Kolmannen maailman puheenvuoroja

Atlantin aaltojen houkutukset

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Jussi Raumolin 5.1.2009

Senegal ei ole perinteisesti ollut Afrikan huonoiten kehittyneitä maita ja siellä on luotu myös kansallista identiteettiä varsinkin Leopold Sedar Senghorin pitkällä presidenttikaudella. Senghorhan oli eräs mustan Afrikan itsenäistymisen pääideologeja. Senegalilaisen kirjailijan Abasse Ndionen teos kertoo miksi juuri nyt Senegalista kuitenkin pyritään Eurooppaan.

Senegalissa on myös panostettu koulutukseen ja informaatio- ja kommunikaatioteknologiaverkostojen kehittämiseen ja Senegalissa on ollut eräs mustan Afrikan parhaita jalkapallojoukkueita. Siksi on ollut hieman yllättävää, että viime vuosina maasta on tullut merkittävä Eurooppaan pyrkivän siirtolaisuuden lähtömaa.

Maatalous ja kalastus ovat olleet perinteisesti tärkeitä elinkeinoja Senegalissa. Nyt eteläisen Atlantin ryöstökalastus ja ulkopuolelta sanellut ehdot perinteisten maatalousalan valtiollisten elimien purkamiselle ovat huonontaneet väestön elinehtoja.

Eurooppalaiset ja aasialaiset suuret kalastuslaivastot ovat ulottaneet pyyntinsä Senegalin rannikolle, eikä paikalliselle perinteiselle pienmuotoiselle kalastukselle ole jäänyt juuri sijaa. Maatalouden valtionelinten purkaminen on taas jättänyt pientalonpojat markkinoiden armoille.

Nämä rakenteelliset kehitystekijät ovat synnyttäneet tilanteeseen, jossa houkutus Eurooppaan pyrkimiselle on merkittävästi lisääntynyt. Tämä on senegalilaisen kirjailijan Abasse Ndionen viime vuonna ilmestyneen romaanin ´Mbëkë mi´ lähtökohta.

Hän viittaa aluksi merkittävään tapahtumaan:

"Samaan aikaan kun Espanjan afrikkalaisten enklaavien Ceutan ja Melillan rajoille pystytettiin yli kuusi metriä korkea metalliaita, jotta pystyttäisiin estämään afrikkalaisten siirtolaisten siirtyminen EU:n alueelle, eräs perinteinen senegalilainen kalastusalus rantautui Santa Cruziin Teneriffalle. Se oli ajelehtinut merellä kaksi viikkoa moottorin rikkouduttua."

Kun nämä senegalilaiset kalastajat saivat suhteellisen hyvän kohtelun, tämä avasi luukut siirtolaisuudelle Eurooppaan Senegalissa. Kirjailija tarkastelee romaanissaan erästä matkaa kalastusaluksella kohti Eurooppaa.

Matkan tausta

Abasse Ndione kertoo romaaninsa alussa keskusteluista eri yhteisöissä Senegalin pääkaupungin Dakarin läheisyydessä. Yassaran kylässä pohditaan maataloustuotannon vaikeuksia:

"Senegalin valtio oli päättänyt tuhota maapähkinöiden viljelyn maassa. Sen jälkeen kun Kansallinen maanviljely-yhtiö oli hajotettu ja valikoitujen siementen jakelu oli keskeytetty, maanviljelijät olivat saaneet huonoja siemeniä. Satojen määrä oli luonnollisesti supistunut rajusti tämän toimenpiteen jälkeen ja eläinten rehunsaanti oli myös vaikeutunut."

Lisäksi uudessa järjestelmässä talonpoikien tarvitsee markkinoida myytävä sato sekä hänen on kuljetettava se omalla kustannuksellaan tehtaalle kun aikaisemmassa järjestelmässä valtio oli ottanut vastuulleen nämä kustannukset ja lisäksi oli ottanut yhteyttä talonpoikiin sadon ostamiseksi.

