Kolmannen maailman puheenvuoroja

Maolaisten kapina Intiassa

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Tapio Tamminen tiistaina 1.12. klo 18.05 ja torstaina 3.12. klo 22.45

Mitä olisi tapahtunut, jos Rama-jumala, Allah tai Kristus olisi myyty? Näin kysyy intialainen kirjailija Arundhati Roy. Hän kertoo, että Kondh-kansan jumala - vuori - on myyty Vedanta yhtiölle ja siksi maakunnassa leimuaa nyt kapina.

"Litteä lakinen vuori on ollut dongria kondh-kansan kotina jo kauan ennen Intian tai Orissan osavaltion olemassaoloa. Kansa palvoo vuorta elävänä jumalanaan. Nyt vuori on myyty sen sisältämän bauksiitin vuoksi. Kondhien mielestä heidän jumalansa on myyty. He kysyvät, mitä olisi tapahtunut, jos Rama-jumala, Allah tai Kristus olisi myyty?

Vai pitäisikö kondhien olla kiitollisia siitä, että Niyam Rajan eli Universaalin lain jumalan koti- niminen vuori on myyty yhtiölle, jonka nimi on Vedanta. Sen niminen koulukuntahan tunnetaan hindufilosofiassa äärimmäisen tiedon lähteenä. Vedanta on yksi maailman suurimmista kaivosyhtiöistä, jonka omistaa Lontoossa asuva intialainen miljardööri Anil Aggarwal."

Tällaista pohtii kirjailija Arundhati Roy hiljattain ilmestyneessä Outlook-aikakauslehdessä. Artikkelin otsikko ´Mr. Chidambaramin sota´ viittaa sisäministeri P. Chidambaramin räätälöimään Green Hunt - operaatioon. ´Vihreällä metsästyksellä´ pyritään tukahduttamaan maolaisten kapinointi.

Arundhati Roy nousi maailmanmaineeseen kymmenisen vuotta sitten kirjallaan ´Joutavuuksien jumala´, joka julkaistiin myös suomeksi . Viimeiset vuodet Roy on toiminut kansalaisaktivistina ja vapaana kirjoittajana, joka on erikoistunut Intian vähemmistöjen oikeuksiin ja ympäristökysymyksiin. Hän on seurannut huolestuneena Intian ajautumista syvenevän eriarvoitumisen kierteeseen.

Kondhat kuuluvat Intian alkuperäiskansoihin tai adivaseihin, joita on lähes 90 miljoonaa. Monille alkuperäiskansoille viimeiset vuosikymmenet ovat merkinneet kasvavaa sortoa, toimeentulon kaventumista ja häätöjä heidän perinteisiltä asuinalueiltaan. He ovat tunteneet olevansa epäihmisiä, joiden oikeuksista kenenkään ei ole tarvinnut piitata. Adivasien onnettomuudeksi he asuvat usein kirjaimellisesti luonnonrikkauksien päällä. Esimerkiksi Orissan maaperän arvioidaan kätkevään sisuksiinsa viidenneksen maan hiilivarannoista ja kolmanneksen bauksiitista.

Pari vuotta sitten pääministeri Manmohan Singh määritteli maolaiset Intian suurimmaksi sisäistä turvallisuutta uhkaavaksi tekijäksi. Intian talous on pyörinyt viime vuosina huimaa vauhtia. Kiihtyvä talouskasvu tarvitsee luonnollisesti entistä enemmän raaka-aineita. Kun uusia hiilikaivoksia on perustettu adivasien asuttamille alueille, maolaisten ei ole juuri tarvinnut painostaa adivaseja liittymään joukkoihinsa. Runsaimmat luonnonvarat sijaitsevat Länsi-Bengalissa, Jharkhandissa, Orissassa, Chattisgarhissa ja Andhra Pradeshissa. Ei liene sattumaa, että näissä osavaltioissa myös maolaisten kapina on ollut aktiivisinta. Ehkäpä Manmohan Singhin huoli maolaisten noususta koskikin pohjimmiltaan hiileen perustuvaa energiahuoltoa: miten Intia voi louhia turvallisesti mustaa kultaansa maolaisten hallitsemilla alueilla.

