Ykkösaamun kolumni

Erilainen mies tuomiokapitulissa

: Ykkösaamun kolumni

Tommi Hoikkala | 27.1.2009

Toissa sunnuntaina (18.1.2009) keksin sen. Jokapäiväinen, henkilökohtainen tuomiokapitulini on aamun se hetki, jolloin astun puntarille eli vaa'alle. Se tapahtuu ennen suihkua ja aamiaisen valmistusta. Tottumus on osa painonhallinnan projektiani.

Tietysti tajuan että tuomiokapituli on hiippakuntien joku toimielin. Wikipedia tietää, että "tuomiokapitulin nimi tulee latinan kielen sanoista domus capituli. Se tarkoittaa lukukappaleen taloa. Kyseessä on paikka, johon piispa avustajineen kokoontui lukemaan Raamattua."

Kuulun miesten sellaiseen kategoriaan, joka pakottautuu lukemaan raamatun sijasta henkilökohtaisen vaakansa numeroita aamutuimaan. Vaaka antaa aina tuomionsa objektiivisesti. Olen omaksunut tietyn rajan jonka pinnassa tasapainoilen [75.3 kg7176 cm]. Rajassa pysyminen on vaikeaa minulle, koska olen ainakin eräällä tavalla santsausorientoitunut arkiruuan väsäilijä. Lisäksi olen perso makealle, ajoittain jäätelön ja lakritsin suurkuluttaja. Olutkin saattaa maistua sopivassa seurassa.

Sanoin tietoisesti "arkiruuan väsäilijä", koska arkiruuan valmistus kaupassa käynteineen on minun tinkini jokapäiväisessä perhe-elämän pyörityksessä. En ole siis gourmet-jamppa joka valmistaa kaverisosiaalisissa keittiökarnevaaleissa omat chirozonsa viikonloppuna vain parhaista raaka-aineista ja lampaan suoleen.

Koetan erottautua noista snobeista. Olen harjoitellut kauan. Ainakin yksi kaveri on pitänyt minua hyvänä kokkina. En ole enää varma saamastani vertaistuesta. Kävi nimittäin ilmi että hän oli menettänyt hajuaistinsa jonkun flunssan jälkitautina jo aikoja sitten.

Tässä neuvo alan miehille. Jos joku kehuu safkaasi, kysy ensin onko podettu flunssia viime aikoina.

Tiedän - palautteen perusteella - että Pasta Bolognese on lajini. Ensimmäisen kerran valmistin sen kolmekymmentä vuotta sitten. Se oli Juice Leskisen resepti. Siinä jauheliha, sipulit ja mausteet paistettiin pullolliseen keskiolutta ennen tomaattien kalttausta.

Leskisen versio jäi siihen kertaan, mutta sittemmin olen valmistanut Bolognesen noin kerran viikossa. Laskekaa siitä kuinka monta metriä spagettia on kulunut.

Yhtä asiaa ihmettelen. Onnistun aina ällistyttävästi saamaan kastikkeet maistumaan aina keskenään erilaiselta. 30 vuoden ajan! Siitä huolimatta laaduntarkkailija istuu edelleen samassa pöydässä.

Vaimon kanssa olemmekin sillä tavoin erikoinen pariskunta, että jos vaimo päättää siirtää minut ulkoruokintaan, samalla lähtee koko keittiö. Siinäkö pitkän liittomme salaisuus?

Tietysti hänellä on kritiikkinsä. Meillä syödään kuulemma liikaa pastaa. Hän arvostaa talonpoikaisia juuriaan ja kuuluu siis perunapuolueeseen. Onnistun torjumaan naisen mallivallasta kumpuavan hänen vyörytyksensä liittoutumalla pastapuolueeseen perheen teinin kanssa. Ja sitä ennen vanhempien lastemme kanssa, kun he vielä asuivat lapsuutensa kodissa.

Taidan olla ERMI, erilainen mies, mietin ulkonäköäni ja seuraan painoni kehitystä. Tutkimusten mukaan tällä tavalla ulkonäköhysteerisiä yli viisvitosia miehiä on ikäluokassamme vain mitätön vähemmistö.

Sain vaa'an synttärilahjaksi noin viisi vuotta sitten täytettyäni viisikymmentäyksi. Ukkoja vaanii ikään liittyvä painonnousu siinä missä naisiakin keski-iässä, jos ei ole tarkkana. Tämä taisi olla teinimme ja vaimoni evästys.

Ensin nauratti, olin vielä noihin aikoihin puoliksi aktiivinen pitkänmatkan juoksun treenailija. Puntari sai pölyttyä. Tiesin että runsaan juoksun varjolla voi syödä vaikka millaisia määriä ja miltei mitä vaan.

Sitten jumahti selkä, viime elokuussa liiterin katolla, ja juoksut loppuivat siihen. Se oli identiteettikriisin paikka. Mutta ehkä yhdelle jannulle riittää 32 176 km juoksua? Voi sellaisella määrällä sivarinakin brassailla. Mikä on muuten oma mittarilukemasi?

Mitä tapahtui? Bytta aloitti kasvunsa. Siksi päivittäinen henkilökohtainen tuomiokapituli pääsi toimiin, säätelemään itsestään ja ruumiistaan huolestuneen painokansalaisen syömisen käytänteitä.

Tarinaani voisi käyttää jonkinlaisena esimerkkinä Robert Crawfordin jo vuonna 1980 [tuhat yhdeksän sataa kahdeksan kymmentä] lanseeraamalle ajatukselle healthism -ilmiöstä. Voisiko tämän kääntää terveily -ilmiöksi?

Voi! Mutta mitä se tarkoittaa? Seuraakin äänikolumnini tieteellinen osuus, joten arvoisa kuulija, nyt tarkkana.

Terveilyä on luonnehtinut etenkin koulutettujen ja keskiluokkaisten ihmisten vahva yksilöllinen panostus omaan kehoon ja ruumiillisuuteen, terveyteen, liikuntaan ja ravintoon. Tällaisessa katsannossa terveys mielletään tietoisena elämäntapatarkkailuna ja itsen hallinnan keinojen valikoimina sekä tietona ja vaihtelevina kykyinä käyttää noita keinoja. Kyse on siis terveystajusta.

Muuan nuorempi tosi-miehekkyyteensä panostava kollega kommentoi henkilökohtaista tuomiokapituliani. Olen kuulemma kuin terveyssosiologian tutkimuksista karannut anoreksiaan valahtamassa oleva nuori tyttö.

Miehinen ratkaisu hänestä olisi ottaa painonnousu hallintaan aloittamalla tupakointi. Se vie ruokahalun, eikä tarvitse käydä lounailla.

Tommi Hoikkala / Ykkösaamun kolumni 27.1.2009 / YLE Radio 1