Senegalin maaseudun kylät olisivat kurjistuneet näissä puristuksissa, mutta pelastus on löytynyt joillekin kylille. Niissä kylissä, joista on onnistunut lähettää siirtolaisia Eurooppaan, on tapahtunut parannuksia:

"Mitä olisikaan tapahtunut Yassaran kylälle ilman siirtolaisten rahalähetyksiä. Heidän säännöllisesti lähettämillään summilla oli kylään rakennettu koulu ja terveysasema sekä sinne oli vedetty vesijohdot ja jopa vedetty puhelinyhteys."

Niinpä jokainen neljästä lähikylästä päättää lähettää kymmenen nuorta Eurooppaan. Tästä asiasta kysytään neuvoa myös Suuren Moskeijan imaamilta. Tämä ottaa yhteyttä eri järjestöihin kuten Euroopassa asuvien senegalilaisten järjestöön Italiassa. Imaami pohtii asiaa viikon ja vihdoin häneltä tulee myönteinen päätös. Heti tämän jälkeen alkaa kuumeinen varojen keräys matkaa varten.

Toisaalla kalustusalus saapuu satamaan eräässä kalastajakylässä rannikolla lähes tyhjin toimin. Horisontissa näkyneet suuret ulkomaiset kalastusalukset ovat tyhjentäneet meren kaloista. Miehet puhuvat kaihoten menneisyydestä, jolloin oli mahdollista saada runsaita saaliita, ja kalastajakylässä elämä sujui mukavasti. Nyt on kyse vakavasta kriisistä ja erityisesti siitä, miten saattaa ruokkia perheitä. Niinpä kaivataan uusia ideoita:

"Olen miettinyt ehdotustasi, Kaaba sanoi Baye Layelle. Olen samaa mieltä kuin sinä, kalastus ei tarjoa enää mahdollisuuksia, joten ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto on siirtolaisten kuljettaminen. Kaaba hymyili: Tiesin että hyväksyisit ehdotukseni. Meren antimet tulevat ehtymään ennemmin tai myöhemmin. Pian ei ole saatavissa lainkaan kalaa. Täytyy lähteä, sillä kaikki kalastajat lähtevät. Viisitoista toveriamme lähti viime kuussa."

Abasse Ndione kertoo tämän jälkeen satunnaisesta tapahtumasarjasta, jonka seurauksena kalastajakylän asiakkaita etsivät kalustusaluksen omistajat ja maaseutukylien kalastusalusta etsivät edustajat löytävät toisensa ja matkan suunnittelu alkaa.

Kalastusveneen omistajat Baya Laye ja Kaaba esittävät, että he tarvitsevat kaikkien matkalaisten henkilökortit. Nämä pitää polttaa, jotta espanjalaisten viranomaisten olisi vaikeampi lähettää heitä takaisin kotimaahansa. Lähtö tapahtuisi keskiyöllä Ximbén hiekkarannalta, koska tällöin Senegalin viranomaisten olisi vaikeampi puuttua asiaan.

Matkan valmistelu

Kapteeni Baya Layen vaimon Kinén tehtäväksi tulee hankkia tarvikkeita, joita tarvitaan yli 40 henkilön kuljettamiseksi kalastusaluksella Senegalista Kanarian saarille Espanjaan. Hän käy ostoksilla Dakarin markkinoilla ja kirjailija kuvaa erityisesti ostoksia kiinalaisen yrittäjän suuressa sekatavarakaupassa. Samalla vaihdetaan kuulumisia tuttavien kanssa:

"Kiinalainen sekatavarakauppias valvoi tarkasti myyjäänsä, kun tämä keräsi suurta määrää tavaraa, jota Kiné oli ostamassa. Siihen kuului mm. erilaisia ruoanvalmistus ja ruokailuvälineitä kuten alumiinikattiloita, muovilautasia ja kuppeja sekä lusikoita. Kaksi muuta myyjää piti huolta samaan aikaan muista asiakkaista, joita tuli sisään liikkeen ohi menevältä puistokadulta?.
Asiaan tulee uusia mutkia kun Kaaban sukulainen ja leski Arame haluaa lähettää muiden mukana pienen poikansa Tallan Eurooppaan.

