Kolmannen maailman puheenvuoroja

Ilmakehän lämpeneminen vaarantaa suuret patohankeet Himalajalla

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Jussi Raumolin tiistaina 20.10. klo 18.05 ja torstaina 22.10. klo 22.55

Intialaisen vesiasiantuntijan Shirapad Dharmadhikaryn raportin esittely Himalajan vuoristosta on käytetty vertauskuvia kuten ´taivaan katto´. Siitä on puhuttu tiibetiläisissä ja nepalilaissa uskonnollissa käsityksissä ´Maailman jumaläitinä´.

Himalajan jäätiköiltä sulava vesi on perinteisesti ruokkinut merkittäviä aasialaisia jokia kuten Indus, Ganges, Brahmaputra, Irrawaddy, Mekong ja Yangtse. Näiden vaikutusalueella elää nykyään toista miljardia ihmistä Pakistanista Kiinaan ulottuvalla vyöhykkeellä.

Nyt ilmakehän lämpeneminen on kiihdyttämässä Himalajan jäätiköiden sulamista samalla tavoin kuin muut vuoristojäätiköt sulavat eri puolilla maailmaa. Koska Himalajan jäätiköiden vaikutusalueella asuu valtavia määriä ihmisiä ja siellä on talouskeskustelussa ylistettyjä nousevia Aasian talousmahteja, kyse on maailman tulevaisuuden kannalta erittäin merkityksellisistä ilmiöistä ja kehityskuluista.

Kun toisaalta on näkyvissä energiankulutuksen nopea kasvu ja puhutaan hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen tarpeesta, monet tämän alueen valtiot ovat rynnänneet rakentamaan suuria vesivoimaloita Himalajalle. Jotkut asiantuntijat ovat jopa väittäneet, että sinne olisi muodostumassa maailman suurin suurvesivoimaloiden keskittymä lähivuosina.

Intialainen vesiasiantuntija ja kansalaisjärjestöaktivisti Shirapad Dharmadhikary on ensimmäisiä tutkijoita, jotka ovat tarkastelleet näitä ongelmia laajoissa yhteyksissään. Hän osallistui 1990-luvun lopulla mm. Maailman patokomission työhön; tämähän kyseenalaisti suuret patohankkeet. Hän perusti 2000-luvun alussa tutkimusyksikön ´Manthan Adhyayan Kendra´, jonka tehtävänä on tutkia ja analysoida vesi- ja energiakysymyksiä.

Shirapad Dharmadhikary laati viime vuonna amerikkalaiselle kansalaisjärjestölle ´International Riversille´- raportin, jossa hän analysoi suurpatojen rakentamista Himalajalle monesta eri näkökulmasta. Tämä lienee ensimmäisiä analyysejä, joissa otetaan huomion ilmakehän lämpenemisen asettamat uudet haasteet patojen rakentamiselle. Se on tämän Kolmannen maailman puheenvuoron lähtökohta. Täydennän sitä tuoreista lehtiartikkeleista poimituilla otteilla.

Hän rajoittaa tarkastelunsa Etelä-Aasiaan eli Pakistaniin, Intiaan, Nepaliin ja Bhutaniin, mutta on hyvä muistaa, että myös Kiinalla on valtavia vesivoiman käytön laajentamissuunnitelmia mm. Brahmaputran, Mekongin ja Yangtsen latvavirroilla. Nämä hankkeet etenevät sellaisella vahdilla, ettei kaikissa ole ehditty edes tehdä ympäristövaikutusten arviointia.

Ketkä ajavat näitä hankkeita?

Kaikki alueen valtiot ajavat suuria vesivoimahankkeita Himalajalle. Shirapad Dharmadhikaryn mukaan suunniteltu vesivoimakapasiteetin lisäys siellä on seuraavan kymmenen vuoden aikana lähellä 80 000 MW ja se on enemmän kuin vastaavat suunnitelmat koko Latinalaisessa Amerikassa.

