Kolmannen maailman puheenvuoroja

Henkisyyden kasvavat markkinat

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Tapio Tamminen tiistaina 9.2. klo 18.05 ja torstaina 11.2. klo 13.40

Uskontojen merkitys vähenee yhteiskuntien modernisoitumisen ja maallistumisen myötä. Näin sosiologit ovat yleisesti väittäneet vuosikymmeniä. Väite on osoittautunut vääräksi, sillä tänään uskonnot voivat hyvin lähes missä maailman kolkassa tahansa. Intiassa uskonto ja talous kietoutuvat ´karma-kapitalismiksi´.

Intialainen tutkija Meera Nanda on ottanut maallistumisteesin kyseenalaistamisen uuden kirjansa ´The God Market - How Globalization is making India more Hindu´ lähtökohdaksi. Teoksessaan ´Jumalien markkinat´ Nanda väittää, että uskonnollisuus on lisääntymässä erityisesti hyvin koulutetun väestön parissa.

Meera Nanda tunnetaan Intiassa aktiivisena kirjoittajana ja yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän on taustaltaan biologi ja yhteiskuntatieteilijä, joka on aikaisemmissa kirjoissaan käsitellyt erilaisia uskonnollisia äärisuuntauksia Intiassa.

Nandan aineisto keskittyy Intian lisääntyvään uskonnollisuuteen, mutta hän peilaa kiinnostavasti Etelä-Aasian tilannetta jumalien kasvavilla markkinoilla myös länteen. Hän todistelee tilastoilla ja erilaisilla tapaustutkimuksilla, että Intian koulutetun keskiluokan parissa on tapahtumassa perusteellinen asennekumous. Nykyisin yhä useampi kaupunkilainen hakee turvaa perinteisistä uskonnoista ja magiikasta.

"Intian talouden moderni sektori koostuu miljoonista hyvin koulutetuista työntekijöistä. Bioteknologian, lääketeollisuuden tai tietotekniikan parissa työskentelevät ihmiset ovat ammattitaidoiltaan maailman huippua. Osaamisestaan heille maksetaan hyvin. On paradoksaalista, että suurin osa näistä hyvän luonnontieteellisen peruskoulutuksen saaneista ammattilaisista uskoo samalla perinteisiin taikauskoisiin käsityksiin tähtien, planeettojen, jokien tai pyhien eläinten maagisista vaikutuksista. Monet menevät jopa niin pitkälle, että uskovat erilaisten henkien palvonnan edesauttavan heidän toiveidensa toteutumista."

Moni uskontososiologi on ymmällään ilmiöstä. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Perinteisen maallistumisteesin mukaan tällainen kehitys on täysin nurinkurista. Paremman koulutuksenhan piti vähentää uskonnollisuutta, eikä lisätä sitä.

"Otantatutkimusten mukaan uskonnollisuus on lisääntynyt viime vuosina erityisesti korkeasti koulutettujen kaupunkilaisten parissa. Eräässä kyselytutkimuksessa 30 prosenttia vastaajista ilmoitti, että uskonnon merkitys on kasvanut heidän elämässään, kun ainoastaan 5 prosenttia ilmoitti sen vähentyneen. Tutkimuksessa päädytään paradoksaaliseen johtopäätökseen: kaupungeissa asuvat koulutetut intialaiset ovat nykyisin uskonnollisempia kuin maaseudulla asuvat luku- ja kirjoitustaidottomat talonpojat."

Uskonnollisuuden nousu näkyy myös nopeasti kasvavassa pyhiinvaellusturismissa. Hiljattain julkaistussa selvityksessä todetaan, että nykyisin yli puolet kaikista järjestetyistä matkoista on luoneeltaan uskonnollista. Tavalliseksi vapaa-ajan turismiksi luokiteltavaa matkailua on vain vajaa 30 prosenttia. Useimmiten uskonnollinen turismi suuntautuu tunnetuimpiin hindutemppeleihin. - Uskonnollisuus ei lisäänny ainoastaan hindujen parissa vaan myös muslimien, kristittyjen ja sikhien keskuudessa.
Mutta mistä ilmiössä on kysymys? Sitä ei voi kuitata vain perinteisellä stereotypialla, jonka mukaan Intia on läpeensä uskonnollinen maa, joten ei ole kummallista, jos uskonnollisuus koskee myös keskiluokkaa. Väite on väärä ensiksikin siksi, että aikaisemmat koulutetut sukupolvet olivat omaksuneet maallisen, vahvasti uskontokielteisen näkemyksen. Toiseksi vastaavasta ilmiöstä on merkkejä myös länsimaista.

"Aikaisemmin koulutettua keskiluokkaa viehätti korkeintaan rituaaleista riisuttu, filosofinen ja maallinen versio hindulaisuudesta. Nyt uusi keskiluokka etsii ´eläviä´ tai ´vaikuttavia´ jumalia, jotka vastaisivat heidän rukouksiinsa ja täyttäisivät heidän toiveensa. Tällaisia jumalia on perinteisesti palvottu köyhien keskuudessa maaseudulla. Keskiluokka ja bisneseliitti näyttääkin omaksuvan kyläläisten ja työväenluokan uskonnollisia rituaaleja. Alakastisten köyhien ja lukutaidottomien ihmisten jumalat kelpaavat nyt muurien sisälle linnottautuneiden menestyjien uusiksi kotijumaliksi.