"Hallituksen ´vihreä metsästys´-operaatio merkitsee Intian köyhien vastaista sodan julistusta, jotta hyvinvoivat kansalaiset voivat jatkaa entistä elämäntapaansa. Hallitus arvioi, että sodan voittaminen kestää 3-5 vuotta. On outoa, että se ei edes yritä neuvotteluratkaisua. Viime vuoden marraskuun tuhoisan Mumbain terrori-iskun jälkeen hallitus oli valmis neuvottelemaan Pakistanin kanssa. Mutta kun kyseessä on ryysyköyhälistön vastainen sota, hallitus pelaa kovilla panoksilla. Se on kouluttanut kovaotteisia erityisjoukkoja sissisodankäyntiin. Intian ilmavoimien helikoptereille on annettu lupa tulittaa metsissä asuvia ihmisiä. Lähes yhdessä yössä valtamedia lopetti kertomasta hysteriaa lietsovia tarinoita ´islamilaisesta terrorismista´. Nyt hysteriaa rummutetaan kertomuksilla maolaisten ´punaisesta terrorista´.

Jos jotkut uskovat, että tämä sota ei vaikuta heidän elämäänsä, he tulevat erehtymään. Sen vaatimat resurssit tulevat rampauttamaan maan talouden."

Arundhati Roy on vaikutusvaltainen kirjailija, joka on analysoinut Intian tv-kanavilla pitkin syksyä maolaisten kapinan todellisia syitä. Sisäministeri P. Chidamabaram on luonnollisesti kiistänyt kaikki häneen kohdistuneet syytökset. Hänen mielestään Roy puhuu olemattomia. Operaatio ´vihreä metsästys´ on sisäministerin mukaan median keksintöä, eikä hallitus ole antanut ilmavoimien koneille lupaa tulittaa kapinallisten tukikohtia.

Chidambaramin reaktio on kummallinen, sillä hallituksen uusi maolaisten vastainen strategia on ollut monen tiedossa jo pitkään. Esimerkiksi delhiläisen kriisinhallintakeskuksen johtajan Ajai Sahnin mukaan hallitus on kouluttanut 70 pataljoonaa eli noin 28 000 sotilasta maolaisten kapinan taltuttamiseen Keski- ja Itä-Intian osavaltioissa. Hiljattain sisäministeriön korkea virkamies totesi Frontline-lehden haastattelussa, että operaatiolla on tarkoitus puhdistaa alueet maolaisista ja miehittää ne. Myöhemmin alueita pyrittäisiin kehittämään sosiaalisesti ja taloudellisesti.

Chidambaramin johtama sisäministeriö on seurannut huolestuneena maolaisten kapinan nopeaa laajenemista. Sen mukaan maolaiset toimivat vuonna 2001 vajaalla 10 prosentilla Intian hallinnollisista alueista. Nyt he operoivat lähes 40 prosentilla alueista. Ministeriön mukaan kapinallisten ydinjoukon muodostavat reilut 20 000 aseistettua sissiä. Aktiivisia tukijoita sanotaan olevan satoja tuhansia.

"En tiedä, mitä meidän pitäisi ajatella ´vihreä metsästys´-operaation arkkitehdistä, sisäministeri P. Chidambaramista ja hänen puolueettomuudestaan. Mieshän toimi aikaisemmin johtotehtävissä Vedanta-yhtiössä. Tältä paikalta hän nousi ministeriksi vuonna 2004. Aikaisemmin hän oli tehnyt näyttävän uran kaivosyhtiöiden asianajajana."

Intialainen valtamedia kuvaa maolaiset sissit mielellään hampaisiin asti aseistetuiksi, kurinalaisiksi sotureiksi, jotka turvautuvat tarvittaessa taleban-tyyppiseen väkivaltaan. Maolaiset pyrkivät sabotoimaan kaikkia alueille suunnattuja kehityshankkeita. He räjäyttävät valtateitä, siltoja, poliisiasemia ja hallintorakennuksia. Arudhati Roy on kierrellyt laajasti Keski- ja Itä-Intian kapina-alueilla. Hänen mielestään kyse on aivan muusta.

