Ykkösaamun kolumni

Valehtelevatko muistot?

: Ykkösaamun kolumni

Virpi Kalakoski | 29.12.2009

Joulunajan juhlissa ja muulloinkin tulee usein muisteltua edellisiä jouluja ja yhteisiä tapahtumia. Muistatko sinä, mitä teit jouluna viisi vuotta sitten? Entä miten ja missä vietit viimeksi vuoden vaihtumista ja keitä oli paikalla?

Kun muistelemme menneitä, mieleen tulevat asiat tuntuvat usein eläviltä ja tosilta. Itse muistan aivan varmasti, että se olen minä, joka aina imuroi joulukuusen neulaset mökin lattialta. Aivan samaa väittävät kuitenkin muutkin perheenjäsenet: jokainen muistaa olleensa itse se aktiivisin siivoaja. Kun tänä jouluna ryhdyin mökillä imuroimaan, en kuitenkaan löytänyt mistään sähköpistoketta, johon olisin voinut imurin kytkeä. Jouduin kysymään neuvoa muilta. Sen jälkeen ei auttanut kuin myöntää, että joku muu, tarttuu mökillä imurin varteen. Muistikuvani johtivat siis pahasti harhaan.

Muistin myös aivan varmasti, keitä oli paikalla muutama vuosi sitten viettämässä uutta vuotta. Asiasta syntyi pientä kiistaa, kun jokainen tuntui muistavan tilanteen aivan omalla tavallaan. Vasta valokuvien äärellä selvisi, mihin ja kenen muistoihin oli sen uudenvuodenaaton osalta luottamista.

Muistot voivat tuntua tosilta ja luotettavilta; silti ne usein valehtelevat. Vaikka emme itse haluaisikaan valehdella, muistot voivat johtaa meidät harhaan. Myös valistuneet poliitikkomme tietävät tämän asian: poliitikko itse ei valehtele. Kyse on "epäselvistä muistikuvista".

Poliitikkojen epäselvät muistikuvat ovat päässeet myös tutkimuksen kohteeksi. 1970-luvulla Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin neuvonantaja John Dean oli todistamassa oikeudenkäynnissä, joka koski Watergate-skandaalia. Muistitutkija Ulrich Neisserilla oli harvinaislaatuinen tilaisuus päästä myöhemmin vertaamaan John Deanin muistinvaraisia todistajalausuntoja ja Watergate-skandaaliin liittyvien keskustelujen nauhoituksia. Kun todistajalausuntoja ja nauhoituksia vertailtiin, tuli selväksi, että John Deanin muistot eivät olleet kovinkaan luotettavia: yksityiskohdissa oli monenlaisia virheitä, keskustelut ja tilanteet sekoittuivat toisiinsa ja Deanin oma näkökulma ylikorostui. John Deanin muistot eivät olleet kuitenkaan täysin tuulesta temmattuja: hänen yleiskäsityksensä tapahtumien kulusta ja presidentti Nixonin osuudesta skandaaliin vastasivat todellisuutta, vaikka yksityiskohdissa virheitä olikin.

Muistojen luotettavuus on visainen kysymys oikeuspsykologiassa. Voidaanko muistikuvia käyttää todisteina? Entä jos tapahtumasta on kulunut vuosia tai vuosikymmeniä? Menneitä ei ole helppoa muistaa tarkasti. Erityisesti jos asiat ja tapahtumat toistuvat vuodesta toiseen hyvin samanlaisina, yksittäiset tilanteet sulautuvat ja sekoittuvat toisiinsa. Muistot siis muuttuvat ajan kuluessa. Itse kokemiimme asioihin sekoittuu tulkintoja, ajatuksia, lehdestä luettua, kavereiden kanssa keskusteltua. Kuten missä tahansa säilömisessä, myös muistiin säilöessä asiat jalostuvat tai pilaantuvat. Joitain yksityiskohtia voi hävitä täysin, ja asiaankuulumattomia seikkoja voi kytkeytyä oikeiden muistojen lomaan. Toisinaan aika kultaa muistot, toisinaan ikävien asioiden muisteleminen pahentaa muistikuvia entisestään.

Muistikuvat vääristyvät jo syntyessään. Itse tapahtumahetkellä ihmiset tarkastelevat asiaa hyvin eri tavoin ja tilanteesta voi valikoitua täysin erilaisia seikkoja. Asiat eivät tallennu muistiin siisteissä pinoissa, vaan tiedot ja tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa kuin laajat verkostot, joissa melkein mikä tahansa seikka voi muutaman linkin kautta kytkeytyä ja sekoittua moniin aivan muihin asioihin. Muistikuvat vääristyvät myös muistellessa. Asioiden palauttaminen mieleen onkin aina enemmän tai vähemmän ongelmanratkaisua ja päättelyä. Muistellessa rakennellaan menneitä ja mieleen palautuvat muistot eivät koskaan vastaa täsmällisesti tapahtunutta.

Vaikka muistot usein valehtelevat, on myös asioita, jotka tallentuvat muistiin tarkasti. On väitetty, että erityisesti järkyttävät ja tunteisiin vetoavat asiat jäävät saman tien muistiin. Puhutaan salamavalomuistoista, joissa tapahtuma iskostuu muistiin sellaisenaan, lähtemättömästi. Muistatko missä olit, kun kuulit Estonian uppoamisesta? Tai missä kuulit tapaninpäivän tsunamista viisi vuotta sitten? Jos muistat, kyse lienee siitä, että tämäntyyppisiä asioita on muisteltu ja kertailtu paljon. Poikkeuksellisten tapahtumien muistamisessa ei siis ole kyse mistään erityisistä salamavalomuistoista. Kun jotain huomionarvioista tapahtuu, asiasta kirjoitellaan viikkoja tai kuukausia. Tapahtumaa seurataan televisiossa ja radiossa useita kertoja vuorokaudessa. Siitä keskustellaan kotona ja työpaikalla ja pohdiskellaan unettomina öinä. Ihmisen muisti toimii uskomattoman hyvin, kun asioita kertaillaan jatkuvasti ja niiden tallentumiseen on riittävästi aikaa.

Joskus tulee kuitenkin vastaan henkilöitä, joiden muisti vaikuttaa toimivan aivan ihmeellisen hyvin ja nopeasti. Tällaista poikkeuksellisen hyvää muistia voidaan pohtia jollain toisella kertaa.

Virpi Kalakoski / Ykkösaamun kolumni 29.12.2009 / YLE Radio 1

__
Psykologian tohtori Virpi Kalakoski työskentelee erikoistutkijana Työterveyslaitoksella Aivot ja työ - tutkimuskeskuskessa, hän on myös on Psykologia-lehden päätoimittaja ja tietokirjailija.