Uskossa ei ole enää kyse yksityisasiasta, vaan nykyisin on muodikasta tavoitella henkisyyttä. Menestyneet bisnesihmiset, juristit ja it-ammattilaiset näyttäytyvät mielellään erilaisissa temppeli-rituaaleissa ja julkisissa seremonioissa. Heidän oppiensa taustalla on sanskritistinen hindulaisuus, mutta vahvasti kevennettynä versiona. Tätä hindulaista metafysiikkaa on ruvettu markkinoimaan vedalaisena ´tieteenä´ henkisyyden kasvavilla markkinoilla Intiassa ja lännessä."

Kasvava kysyntä synnyttää tietysti myös tarjontaa. Erilaiset uuden polven gurut ovat oivaltaneet tässä piilevän globaalin markkinaraon. Bisnesmaailmassa sujuvasti sukkuloivat ns. hengelliset johtajat myyvät osaamistaan nykyisin Intian ohella Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Rikastumista ja menestymistä ei pidä kätkeä. Päinvastoin. Taloudellisesti menestyneet ihmiset niittävät vain aikaisempien elämien hyvää satoa, eli heille on kehittynyt hyvää karmaa. Meera Nanda nimittää tätä uskonnon ja talouden uutta liittoa karma-kapitalismiksi. Tämä muistuttaa uskontososiologian klassikon Max Weberin huomiota kapitalismin nousun ja protestanttisen etiikan yhteydestä Euroopassa. Tuolloinhan erilaisten protestanttisten lahkojen mukaan yksilön maallinen menestys oli osoitus siitä, että yksilö kuului Jumalan valittuihin.

"Karma- kapitalismi antaa rikastumiselle uskonnollisen siunauksen. ´Rikastuminen on jumalallista´. Näin todistaa esimerkiksi menestyneiden liikemiesten guru Swami Dayananda. Hän on kehittänyt ns. bisnesystävällisiä versioita pyhistä kirjoista, kuten Bhagavad Gitasta. Omaa versiotaan hän markkinoi ´elämän hallintaohjelmana´. Bisnesgurun mielestä Krishna-jumala ei opettanut suinkaan kaikkien halujen sammuttamista, vaan ´halut pitää ymmärtää jumalallisuuden ilmentymiksi, jotka rohkaisevat ihmisiä arkiseen toimintaan´. Moksha eli elämänkierrosta vapautuminen ei tarkoita bisnesgurun mielestä jumalallisuuden tunnistamista itsessä ja vapautumista, vaan menestymistä arkisessa työssä eli bisneksessä.
Kuluttaminenkin voi olla jumalallista. Tätä uudet gurut ainakin vakuuttavat. He eivät syyllistä ihmisiä ylikulutuksesta, sillä tuhlaileva elämäntapa on heidän mielestään yhdistettävissä henkisyyden etsintään. Gurut opettavat, että länsimainen kulutus tuottaa kyllä huonoa karmaa, mutta se voidaan kääntää tai tasapainottaa hyväksi karmaksi itämaisella kulutuksella, eli gurun opettamilla rituaaleilla. Shoppailu on parannettavissa vain lisäshoppailulla - tällä kertaa henkisillä tuotteilla ja gurujen palveluilla."

Intiassa on perinteisesti käytetty nimen etuliitteenä ´Sri´-termiä, kun halutaan puhua erityisen kunnioittavasti jostakin henkilöstä. Nyt uusille guruille ei riitä tämäkään. Globaalissa bisnesmaailmassa sujuvasti sukkuloiva Ravi Shankar haluaa, että hänen nimessään käytetään kaksinkertaista kunnioittavaa ilmaisua. Eli hän on Sri Sri Ravi Shankar. Tämän taustalla lienee myös kiista maailmankuulun samannimisen säveltäjän ja sitaran soittajan kanssa. Muusikko Sri Ravi Shankarin mielestä guru Ravi Shankar ratsastaa hänen nimellään, sillä gurun syntymänimi ei suinkaan ollut Shankar vaan Ratnam.

Olipa hänen oikea nimensä mikä tahansa mies on bisnesgurujen ykkösnimiä, joka valmentaa yritysjohtajia Intian ulkopuolella erityisesti Yhdysvalloissa. Siksi Sri Sri Ravi Shankaria onkin nimitetty hieman leikillään Intian vetovoimaisimmaksi vientituotteeksi. Mies on väittänyt keksineensä uuden joogatekniikankin, Sudarshan Kriya:n, jonka hän on tietysti rekisteröinyt omaksi tuotemerkikseen. Kriitikoiden mielestä kyse on kuitenkin ikivanhasta tekniikasta, jonka Ravi Shankar on vain yksinkertaistanut ja laittanut omiin nimiinsä.