Abasse Ndione kuvaa Aramen tulevaisuuden haaveita:

"Jos pojan onnistuisi päästä Eurooppaan, hänen vaikea tilanteensa muuttuisi. Kuten ne kaikki, jotka olivat päässeet Eurooppaan, Tallasta tulisi jotakin merkittävää ja hänellä menisi hyvin. Poika ostaisi hänelle hienon talon, jossa olisi muodikas kylpyhuone ja tyylikäs olohuone varustettuna nahkahuonekaluilla. Hän pääsisi vihdoin pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan ja perustaisi kaupan. Hän matkustaisi myös Dubaihin ja Hong Kongiin ja hankkisi kalliin henkilöauton?"

Aluksen kapteenin vastustuksesta huolimatta Arame onnistuu ylipuhumaan Tallan mukaan matkaan.

Matkan alkuvaihe

Kun matkaajat saapuvat keskiyöllä rannalle, aluksen kapteeni vaatii kaikkia suorittamaan islamilaiset rituaalit:

"Siirrymme alukseen heti, vastasi Baye Laye. Mutta ennen sitä puhdistakaamme itsemme merivedellä ja astukaamme sitten sinne oikea jalka edellä lausuen Bismillaahi Rahmaani Rahiimi. Toistan että puhdistautumisen jälkeen siirtyminen laivaan tapahtuu oikea jalka edellä ja lausumalla Bismillaahi Rahmaani Rahiimi. Hei ryhtykäämme toimiin."

Matkan alku sujuu hyvin. Taivas on kirkas ja meri on rauhallinen ensimmäisen viikon aikana. Vaikka kyläläiset eivät olleet aiemmin elämässään nähneet merta, he tuntevat olonsa turvalliseksi. Mielialat nousevat ja kielenkannat irtoavat:

"Kaikki puhuivat kovalla äänellä mahdottomista suunnitelmistaan, joita he eivät olleet koskaan uskaltaneet lausua ääneen, mutta jotka olivat mahdollisia nyt kun he olivat matkalla Eurooppaan, jossa oli tarjolla rajattomat mahdollisuudet. He olivat tietoisesti paenneet maastaan, joka on kansainvälisen luokituksen mukaan hyvin velkaantunut köyhä maa. Siellä asuu väsyneitä ja kyllästyneitä ihmisiä ja kaikenlaiset jätteet, kolera, turvattomuus, vesipula ja bensiinipula sekä jatkuvat sähkövirran katkot olivat vaivanneet heitä. He olivat kokeneet elintarvikepulaa ja finanssiskandaaleja, tehtaiden ja yhtiöiden sulkemisia, mielivaltaisia pidätyksiä sekä lehtimiehiä ja opposition edustajia vastaan suunnattuja hyökkäyksiä, jotka jäivät tietysti rankaisematta. Tulvat ovat olleet jatkuvia ja korruptio on yleistä valtiojohdossa, hallinnossa ja oikeusistuimissa. Nuorten työttömyys on kroonista ja useat pedofiilit ja tappajat ovat saaneet armahduksen. Samaan aikaan kun poliittiset johtajat ja muut rikkaat elävät ylellisyydessä, enemmistö kansasta on vailla kunnon terveydenhuoltopalveluja."

Myrsky sotkee matkan

Mutta ennen pitkää taivas tummenee ja myrsky alkaa riepotella alusta. Tuuli ulvoo ja alus keinuu kovasti. Matkaajien mieliala muuttuu ylenmääräisestä optimismista syvään pessimismiin. Monet tulevat merisairaiksi. Merivettä tunkeutuu suuria määriä alukseen ja vesivarastot ja ruokavarastot kärisivät. Kaiken kukkuraksi aluksen vaurioita korjaava perämies Kaaba horjahtaa, putoaa mereen ja häviää sen tien.
Abasse Ndione kuvaa, kuinka tuulen ulvontaan sekaantuu pelokkaita huutoja, kovalla äänellä luettuja Koraanin jakeita, Allahille suunnattuja rukouksia ja äänekästä valitusta. Jotkut lamaantuivat täysin kauhusta ja istuivat jäykistyneinä paikalleen.

Myrkyn laannuttua seuraa jäätävä tuuli ja sade. Sitten huomataan seuraava kauhun aihe. Moottorin potkuri on hajonnut ja sitten ryhdytään etsimään aluksen pohjalla olevasta tavaroiden sekasorrosta varamoottoria, mutta se on kadonnut myrskyssä.

