Ykkösaamun kolumni

Pienet ja isot eläkkeet

: Ykkösaamun kolumni

Jouko Marttila | 12.5.2009

Suurten eläkkeiden sijasta meidän pitäisi olla huolissamme pienistä eläkkeistä.

Taloyhtiön pihatalkoissa tuli vastaan tuttu ilmiö. Taas yksi naapuri lisää kertoi jääneensä eläkkeelle. Toisten reippaiden eläkeläisten kanssa hän suunnitteli tiivistä, jokaviikkoista kuntosali- ja uintiohjelmaa.

Me työssäkäyvät kuuntelimme kateellisena, millaista aktiivielämää nykyajan eläkeläiset viettävät. Kaikki eivät siihen tietenkään pysty, mutta kasvava joukko eläkeiän saavuttaneista on sekä vauraita että hyväkuntoisia. Lisäksi he ehtivät vielä saada kunnon eläkkeen ja kuluttamaan sen.

Entä me työssäkäyvät? Me maksamme kolmeneljäsosaa nyt maksuun menevistä eläkkeistä, sillä järjestelmä on niin sanotusti vain osittain rahastoiva. Eläkkeitä ei siis ole etukäteen säästetty, toisin kuin monet eläkeläiset kuvittelevat.

Juuri tästä syystä tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Eläkeläisten määrä kasvaa ja maksajien joukko harvenee. Yhtälö on meidän työssäkäyvien kannalta ikävä.

Sen sijaan, että lehdet meuhkaavat muutamasta suuresta eläkkeestä, niiden pitäisi kirjoittaa enemmän tulevista pienistä eläkkeistä. Toki joku kohtuus eläkkeiden suuruudessakin voisi olla, mutta mikään eläkekatto ei tulevia ongelmia ratkaise.

Sanakirjan mukaan eläke on määräajoin suoritettava elatusmaksu. Eläkkeen pitäisi siis riittää elämiseen - ei siihen kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa tarvita. Kyllä isosta palkasta pitäisi aina jotain säästöönkin jäädä eli siitä vaan eläkekattoa säätämään.

Eläkekatto voi olla poliittisesti liian kova pala nieltäväksi, mutta onneksi hallituksen suunnittelema eläkesäästämisen uudistus näyttäisi vihdoin etenevän. Uudistus tähtää siihen, että pienistäkin palkoista voisi jäädä enemmän säästöön, jos pitkäaikaissäästämisen verotukea laajennetaan. Palkansaajia on pakko kannustaa säästämään. Tulevat eläkkeet ovat luultua pienempiä, kuten moni on saanut jo omasta eläkeotteestaan lukea.

Jos eduskunta hyväksyy esityksen, eläkesäästämisen veroedut laajenevat ensi vuonna eläkevakuutuksista rahastoihin, osakkeisiin ja talletuksiin. Näin eri sijoitusmuodot saataisiin tasavertaiseen asemaan. Tähän asti vakuutusyhtiöt ovat taistelleet kiivaasti sitä vastaan. Yksilölliset eläkevakuutukset ovat olleet lypsylehmä, josta ne eivät haluttaisi lopettaa.

Matti Louekosken johtama Siva-työryhmä laski jo kuusi vuotta sitten, että pitkässä juoksussa jopa kolmannes yksilöllisen eläkevakuutuksen arvosta hupenee pelkkiin kuluihin eli lähinnä vakuutusyhtiön pussiin. Miksi siis minun veronmaksajana pitäisi tukea vakuutusyhtiöiden sijoitustoimintaa, jos haluan säästää itse omalla tavallani omaa eläkettäni? Juuri tästä syystä Siva-ryhmäkin päätyi suosittamaan eri sijoitusmuotojen tasavertaista kohtelua.

Sijoitussidonnaisten eläkevakuutusten suurin ongelma ovat olleet suuret kulut ja pieni läpinäkyvyys. Vakuutusten vertailu on ollut käytännössä mahdotonta. Myyntiargumentiksi on riittänyt pelkkä veroetu. Kukaan ei ole osannut edes kysellä tuottojen ja kulujen perään. Jos on kysynyt, niin yksiselitteistä vastausta ei ole saanut. Eräs suuren suomalaisen pankki- ja vakuutuskonsernin johtaja totesi jo vuosia sitten, että yksilöllisten eläkevakuutusten myynti on lähes rikollista toimintaa, koska asiakas ei todella tiedä mitä ostaa.

Nyt tilanne toivottavasti muuttuu ja kilpailu eläketileistä alentaa kustannuksia. Se taas sataisi suoraan säästäjän laariin.

Mutta, käykö sittenkään näin hyvin? Suomalaiset ovat toivottoman huonoja kilpailuttamaan ylipäätään yhtään mitään. Finanssialan keskusliiton tuore kysely kertoo, että lähes puolet uutta asuntolainaa hakevista pyytää tarjouksen vain omasta pankistaan. Kilpailuttaminen on jopa vähentynyt viime vuodesta. Vakuutusten osalta tilanne on vielä heikompi. Nyt tarvittaisiin kuluttajien ryhtiliikettä.

Uusi eläketili toimisi käytännössä niin, että tilin kautta rahat voisi hajauttaa eri kohteisiin. Säästöt voisi vähentää pääomatuloista ja rahat saisi käyttöönsä aikaisintaan 63-vuotiaana. Tuotot verotettaisiin pääomatuloina.

Järjestelmä kannustaisi omaehtoiseen eläkesäästämiseen tulotasosta riippumatta, koska tiliä pystyisi kartuttamaan tasaisesti pienillä summilla ilman suuria kuluja. Palveluntarjoajaakin saisi vaihtaa kerran vuodessa ilman lisämaksua, millä voisi olla alentava vaikutus myös rahastoyhtiöiden perimiin palkkioihin.

Toteutuessaan eläketilit lisäävät toivottavasti kansalaisten kiinnostusta talouteen ja sijoittamiseen, jotta he eivät olisi niin helposti höynäytettävissä kuin esimerkiksi WinCapita-huijauksessa. Eläkesäästämisen veroetuuksien laajentamisen suurin ansio saattaakin lopulta olla siinä, että sen kautta oppii ymmärtämään jotain riskeistä ja hajauttamisesta. Sivutuotteena syntyy sitten pientä tai hieman suurempaa lisäeläkettä.

Jouko Marttila / Ykkösaamun kolumni 12.5.2009 / YLE Radio 1