Kolmannen maailman puheenvuoroja

Mitä Barack Obaman pitäisi tehdä Afrikan hyväksi

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Peik Johansson tiistaina 13.10. klo 18.05 ja torstaina 15.10. klo 22.45

Mitä Obaman kyyneleet Afrikassa merkitsevät Afrikalle vai merkitsevätkö mitään? Siitä kertoo ghanalainen toimittaja Cameron Duodu.

"Presidentti itki. Kuten niin monet muut, jotka ovat olleet kyllin rohkeita vieraillakseen Cape Coastin linnassa tai muissa Länsi-Afrikan orjalinnoituksissa. Presidentti Barack Obama ei pystynyt pidättelemään kyyneleitään nähdessään omin silmin vankityrmät, joihin miljoonat mustat afrikkalaiset kahlittiin ja joissa heitä nöyryytettiin ennen rahtausta Yhdysvaltoihin ja Karibianmeren saarille orjiksi, mikäli he ylipäätään selviytyivät koettelemuksesta. Muuan ghanalainen, joka oli mukana järjestämässä Obaman perheen vierailua Cape Coastissa, kertoi minulle, että Yhdysvaltain presidentti kyynelehti vuolaasti vankityrmissä. Myös Michelle Obama purskahti itkuun. Tyttäret kysyivät paljon kysymyksiä ja olivat järkyttyneitä kuulemistaan vastauksista."

Näin kirjoittaa ghanalainen pitkän linjan journalisti Cameron Duodu Lontoossa ilmestyvässä Afrikan asioihin keskittyneessä New African lehdessä. Cameron Duodu oli suurin odotuksin paikan päällä Ghanassa viime heinäkuussa, kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama perheineen vieraili maassa presidenttikautensa ensimmäisellä virallisella vierailullaan Afrikassa.

Mustan Afrikan maissa Barack Obaman vajaan vuoden takaisesta vaalivoitosta otettiin kaikki ilo irti. Obama-t-paitoja myytiin, ja ihmiset juhlivat kaduilla - ikään kuin Afrikan oma poika olisi tullut valituksi Yhdysvaltojen presidentiksi. Obama-huumaa eivät vähentäneet edes sanomalehtien pääkirjoitukset, joissa muistutettiin, että kenialaisesta isästään huolimatta Obama on ennen muuta yhdysvaltalainen ja että Yhdysvaltain presidenttinä hänen tehtävänään on pyrkiä edistämään nimenomaan Yhdysvaltojen etuja.

Ghanalaistoimittaja Cameron Duodu ihmetteli New African -lehden laajassa artikkelissaan, miksi Barack Obama halusi kaksipäiväisellä Ghanan-vierailullaan viedä perheensä Cape Coastin linnoitukseen. Vaikka Duodu on itse elänyt suurimman osan elämästään Ghanassa, hän ei ole koskaan halunnut käydä tuossa orjalinnoituksessa, joka hänen mukaansa kuvastaa kaikkea ihmiskunnan pahuutta - ja myös tekopyhyyttä. Valkoiseksi kalkitussa linnoituksessa, suoraan vankityrmien yläpuolella, on nimittäin myös pieni kappeli, jossa hollantilaiset, ruotsalaiset ja brittiläiset orjakauppiaat, kukin aikanansa, pitivät jumalanpalveluksia ja lauloivat virsiä jumalan armosta ja kaikkivoipaisuudesta.

"Presidentti Obama ja hänen perheensä kokivat varmasti sanoinkuvaamattoman tuskan joutuessaan kuvittelemaan, millaisissa oloissa miljoonia Amerikkaan orjiksi kuljetettavia afrikkalaisia pidettiin Cape Coastin linnan vankityrmissä, kahlittuina kiinni toisiinsa ja vankityrmien seiniin. Orjat joutuivat usein istumaan omissa ulosteissaan. Naiset pestiin ja raiskattiin, ennen kuin heidät laivattiin meren yli Ghanasta Amerikkaan, tuomittuina viettämään loppuelämänsä orjatyössä puuvillapelloilla tai tupakka- ja sokeriplantaaseilla, joiden tuotoilla länsimaiden hyvinvointi ja teollinen valta rakennettiin."

Cape Coastin linnoituksessa on portti, jota kutsuttiin ´Portiksi, josta ei ollut paluuta´. Tuosta portista orjat vietiin laivoihin, joihin heidät pakattiin ahtaasti kuin sardiinit purkissa, Cameron Duodu kirjoittaa. Tarkoituksena oli maksimoida kuljetettavien orjien määrä ja näistä perillä Amerikassa saatava myyntivoitto. Olot orjalaivoilla olivat kuitenkin niin epäinhimilliset, että peräti neljäsosa orjista kuoli laivamatkalla sairauksiin ja nälkään.
Osa Amerikkaan laivatuista afrikkalaisista oli sotavankeja. Toiset siepattiin sisämaan metsistä ja savanneilta tätä tarkoitusta varten värvättyjen paikallisten palkkasotureiden operaatioissa. Orjakauppaan osallistuivat myös paikalliset päälliköt, jotka saivat rahaa, aseita ja eurooppalaisia tavaroita myymällä naapurikansojen ihmisiä orjiksi. Toisten afrikkalaisten sekaantumista orjakauppaan on Cameron Duodun mielestä tänä päivänä vaikeaa käsittää, mutta hän toteaa kuitenkin selitykseksi, että ?jos tarkoituksellisesti luodaan jotkin markkinat, niin tarjontaa kyllä löytyy, oli kyse sitten mistä tahansa kauppatavarasta?. Itse asiassa Cape Coastista kasvoi vauras kauppakeskus nimenomaan sen takia, että paikalliset päälliköt teettivät sotureillaan orjaretkien likaisen työn eurooppalaisten kauppiaiden puolesta.