Kun Intia ja Pakistan pyrkivät lisäämään kapasiteettia sisäisen energian tarpeen kasvun vuoksi, Nepal ja Bhutan tähtäävät pääosin vientiin Intian markkinoille. Mutta jos tarkastellaan Intian alueellisia kehitysnäkymiä, maan pohjoiset osavaltiot ovat periaatteessa samassa asemassa kuin Nepal ja Bhutan:

"Eräs tärkeä syy suurten vesivoimahankkeiden taustalla on se, että suuri osa hyödyntämättömästä vesivoimasta sijaitsee Himalajan osavaltioissa Arundchal Pradeshissa, Uttarakhandissa, Himachal Pradeshissa ja Sikkimissä, joissa teollistumisaste on alhainen. Näissä osavaltiossa nähdään vesivoiman kehittäminen sanalaskujen tapaan kultamunia munivana hanhena. Arundchal Pradeshin hallituksen muistiossa todettiin esimerkiksi 2005, että vesivoiman valjastaminen ja myynti Intian markkinoille merkitsee sitä, että sinne virtaa hydrodollareita samaan tapaan kuin öljyntuottajamaihin virtaa petrodollareita."

Suurten patohankkeiden avaintekijät ovat kaikkialla maan keskushallitukset ja maakunnallinen hallinto, maan vesiviranomaiset, energia-asioista vastaavat ministeriöt, julkiset ja yksityiset vesivoimayhtiöt sekä kansalliset ja kansainväliset rahoitusmarkkinat . Näihin kuuluvat myös kansalliset ja kansainväliset vesivoimarakennusyhtiöt ja laitetoimittajat. Uusi tekijä on kiinalaisten yhtiöiden mukaantulo patohankkeisiin sekä Pakistanissa että Nepalissa.

Shiparad Dharmadhikary tarkastelee keskeisiä rahoittajia seuraavasti:

"Näitten suurpatojen rahoituslähteet poikkeavat toisistaan maasta toiseen, koska ne ovat eri taloudellisella kehitysasteella. Yksityisellä sektorilla oletetaan olevan merkittävämpi roolia kuin aiemmin, sillä hallitukset toivovat, että näin on mahdollista saada kasaan vaadittavia valtavia summia. Kansainväliset rahoituslaitokset etunenässä Maailmanpankki ja Aasian kehityspankki ovat tärkeitä rahoittajia Nepalissa ja Bhutanissa. Intian hallitus, intialaiset suuryritykset ja kahdenvälisen kehitysavun antajat ovat läsnä myös näissä maissa. Sen sijaan Pakistanissa ovat kotimaiset rahoituslähteet mukana kansainvälisten rahoituslaitosten ja Kiinan hallituksen ohella. Intiassa hallitus, julkiset ja yksityiset voimayhtiöt, intialaiset pankit ja muut rahoituslaitokset ovat tärkeimpiä rahoittajia, mutta ottaen huomioon hankkeiden laajuuden tarvitaan myös kansainvälistä pääomaa."

Kun suurien patohankkeiden taloudellisia vaikutuksia on arvioitu kriittisesti, on todettu, etteivät esim. Nepalin ja Bhutanin hallitusten asettamat toiveet suurista tuloista ja merkittävistä kehitysvaikutuksista tule toteutumaan. Osa tuloista menee velkojen maksuun ja osinkojen maksuun osakkeenomistajille. Koneet ja laitteet tuodaan pääosin ulkomailta. Korkeasti palkattu työvoima tulee olemaan pääosin ulkomaista. Kytkennät paikalliseen talouteen tulevat siten olemaan vähäisiä.

Yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia

Vaikka jo 1980-luvulta lähtien on keskusteltu suurpatojen yhteiskunnallisista ja ympäristövaikutuksista ja näistä asioista keskusteltiin Maailman patokomissiossa, vaikuttaa siltä, etteivät nämä edelleenkään tule kunnolla huomioiduiksi. Shirapad Dharmadhikaryn ottaa esimerkiksi Maailmanpankin väitteet:

"Maailmanpankki kirjoittaa, että ´Himalajan vesivoiman valjastamispaikat ovat yhteiskunnallisesta ja ympäristönäkökulmasta´ maailman suosiollisimpia. Tämä on perin pohjin väärä väite. Himalajan alueen suurpadoilla on samanlaisia yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia kun on koettu muualla Etelä- Aasiassa ja yleensä nämä ovat osoittautuneet hyvin vahingollisiksi. Koska tällä alueella on alhainen väestön tiheys, tätä on käytetty tueksi väitteelle vähäisistä yhteiskunnallisista vaikutuksista. Mutta tämän asianlaidan voi nähdä myös toisin. Voidaan nimittäin väittää, että alueen väestöt ovat erityisen haavoittuvia väestönsiirroille ja niiden vaikutukset saattavat olla laajempia. Koska Himalajan alueella on varsin omintakeiset maantieteelliset olosuhteet ja sen kulttuurit ovat myös hyvin omintakeisia, suurpadoilla voi olla vakavia vaikutuksia, jollaisia ei ole nähty missään muualla."

