Ykkösaamun kolumni

Narri vai kuningas?

: Ykkösaamun kolumni

Jouko Marttila | 1.9.2009

Kuluttaja on kuningas, sanotaan. Mutta Suomessa asiakas on alistunut enemmän narrin rooliin.

Pilaantuneen lihan marinointi ja myynti kaupan tuoretiskissä synnyttivät skandaalin. Tunteet kuohahtivat, kun kaupan sisäpiiri paljasti, että asiakkaiden huijaaminen on pitkään ollut maan tapa.

Viranomaisia vaadittiin apuun ja valvomaan pahoja kauppiaita. Sekin on maan tapa. Harvalle tuli mieleen, että asialle voisi itsekin tehdä jotain. Tai olisi voinut jo ajat sitten, vai onko suomalaisten makuaisti niin huono, että pilaantunutta lihjaa ei eroteta tuoreesta?

Huonosta tuotteesta pitäisi ensin haukkua kauppias, sitten kertoa siitä kaikille tuttaville ja vasta sen jälkeen kääntyä viranomaisten puoleen, jos siihen on vielä aihetta.

Suomalainen kuluttaja näyttäytyy marinadijupakassa enemmän narrin kuin kuninkaan roolissa. Ongelmaa päivitellään lehtien palstoilla, mutta jätetään asia sitten viranomaisten huoleksi. Ikään kuin tarra ovenpielessä pelastaisi kaikelta pahalta. Ainoa viranomainen, jonka pitäisi toimia, on yleinen syyttäjä, sillä mätien lihojen marinointi on terveydelle vaarallinen petos, josta sietäisi saada vähintään sakkoja tai mieluiten vankeutta.

Suomalainen asiakas on liian nöyrä. Hän alistuu narrin asemaan, ostaa nurisematta huonoja tuotteita, eikä valita edes surkeasta palvelusta. Puhumattakaan, että äänestäisi jaloillaan. Tosin sekin on vaikeaa, kun kauppa on käytännössä kahden keskusliikkeen hallinnassa. Siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi asiakkaan pitää nousta kapinaan. Meidän on vaadittava hyvää palvelua ja laadukkaita tuotteita.

Vanhat asenteet istuvat silti tiukassa. Jos joku kehtaa lähettää pilaantuneen viinin tai kuivan pihvin takaisin keittiöön, hänä pidetään lähinnä snobina. Montako kertaa olet istunut pöytäseurueessa arvostelemassa ravintolan ruoka-annoksia, mutta nyökytellyt nöyränä, kun tarjoilija on kysynyt, onko kaikki kunnossa.

Itse olen aika kova niuhottamaan, joskus ehkä pienistäkin asioista. Uskon, että vain rehellinen ja suora palaute vie asioita oikeaan suuntaan. Ensi kosketuksen "kuluttaja on kuningas" sanonnan sisältöön sain vuosia sitten Yhdysvallloissa. Olin farkkuostoksilla ystäväni kanssa ja tein mielestäni edulliset kaupat. No, seuraavassa putiikissa samoja farkkuja myytiin vielä halvemmalla. Kun mainitsin tästä amerikkalaiselle ystävälleni, hän sanoi välittömästi: "Käy palauttamassa ne toiset ja osta nämä halvemmat!"

Ihmettelin, voiko niin tehdä. Suomessa olin oppinut, että tuotteen voi palauttaa vain, jos siinä on joku vika tai se ei ole sopiva, mutta että pelkän hinnan takia... Pähkäiltyäni aikani, vein farkut takaisin. Olin valmistautunut selittämään anteeksi pyydellen, että saan farkut toisesta kaupasta halvemmalla, mutta en ehtinyt avata kunnolla suutani, kun iloisesti hymyilevä myyjä löi jo rahat kouraani. Tajusin, että kuluttaja voi oikeasti olla kuningas.

Suomalaisten olisi aika ryhtyä vaatimaan kuninkaan valtuuksia hovinarrina hyppimisen sijasta. Otetaan esimerkiksi huonekalukauppa. Kuinka kauan olet joutunut seisomaan siellä sohvien ja sänkyjen keskellä ja odottanut, että joku tulisi palvelemaan? Vielä pahempaa. Auton huolto. Auta armias, jos uskallat kysyä jotain varaosista tai huollon kustannuksista. Huoltopäällikön katse voisi tappaa.

Hyviäkin esimerkkejä löytyy. Poikani jäi kesällä bussista, kun se ei pysähtynyt pysäkillä. Jouduin soittamaan taksin, ettei hän myöhästynyt maalle menevästä junasta. Soitin heti liikennöitsijälle, joka selvitti tilanteen kuljettajan kanssa. Kuski oletti, että poika ei ollut tulossa kyytiin, kun ei syöksynyt katoksesta heti seisauttamaan autoa. Kuljetuspäällikkö oli pahoillaan ja ymmärsi, että pysäkille jättäminen ei ainakaan rohkaise nuorta miehenalkua joukkoliikenteen käyttäjäksi. Korvaukseksi koettelemuksesta yhtiö lähetti pojalle ilmaisia bussilippuja.

Pankissa kävi hieman vastaavalla tavalla tyttärelleni, jonka piti siirtää opintorahoja ulkomaille. Hän sai ensinnäkin pankin asiakaspalvelussa kesätyöntekijältä väärät kaavakkeen täyttöohjeet, minkä lisäksi häneltä perittiin jättimäiset kulut. Asia järjestyi parilla puhelinsoitolla, ja väärin perityt kulut palautettiin tilille.

Asiakkaan kannattaa pitää oikeuksistaan kiinni. Mehän maksamme palvelusta tuotteiden hinnoissa. Viranomaisten huutaminen apuun ei välttämättä tee narrista vielä kuningasta.

Viimeaikaisessa arvonlisäverojojottelussa kuluttaja on myös joutunut narriksi. Kaupat nostavat ensin hintojaan selvästi enemmän kuin muualla Euroopassa. Kun veroa lasketaan, hintoja on ehkä varaa hieman pudottaa, mutta kuluttajaa vedetään taas höplästä. Kilpailu ei toimi, ja pääministeri taitaa olla ainoa joka uskoo joulupukkiin eli veroalen siirtymiseen suoraan hintoihin.

Entä sitten yleisen arvonlisäveron nosto 25 prosenttiin? Siinä kyllä kärsisivät sekä kuluttaja että yrittäjä. Mutta hallituksen mielestä se on välttämätöntä, sillä työn verotusta ei voi kiristää, koska se tappaisi vientiyrityksiä.

Samalla logiikalla voisi päätellä, että palvelujen verotuksen kiristäminen tappaisi yshtä lailla kotimarkkinoilla toimivia yrityksiä. Kun palvelujen hinta nousee, kysyntä heikkenee ja työttömyys pahenee.

Hallituksen kannattaisi ehkä vielä opiskella lisää Suomen elinkeinorakennetta ennen lopullisia veropäätöksiä, vai pidetäänkö meitä kuluttajia tässäkin asiassa ihan narreina?

Jouko Marttila / Ykkösaamun kolumni 1.9.2009 / YLE Radio 1