"Maolaisten sissiarmeija koostuu Keski-Intiassa äärimmäisen köyhistä adivaseista, jotka elävät kroonisessa nälässä, olosuhteissa jotka totuttu liittämään Saharan eteläpuolisen Afrikan pahimmille nälkäalueille. He ovat ihmisiä, joille Intia ei ole antanut mitään: ei koulutusta eikä terveydenhuoltoa. He ovat ihmisiä, joita on säälittä riistetty vuosikymmeniä. Poliisit ja metsäviranomaiset ovat katsoneet oikeudekseen raiskata alkuperäisväestön naisia vapaasti. - Maolaisten johtajat puhuvat Intian valtion vastaisesta kapinasta, vaikka he tietävät että heidän aliravittu ryysyläisarmeijansa taistelee olemassaolostaan. Monet sotilaat eivät ole koskaan nähneet junaa, bussia tai edes pientä kaupunkia."

Orissan osavaltion väestöstä reilu viidennes kuuluu alkuperäisväestöön. Maolaiset ovat vahvoilla arviolta yli puolessa osavaltion hallinnollisista alueista. Ilmeisesti myös suuri osa valtaväestöstä tukee maolaisia näillä alueilla. Heidän kannatuksensa kerrotaan lisääntyvän jatkuvasti.

"Mutta minkälaisista rahavaroista me puhumme? Ei aivan mitättömistä. Pian julkaistavassa tutkimuksessa arvoidaan, että yksinomaan Orissasta louhittavan bauksiitin arvo olisi nykyhinnoin noin 4 triljoonaa dollaria, eli noin neljä kertaa enemmän kuin Intian bruttokansantuote. Triljoonassa on 12 nollaa.

Entä jos bauksiitin lisäksi tarkastellaan muiden adivasien asuttamien alueiden luonnonvarojen markkinahintoja? Korkealaatuisen rautamalmin, uraanin, hiilen, dolomiitin, tinan, graniitin, marmorin, kuparin, timantin, kullan tai kvartsin. Entä jos tähän lisätään vielä alueelle suunnitellut padot, valtatiet, teräs - ja sementtitehtaat, alumiinisulatot ja muut infrastruktuuriprojektit, joista on jo laadittu satoja kaivosyhtiöiden ja osavaltioiden välisiä sopimuksia. Tämä antaa jo jonkinlaisen aavistuksen, minkälaisesta taloudellisesta operaatiosta köyhien vastaisessa sodassa on kysymys. Kyse on suunnattomista taloudellisista arvoista alueilla, joissa asuu miljoonia alkuperäisväestöön kuuluvia rutiköyhiä ihmisiä."

Arundhati Roy kertoo kansalaisaktivistien kokoontumisesta, jossa oli koolla monen kirjava joukko pohtimassa kaivosyhtiöiden ja alkuperäisväestön välistä kiistaa. Yllättäen paikalle saapui myös bisnesmaailman edustaja.

"Mies oli ystäväni ystävä opiskeluajoilta, joka oli nyt iso pomo yhtiöiden maailmassa. Hän halusi kurkistaa aktivistien maailmaan, josta hän ei tiennyt juuri mitään. Vaikka hän oli pukeutunut perinteiseen intialaiseen kurtaan, hän erottui joukosta: mies näytti ja tuoksui todella varakkaalta. Aikansa puheita kuunneltuaan hän kumartui puoleeni ja kuiskasi: ´Jonkun pitäisi kertoa heille, että tämä on ajan haaskausta. Taistelu on tuomittu epäonnistumaan. He eivät ymmärrä, keitä heillä on vastassaan tai minkälaiset rahavarat vastapuolella on käytettävissä. Yhtiöt voivat ostaa ministerit, mediakeisarit ja poliitikot puolelleen. He voivat perustaa omat kansalaisjärjestönsä tai omat armeijansa - he voivat ostaa vaikka koko hallituksen, tai jopa maolaiset. Nämä hyvää tarkoittavat ihmiset voisivat keksiä itselleen jotakin parempaa tekemistä´.