Dharmadhikary tarkastelee raportissaan monia yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia. Näitä ovat maiden jäänti veden alle, luonnonvaraperustan menettäminen ja jokien alajuoksulla koetut vaikutukset. Näihin kuuluu monia kulttuurivaikutuksia sekä ekologisia vaikutuksia kuten ainutlaatuisten luonnonarvojen menetyksiä.
Hän haluaa tuoda keskusteluun myös vaikutukset ilmakehän lämpenemiseen, vaikkei tällaisia tutkimuksia ole toistaiseksi juuri Intiassa ja Himalajalla tehty:

" Vesivoimalla on väitetty olevan merkittävä rooli taistelussa ilmakehän lämpenemistä vastaan. Tätä on perusteltu sen tuottamilla vähäisillä hiilidioksidipäästöillä. On kuitenkin havaittu, että patoaltaat voivat olla merkittäviä metaanipäästöjen lähteitä. Hallitusten välinen ilmastoelin on esittänyt, että periaatteessa vesivoimalat ovat uudistuvia energianlähteitä, joiden lisäämistä tarvitaan. Ne tuottavat kuitenkin samalla kasvihuonepäästöjä. Näiden päästöjen määrä riippuu erityisolosuhteista ja energian tuotannon käytännöistä."

Niinpä Shirpad Dharmadhikaryn mukaan tarvitaan suurpatohankkeiden nykyistä huomattavasti laaja-alaisempaa, moniulotteisempaa ja monipuolisempaa arviointia.

Ilmakehän lämpenemisen vaikutuksia

Vakavin puute uusissa suurpatohankkeissa on kuitenkin se, ettei niissä ole lainkaan huomioitu ilmakehän lämpenemisen vaikutuksia, vaikka suunnitelmissa puhutaan pitkälle tulevaisuuteen ulottuvista hankkeista. Tämä kuvaa hyvin vallitsevaa tilannetta Intiassa, Pakistanissa, Bhutanissa ja Nepalissa, joissa hallitseva eliitti ei ole tiedostanut todella ilmakehän lämpenemisen olevan uusi valtava kehityshaaste. Mutta sama koskee kansainvälisiä rahoittajia kuten Maailmanpankkia, Aasian kehityspankkia ja kiinalaisia tahoja.

Jos tarkastellaan tilannetta Himalajalla ilmakehän lämpenemisen näkökulmasta, on kysymys hyvin vakavasta ongelmasta. Jäätiköiden sulamisen ennakoidaan synnyttävän jääjärviä, joiden äkillinen purkautuminen saattaa aiheuttaa suuria tuhoja. Ensin ennakoidaan syntyvän suuria tulvia ja sittemmin vesimäärien ehtyessä kuivuutta.
Shirapad Dharmadhikary kritisoi suurpatohankkeita:

"Useimmat nykyiset patohankkeet perustuvat historialliseen tietoon jokien virtauksesta ja oletukseen, että samat prosessit jatkuvat myös tulevaisuudessa. Ilmakehän lämpeneminen tuhoaa näiden oletusten perustan. On varsin todennäköistä, että veden virtaus tulee tulevaisuudessa olemaan selvästi voimakkaampi. Tämä tuo suuren huolen patojen turvallisuudesta ja uhkan suurtulvista. Toisaalta virtauksen väheneminen tulevaisuudessa asettaa kyseenalaiseksi pääomavaltaisten investointien kannattavuuden."

