jeffrey Toobin: The Nine: Inside the Secret World of the Supreme Court

Alex Ross:The Rest is Noise: Listening to the 20th Century

Linda Colley: The Ordeal of Elizabeth Marsh: A Woman in World History.

Per Petterson: Out Stealing Horses.

Joshua Ferris: Then We Came to the End,

Tony Judtin jo jokunen vuosi sitten ilmestynyt Euroopan sodanjälkeinen historia Postwar, A History of Europe since 1945,