Nyt kalastusalus ajelehtii Atlantin valtamerellä ilman suuntaa merivirtojen ja tuulien armoilla:

"Matkustajat eivät tienneet enää kenen pyhimyksen puoleen tuli kääntyä, sillä he olivat menettäneet kaiken toivon. He eivät tienneet ajautuivatko he tuulen työntäminä kohti rannikkoa vai avomerta. Väsymys ja tuska painoivat heitä ja kärsivät nälkää ja janoa. Koska heidän hampaansa kalisivat kylmästä, he eivät voineet edes nukkua. He valvoivat auringon nousuun syvässä hiljaisuudessa, jonka keskeytti silloin tällöin oksennukset, syvät huokaukset ja valitukset, jotka sekoittuvat tuulen vihellykseen ja aaltojen pauhuun. Kalastusalus, jota valtava aallokko pieksi jatkuvasti, ajautui hitaasti kohti hämäryyttä".

Abasse Ndiane kuvaa, kuinka jotkut matkaajat alkavat nähdä harhakuvia ja huutavat pensaikon syttyneen palamaan kotikylässä ja kaikkien on riennettävä sammuttamaan sitä. Joku on taas ampunut jousella myyttistä leijonahahmoa. Heitä on vaikea saada hillityksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Lämpimän sateen tulo nostaa hieman mielialaa, kun matkaajat saavat juomista ja pystyvät peseytymään ensi kerran pitkään aikaan. Sitten myrskyn aikana kadonneet merilinnut palaavat taivaalle. Nyt Koraanin säkeiden toistaminen, rukoukset Allahille ja profeetta Muhammedin ylistys saavat uutta intoa.

Aurinko paistaa jälleen ja eräänä aamuna matkaajat näkevät pienen lentokoneen taivaalla ja heikoista voimistaan huolimatta kaikki nousevat ja vilkuttavat koneelle. Mutta kone ei näytä mitenkään vastaavan ja kaikki lysähtävät pettyneinä aluksen pohjalle.

Mutta sitten saapuu Punaisen Ristin laiva, joka poimii matkaajat toinen toisena jälkeen mukaansa ja vie heidät Teneriffan saarelle. Tämä kansainvälinen järjestö oli saanut lentäjältä viestin, jonka mukaan kalastaja-alus, jossa oli nelisenkymmentä matkaajaa, ajelehti valtamerellä.
Abasse Ndione päättää siten romaaninsa onnelliseen loppuun, mutta kuten on yleisesti tiedossa, läheskään kaikki matkalaiset eivät onnistu pääsemään päämääräänsä.

EU:ssa on viime vuosina keskusteltu paljon siitä, että pitäisi puuttua siirtolaisuuden syihin Afrikassa tukemalla kehitysohjelmia, jotta siirtolaisuuspaineita saataisiin vähenemään. Muutamat EU:n jäsenmaat ovat pyrkineet saamaan sopimuksia Afrikan maiden kanssa tässä tarkoituksessa. Tämä on periaatteessa hyvä ratkaisumalli, mutta se edellyttäisi puuttumista rakenteellisiin kehitysehtoihin.

Kuten Abasse Ndionen romaanissa hyvin esitetään, siirtolaisuuden syihin puuttuminen edellyttäisi Senegalissa maan rannikolla ryöstökalastusta harjoittavien eurooppalaisten ja aasialaisten suurten kalastuslaivastojen kalastuskapasiteetin rajua leikkausta, Afrikan maiden aluevesirajojen kunnioittamista sekä Senegalin maatalouden kehittämistä kotimaisista lähtökohdista siten, että ruokaturvallisuus toteutuu ja vientimahdollisuudet Lännen markkinoille avautuvat.

Tällaisiin tarvittaviin rakenteellisiin toimenpiteisiin ei ole kuitenkaan tällä hetkellä valmiuksia EU:n piirissä eikä muuallakaan maailmassa, joten ´epätoivottava` siirtolaisuuspaine Afrikasta Eurooppaan jatkuu ja voimistuu.