Hän vaatiikin kokonaisvaltaisempia tarkastelukulmia sekä vaihtoehtoisten kehityskulkujen hahmottamista Himalajan alueelle:

"Valitettavasti näitä uusia riskejä ei ole otettu huomioon Himalajan patojen suunnittelussa. Tarvitaan kiireellisesti kokonaisvaltaista arviota ilmakehän lämpenemisen vaikutuksista patojen rakentamiseen Himalajalla. Tässä ei tulisi tarkastella pelkästään turvallisuusriskejä ja kannattavuuden näkymiä, vaan sen lisäksi tulisi myös pohtia vaihtoehtoisia kehitysnäkymiä Himalajan alueelle. Näiden lähtökohtana tulisi olla uudet riskit ja niissä tulisi ottaa huomioon vesivoiman ohella jokien muut käyttömuodot kuten maanviljely, vesihuolto ja ruokaturvallisuus."

Loppuhuomioita

Ilmakehän lämpenemisen vaikutukset Himalajan jäätikköihin ovat suuri pitkän aikavälin uhka kaikille niiden vaikutusalueella oleville maille kuten Intialle ja erityisesti maan vesihuollolle. Intian haavoittuvuutta lisää maan suuri riippuvuus vuosittaisista monsuunisateista. Tänä vuonna monsuunisateiden määrä oli lähes kolmanneksen tavanomaista pienempi ja Intian maaseutu, jossa asuu pääosa maan väestöstä, kärsii kuivuudesta. Maan hallitus on kuitenkin luottavainen, sillä viljavarastot ovat täynnä ja hallitus pyrkii säätelemään peruselintarvikkeiden hintojen nousua.
Kriittisten intialaisten vesiasiantuntijoiden puheenvuorot, joissa on jo kauan varoitettu mm. pohjavesien jatkuvan ryöstökäytön johtavan niiden ehtymiseen ennen pitkää, saavat yhä enemmän vastakaikua. Nyt puhutaan uusien vesisäiliöiden rakentamisesta eri puolille maata, veden säästämisen tarpeesta, perinteisen sadeveden keruun elvyttämisestä ja paikallisten pienmuotoisten kastelujärjestelmien kehittämisestä. Lisäksi viljelyssä pitäisi suosia lajikkeita, jotka kuluttavat vähemmän vettä.

Intian hallinnon asenne kansainvälisissä kasvihuonepäästöjen rajoitusneuvotteluissa on pitkään korostanut kehitysmaiden oikeutta kehittymiseen ja talouskasvuun. Sen sijaan vastuullisina ilmakehän lämpenemiseen pidetään läntisiä teollisuusmaita. Intian hallitus ei ole halunnut sitoutua määrällisiin hiilidioksidipäästöjen rajoituksiin, koska tämä saattaisi vaarantaa oikeutettua pyrkimystä nopeaan talouskasvuun. Ympäristöministeri Jairam Ramesh ei pidä kuitenkaan mielekkäänä asettaa kunnianhimoisia tavoitteita kauas tulevaisuuteen:

"Ei ole rehellistä asettaa kovia päästöjen leikkauksia vuoteen 2050, koska kukaan meistä nykyisistä päätöksentekijöistä ei ole silloin kantamassa vastuuta."

Kaikesta huolimatta Intia haluaa hänen mukaansa olla rakentava edessä olevaan Kööpenhaminan kokoukseen johtavissa neuvotteluissa:

"Tahdon olla aggressiivinen, koska suoraan sanoen maamme on hyvin ilmaston muutoksista riippuvainen. Tässä yhteydessä on syytä viitata erityisesti meren pinnan nousun vaikutuksiin sekä vuotuisten monsuunisateiden häiriöihin. Me emme Intiassa juuri halua ajatella tätä, mutta olemme varsin haavoittuvaisia."

Hän ei kuitenkaan mainitse lausunnossaan Himalajan jäätikköjen sulamisen aiheuttamaa uhkaa, joka tekee Intiasta entistä haavoittuvamman tulevaisuudessa.

Talouskasvuun ja sen yksipuolisiin mittareihin tuijottamisesta yli kaiken muun on tullut itse asiassa eri puolilla maailmaa uusi totemi, joka estää näkemästä selkeästi ja rationaalisesti tulevaisuuteen. Perinteistä talouskasvua on vaikea yhdistää hiilidioksidipäästöjen tarpeelliseen rajoittamiseen sekä toisaalta kaukonäköiseen varautumiseen ilmakehän lämpenemisen vaikutuksiin.