Ykkösaamun kolumni

Aurinkoenergia, Saharan kangastus?

: Ykkösaamun kolumni

Kaarin Taipale | 21.7.2009

Heinäkuun alussa, kun kaatosateet pyyhkivät yli Suomen eikä auringosta näkynyt pilkahdustakaan, uutisissa oli lyhyt maininta DESERTEC-nimisestä hankkeesta.

Kaksitoista eurooppalaista suuryritystä on lyöttäytynyt yhteen ja aikoo investoida 400 miljardia Euroa aurinkoenergiaan. Tarkoitus on tuottaa pohjois-Afrikassa 15 % Euroopan sähköstä. Energiansiirtoa varten rakennetaan uusi superverkko.

Ketäs nämä DESERTECin propellipäät oikein ovat? Saksalainen energiajätti E.On tuli suomalaisille tutuksi kaapattuaan Espoon Sähkön. Asea Brown Bowery tuottaa korkeajänniteteknologiaa, Siemens elektroniikkaa. Mukana on myös pari saksalaista pankkia, aurinkoenergiafirmoja ja jälleenvakuutusjätti Munchener Rück (Munich Re). - Ei siis mitään varsinaisia hyväntekeväisyys- tai ympäristöjärjestöjä.

Suunnitelmissa on aurinkolämpövoimala (solar thermal power plant), ei aurinkokenno. Auringon säteet kootaan koverille peilipinnoille, jotka keskittävät säteiden voiman kuin polttolinssit. Uutta on laitoksen jättikoko ja mahdollisuus varastoida energiaa isossa mitassa. - Luulisi, että ilmastoihmiset olisivat riemuissaan. Vaan ei!

Saksalainen kansanedustaja ja energiaekspertti Hermann Scheer kritisoi DESERTECin suunnitelmissa kahta asiaa: kustannusarviota ja keskitettyä ratkaisua. Scheer toteaa, ettei aurinko- tai tuulienergian tuottaminen ole Saksassa enää sen kalliimpaa kuin muunkaan energian. Se on taatusti halvempaa kuin DESERTECin suurprojektilla, joka toimisi aikaisintaan 2020.

- Scheer pelkää, että kyseessä on pelkkä hiekkaerämaan kangastus, fata morgana. DESERTEC saattaa olla iso virheinvestointi, paitsi - paitsi, jos sen varsinaisena tarkoituksena onkin lopettaa Saksassa vauhdilla käynnistynyt uusiutuvan energian tuotanto. Epäilys siis on, että puhtaan energian paikallisen tuotannon kasvu hiipuu, kun jäädään odottamaan Saharan auringon nousua.

Uusiutuvalle energialle on nimittäin tyypillistä, että sen tuotanto voi olla hajautettua, kun taas perinteinen energiantuotanto on keskitettyä. Uusiutuvat energialähteet ovat paikallisia ja niiden käyttäjät voivat olla omavaraisia. Ihmisistä voisi tulla oman energiansa herroja.

Aurinkopaneeleja ja pieniä tuulivoimaloita asennetaan meilläkin myös yksittäisiin taloihin. Scheer puhuu "energia-autonomiasta".

Rahoituksen suhteen DESERTECin puolestapuhujat eivät huomaa, että uusiutuvan energian pieninvestoinneilla on oma logiikkansa. Hajautetussa systeemissä on näet miljoonia sijoittajia, ei pelkästään paria energiakonsernia. Hajautettu energiantuotanto luo aina myös paikallisesti työpaikkoja ja lisäarvoa. Keskitetystä mallista sen sijaan hyötyy vain kourallinen energiafirmoja, jotka tietysti kaikin keinoin yrittävät säilyttää monopoliasemansa.

Energiapalapeliin kuuluu myös syöttötariffi eli takuuhinta. Se varmistaa energian pientuottajille tietyn hinnan sähköstä, jonka he syöttävät verkkoon, jos sitä jää yli oman tarpeen. Suomi on viimeisiä EU-maita, joissa uusiutuvan energian syöttötariffia ei ole ollut. Maatalousmaa-Suomessa on kuitenkin syöttötariffi turvevoimalle, joka ei ole uusiutuvaa energiaa, ei vaikka sen voissa paistais.

Uusi superkantaverkko, supergrid, voi olla Saharan energiaparatiisin käärme. Suurvoimala edellyttää, että rakennetaan korkeajännitetasavirtaverkko. Se minimoi hävikit ja kestää sen, että jonkun voimalan tuotanto putoaa välillä pois. Verkkoon aiotaan liittää myös keski-Euroopan tuulivoimapuistoja. Superverkko olisi varmaan myös DESERTECin monopoli. Ehkä siihen voisi syöttää myös ydinsähköä ranskalaisten ydinvoimakauppiaiden haaveilemista kattiloista Välimeren etelärannalla, Ranskan entisissä siirtomaissa. Sähkö on sähköä, verkko ei valikoi, mistä pannusta se tulee.

DESERTEC-suunnitelmaa on kyseenalaistettu myös siirtomaa-ajattelun näkökulmasta. Afrikasta vietiin ensin orjatyövoimaa, sitten ryövättiin raaka-aineita, öljyä, kahvia, jalometalleja ja timantteja. Viedäänkö vielä aurinkokin? Voi olla, että aurinkoenergian tuotanto toisi työpaikkoja Saharaan ja tuottaisi voimaa myös pohjois-Afrikan ja lähi-idän maiden tarpeisiin. Siellä sähköä tulee kulumaan erityisesti juoma- ja kasteluveden puhdistamiseen merivedestä.

Maailmankarttaa energia piirtää joka tapauksessa uusiksi. Ensimmäisen öljykriisin taustalla 1973 olivat öljyntuottajamaat, jotka protestoivat Yhdysvaltain Israelin-politiikkaa. Nyt samat arabimaat ovat kiinnostuneita myös uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta. Abu Dhabiin, Yhdistyneiden Arabiemiraattien pääkaupunkiin, nousee maailman ensimmäinen nolla-energiakaupunginosa Masdar. Abu Dhabissa on myös uuden IRENA-järjestön päämaja. IRENAan, kansainväliseen uusiutuvan energian järjestöön (International Renewable Energy Agency), kuuluu 136 maata, Suomi niiden joukossa. Mutta milloin tietotekniikka-Suomesta alkaa kuulua tulevaisuuden energiauutisia? Ettei pelkkää turvevoimaa, ydinjätettä ja sellunkeittoa.

Kaarin Taipale / Ykkösaamun kolumni 21.7.2009 / YLE Radio 1