Mutta mitä nämä epätoivoiset ihmiset voisivat tehdä muuta kuin taistella oikeuksistaan? Onko heillä valinnanvaraa? Sitä paitsi paikoin maolaiset ja muut kapinalliset ovat voittaneet yhtiöiden vastaisia taisteluita. Vai pitäisikö heidän tehdä itsemurha, kuten 180 000 köyhtynyttä maanviljelijää on jo tehnyt ajauduttuaan velkakierteeseen. - Minulla on outo tunne, että Intian eliitti ja valtamedia ovat tyytyväisempiä, jos köyhät mieluummin tappavat itsensä kuin taistelevat oikeuksistaan.

Kaikki tietävät, että korjaamme nyt vuosikymmeniä jatkuneen epäoikeudenmukaisuuden satoa. Mutta he eivät pysty myöntämään sitä, sillä se merkitsisi tämän vuosisadan suuren kultaryntäyksen pysäyttämistä. Siksi he ohjaavat keskustelun vaarattomaan suuntaan puhumalla maolaisen 'terrorismin' odottamattomasta purkauksesta. Mutta he puhuvat vain itselleen. Aseisiin tarttuneet ihmiset eivät vietä aikaansa TV:n visailuohjelmien ääressä tai pohtimassa vastauksia nettisivustojen päivän moraalisiin kysymyksiin: Onko väkivalta oikein vai väärin? - He ovat tuon maailman ulkopuolella. He uskovat, että heillä on oikeus puolustaa kotiaan ja omia maitaan."

Arundhati Roy kirjoittaa poleemisesti. Siksi monet kokevat, että hän kärjistää tilannetta tarkoituksellisesti. Adivasiaktivistit puolestaan kokevat, että he ovat saaneet maineikkaan tukijan näkemyksilleen. Heidän oikeuksiaan ei voida polkea enää miten tahansa. Roy on laatinut tukijoineen myös avoimen kirjeen pääministeri Manmohan Singhille. Siinä kyseenalaistetaan hallituksen toimet ja kehotetaan ratkaisemaan kriisi rauhanomaisesti. Kirjeen on allekirjoittanut intialaisten intellektuellien ja aktivistien ohella maineikas kansainvälinen tukijakaarti. Heidän joukossaan on maailmankuulu kielitieteilijä Noam Chomsky.

Tuskin kukaan uskoo, että maolaiset pystyvät toteuttamaan Intiassa saman kuin Nepalissa. Siellä maolaiset nousivat ´kansansotansa´ jälkeen hallitusvastuuseen kesällä 2008. Hallitus tosin kaatui viime keväänä. Maolaiset jäänevät Intiassa pieneksi ääriryhmäksi, vaikka he pystyisivät houkuttelemaan riveihinsä muitakin marginalisoituja ryhmiä kuin adivaseja. Mutta piikkinä kansakunnan lihassa he pysyvät pitkään. Siitä pitää huolen äärimmäinen epätasa-arvoisuus: viimeisten tilastojen mukaan noin 830 miljoonaa intialaista sinnittelee päivästä toiseen 30 sentin päivätuloilla.

"Vihreä metsästys -operaatio johtaa toteutuessaan katastrofaalisiin seurauksiin. Kyse on suunnattomasta sosiaalisesta ja ekologisesta insinöröintioperaatiosta. Ja hallitus on yrittänyt hoitaa tämän salassa. Jos suunnitelmat toteutuvat, alueella tuhoutuu maailman koskemattomimpia metsäalueita ja ekosysteemejä. - Jotenkin minusta tuntuu siltä, että näistä suunnitelmista ei keskustella Kööpenhaminan joulukuisessa ilmastokonferenssissa.

Tai jos joku on menossa konferenssiin, ehkä hän voisi kysyä ainoan merkityksellisen kysymyksen: voitaisiinko bauksiitti jättää vuoren uumeniin?"