"Pyhät miehet eivät häpeile enää itsekään maallista menestystään. Guru Ravi Shankar on rakennuttanut ympärilleen globaalit ´henkisyyden´ markkinat. Gurun säätiöllä on oman ilmoituksensa mukaan yli 20 miljoonaa jäsentä. Se on saanut suuren osan maistaan lahjoituksena Karnatakan osavaltiolta. Ravi Shankar esittelee ajatuksiaan auliisti esimerkiksi maailman huippurikkaille suunnatussa Forbes-lehdessä. Rikkauksien haaliminen vaatii kuulemma tuekseen spirituaalista navigointi - tai gps-järjestelmää. Se ei vie koskaan etsijäänsä harhaan. Näin ainakin tuo bisnesmaailman guru mainostaa itseään."

Bisnesgurut voisi jättää omaan arvoonsa ellei ilmiön taustalla olisi uudentyyppinen valtion, suuryhtiöiden ja uskonnon yhteenliittymä. Sen seurauksena Intiaan on syntymässä Meera Nandan mukaan uutta uskonnollista nationalismia, joka voi osoittautua vaaralliseksi.

"Uusi uskonnollinen kansallistunne näkyy hindutemppelien toiminnassa, sillä niiden hallituksiin on nykyisin hakeutunut yhtiöiden edustajia, poliitikkoja samoin kuin tunnettuja guruja ja joogeja. Valtiokin tukee temppeleita auliisti esimerkiksi antamalla niille maata ja tukemalla niiden pappien koulutusta."

Ideologisella tasolla kyse on globalisaatiosta ja Intian aseman vahvistumisesta kansainvälisessä politiikassa. Valtio rakentaa uutta kansallista brändiä, jossa uskonnollisuutta ei enää kätketä näennäisen sekularismin alle. Päinvastoin politiikan, talouden ja uskonnon uskotaan vahvistavan toisiaan. Siksi Intian poliittinen eliitti on Nandan tulkinnan mukaan luopumassa perinteisestä sekularismista. Hindulaisuutta ja vieläpä sen arroganttia versiota ollaan tuomassa voimistuvan kansallistunteen rakennusaineeksi. Näin politiikka mytologisoituu.

"Intia unelmoi asemastaan tulevana taloudellisena ja spirituaalisena supervaltana - tieteen ja teknogian supertähtenä ja maailman guruna. Tässä uudessa kansallisessa brändissä intialaiset esitetään valittuna kansana, joka pystyy 'sisäisen näkemyksensä' avulla kokemaan jumalallisuuden, sillä heidän älyllinen ja henkinen kyvykkyytensä on ylivertainen muihin kansoihin nähden. Tässä haastetaan erityisesti seemiläiset kulttuurit: islam, kristinusko ja heidän jumalansa. Ne ovat tämän mytologian mukaan vastuussa kaikesta maailman pahuudesta. Tämän vuosisadan sanotaan olevan Intian, kun se herää toteuttamaan kohtaloaan ja ottaa itseoikeutetun paikkansa suurena sivilisaationa ja suurvaltana. -Tällainen uusi kansallinen mytologia ilmenee jo julkisessa keskustelussa ja koulutetun keskiluokan asenteissa.

Maailmanlaajuisen arvotutkimuksen mukaan intialaiset korostavat enemmän kuin yksikään toinen kansakunta omaa erinomaisuuttaan. Yli 90 prosenttia intialaisista oli samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: ´kansamme ei ole täydellinen, mutta kulttuurimme on parempi kuin muut´. Esimerkiksi kiinalaiset, japanilaiset ja yhdysvaltalaiset eivät ylistäneet omaa kulttuuriaan lainkaan yhtä varauksettomasti."

Meera Nandan argumentoi jäntevästi 'Jumalien markkinat' -kirjassaan. Paikoin hän kuitenkin tulkitsee monimutkaisia ilmiöitä turhan yksiulotteisesti. Vaikka hän on osin oikeassa väittäessään, että valtio hyödyntää hindulaisuutta näkyvämmin kuin aikaisemmin, kyse ei kuitekaan ole niin dramaattisesta muutoksesta kuin hän antaa ymmärtää. Intian poliittinen eliitti on hyödyntänyt ennenkin kansalaisten uskonnollisia tunteita erilaisina kriisiaikoina. Kriittinen lukija voi myös epäillä, onko valtion, suuryhtiöiden ja hindutemppeleiden yhteenliittymä niin saumaton kokonaisuus kuin Nanda esittää.

Pääväitteensä Meera Nanda osoittaa kuitenkin vakuuttavasti: uskonnollisuus ei vähene yhteiskunnan modernisoitumisen ja koulutuksen myötä. Usein se muuttaa kuitenkin luonnettaan, kuten on käynyt Intian keskiluokan parissa. Näinhän on tapahtunut lännessäkin. Euroopassa perinteiset uskonnollisuuden muodot ovat monin paikoin vähentyneet dramaattisesti, mutta niiden tilalle on tullut uususkonnollisia uskomuksia ja rituaaleja, joissa on huomattavia vaikutteita intialaisista uskonnoista.