Ykkösaamun kolumni

Kuinka paljon ihminen muistaa?

: Ykkösaamun kolumni

Virpi Kalakoski | 1.12.2009

Näin vuoden lopulla ihminen kohtaa muiden haasteiden lisäksi muistinsa rajallisuuden. Varsinkin jos on tapana hankkia läheisilleen joululahjoja. Joulumuistiongelmat lisääntynevät tänä vuonna. Meillä on erityisen paljon muistettavaa, jos teemme kuten lamanselätysohjeet kehottavat, ja tuhlaamme kaikki säästömme joululahjoihin.

Lahjojen hankkimisessa suurin ongelma on muistaa, mitä lahjoja kenellekin antoi viimeksi. Ei ole mukava kuulla kuusen ääressä, että annettu lahja on aivan sama kuin edellisenäkin jouluna. Tällaiset jokaiselle tutut muistiongelmat yllättävät aina uudelleen. Vastaavasti kun kuulee hauskan vitsin, ei millään voi uskoa, että niin hauskaa vitsiä voisi mitenkään koskaan unohtaa. Mutta useimmilta parhaatkin vitsit unohtuvat, ennen kuin ne on ehtinyt kertoa eteenpäin.

Myös mieleen tulleet lahjaideat tuppaavat unohtumaan ennen joulun koittoa. Tämän tiesi myös muistitutkimuksen isä Ebbinghaus. Hän osoitti jo 1800-luvulla, että valtaosa muistissa olevista uusista asioista unohtuu lähimpien minuuttien, tuntien ja päivien aikana. Eivät ne todellakaan pysy muistissa ensi jouluun saakka.

Itse huomasin kesälomareissulla, että tädin uuteen päiväpeittoon voisi sopia vihertävän kukertava koristetyyny. Kummipojan luona taas kävi ilmi, mistä kaupasta poika hankkii muotireleensä. Mutta eihän näitä asioita enää joulun lähestyessä pysty muistamaan. Kun saa hauskan idean, niin edes seuraavana päivänä ei välttämättä muista, että oli ylipäänsä saanut jonkinlaisen idean.

Jos asioita ei silloin tällöin palauta mieleen, ne häipyvät muistivarastosta. Joskus jouluinen unohtaminen tulee esiin vasta joulun jälkeen. Toisinaan komeroa siivotessa voi löytyä pari joululahjaa, jotka olimme täysin unohtaneet paketoida kuusen alle.

Tämäntapaiset muistiongelmat ovat kaikille tuttuja. Ei siis ihme, että lähes kaikkia tapaamiani ihmisiä kiinnostaa muistin toiminta, tai oikeastaan toimimattomuus. Tarvitaanhan muistia joulun lisäksi ympäri vuoden, joka päivä ja lähes joka hetki. Kykymme toimia, keskustella, kuunnella ja oppia perustuu siihen, että asiat pysyvät mielessä jonkin aikaa ja että osa asioista tallentuu muistiin pysyvämmin.

Minulta onkin usein kysytty, kuinka paljon ihminen sitten muistaa? Asiaan voi vastata kahdella tavalla täysin vastakkaisella tavalla. Tietyssä mielessä ihmisen muisti on rajaton: jotkut asiat voivat säilyä muistissa vuosikymmeniä. Säilömuistiin mahtuu valtavasti tietoja, taitoja ja kokemuksia. Vielä ei ole tullut vastaan ihmistä, jonka oppiminen tyssäisi siihen, että muisti on jo täyttynyt.

Toisaalta ihminen muistaa hyvin vähän. Mielessä voi kullakin hetkellä pitää vain muutamaa asiaa kerrallaan. Siinä juuri on monien muistiongelmien syy. Nykykäsityksen mukaan ihmisen tämänhetkistä muistia kuvaa parhaiten maaginen luku 4. Suunnilleen kolme tai neljä asiaa pysyy mielessä kerrallaan. Jos listassa on enemmän kuin kolme tai neljä asiaa, niin muistaminen vaikeutuu huomattavasti.

Arkielämässä joudumme kuitenkin kohtaamaan kerrallaan paljon enemmän kuin neljä asiaa. Esimerkiksi kun uusi tuttavuus esittäytyy meille. Sellaisessa tilanteessa on tärkeää muista edes yksi asia: henkilön nimi. Useimmiten emme kuitenkaan jää kertailemaan nimeä mielessämme, vaan jatkamme saman tien keskustelua. Niinpä hetken kuluttua mieli on jo täyttynyt lukuisilla asioilla. Ja uuden tuttavuuden nimi unohtui saman tien.

En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka olisi kehunut hyvää muistiaan. Silti harva meistä toimii kuten viisainta olisi. Muistettavat asiat kannattaisi kirjoittaa ylös. Itse otin vuosia sitten käyttöön pienen vihkosen, johon voin kirjata annetut lahjat ja uudet lahjaideat. Tämän systeemin ainoa ongelma on siinä, että usein tuntuu olevan parempaa tekemistä kuin muistiin kirjaaminen. Niinpä tänäkin vuonna näin adventin aikoihin huomaan, että muisti on taas jättänyt muistitutkijan pulaan.

Jouluisissa ja muissa perhejuhlissa esiin tulee monenlaisia muitakin muistiongelmia. Kuten se, että muisti saattaa joskus valehdella. Mutta siitä enemmän toisella kertaa.

Virpi Kalakoski / Ykkösaamun kolumni 1.12.2009 / YLE Radio 1