Cameron Duodu toteaa, että lehtitietojen mukaan Barack Obama sanoi vieneensä tyttärensä Cape Coastin orjalinnoitukseen, sillä hän halusi heidän ymmärtävän, että joskus maailma voi olla hyvin julma.

"Mutta ennen vierailua Cape Coastissa, puhuessaan Ghanan parlamentin jäsenille, Obama oli varsin pidättyväinen Afrikan yhä jatkuvasta taloudellisesta hyväksikäytöstä, jonka myötä maanosa on ajautunut nykyiseen ahdinkoonsa. Vaikka Afrikalla on maailman rikkaimmat luonnonvarat, se on edelleen maailman köyhin maanosa todellisen vaurauden termeillä, maksutaseilla ja asukasta kohti lasketuilla tuloilla, mitattuna. Silti Obama puhui lähinnä vain hyvästä hallinnosta ja korruption kitkemisen tarpeesta - tärkeitä aiheita nämäkin, mutta tuskin mitään uutta."

Cameron Duodun mukaan Obaman puheen ydin oli se, että Ghanan ja koko Afrikan tulee pyrkiä rakentamaan demokratiaa merkityksellisellä tavalla ja tämä olisi edellytyksenä maanosan talouskasvulle. Aito demokratia ei ollut "sortovaltaa, jossa silloin tällöin pidetään vaaleja", Obama totesi Ghanan kansanedustajille.

Mutta yhdestä asiasta Obama oli Cameron Duodun pettymykseksi täysin hiljaa. Obama puhui Afrikan maille myönnettävästä kehitysavusta, mutta ei sanallakaan maininnut investointeja Afrikan maiden raaka-aineiden jalostamiseen paikan päällä. Jalostusteollisuus toisi työpaikkoja ja kasvattaisi Afrikan tuotteiden lisäarvoa maailmanmarkkinoilla. Nykyjärjestelmässä raaka-aineet rahdataan kuitenkin jalostamattomina muihin maanosiin, oli kyse sitten öljystä, mineraaleista tai rahakasveista, kuten kahvista, teestä, tai Ghanan tapauksessa ennen muuta kaakaosta, jonka vienti on lähes täydellisesti kahden yhdysvaltalaisen yhtiön sekä sveitsiläisen Nestlé-yhtiön hallinnassa.

Mikäli Afrikan maat pysyvät jatkossakin pelkästään jalostamattomien raaka-aineiden tuottajina, mitkään hyvää tarkoittavat kehitysapuohjelmat eivät tule edistämään maanosan talouskasvua, kirjoittaa ghanalaistoimittaja Cameron Duodu.

"Obama vertasi puheessaan asukaslukuun suhteutettua kansantuloa Keniassa ja Etelä-Koreassa ja kiinnitti huomionsa siihen, että Etelä-Korea on tänä päivänä rikas, kun taas Kenia on edelleen köyhä. Obama puhui aivan kuin olisi siteerannut suoraan Maailmanpankin tai Harvardin kirjanoppineiden ekonomistien laatimaa kehitysmaiden talouksien evaluointiraporttia. Hän unohti kuitenkin kokonaan mainita, miten valtavasti Etelä-Korea aikoinaan hyötyi yhdysvaltalaisten, japanilaisten ja eurooppalaisten Etelä-Koreaan rakentamasta jalostusteollisuudesta. Kyseessä oli etukäteen sovittu poliittinen juoni, jonka tarkoituksena oli osoittaa Pohjois-Korean kommunistihallinnon olevan taloudellisesti konkurssissa. Näin pyrittiin ehkäisemään kommunismin leviämistä Aasiassa."

Jos presidentti Obama haluaisi tehdä jotakin merkityksellistä Afrikan hyväksi, hänen pitäisi Cameron Duodun mielestä luopua lukuisista ennakkokäsityksistään. Hänen tulisi unohtaa perinteinen kehitysapu, sillä kehitysapu on pelkkä laastari, joka laitetaan avohaavan päälle, vaikka haava kaipaisi paljon syvällisempää hoitoa, Cameron Duodu kirjoittaa.
Jos Barack Obama haluaisi todella vaikuttaa, ei pelkästään Afrikan maiden vaan ylipäänsä kehitysmaiden asukkaiden tilanteeseen, hänen pitäisi Cameron Duodun mielestä käyttää vaikutusvaltaansa maailman kauppajärjestelmän muuttamiseksi. Ei sen vähempää, Duodu kirjoittaa. Sillä tällä hetkellä Afrikan maat ja huomattava osa maailman muista kehitysmaista on sidottu epäoikeudenmukaiseen ja riistävään kauppajärjestelmään, jossa eteläisen pallonpuoliskon raaka-aineidentuottajat eivät pysty vaikuttamaan vientituotteidensa hinnanmuodostukseen. Riippumatta siitä, miten ahkerasti afrikkalaiset tuottajat itse työskentelevät tuotteidensa eteen, heidän taloudellinen menestyksensä ei nykyjärjestelmässä ole kiinni heidän omista ponnistuksistaan, vaan siitä, mitä tapahtuu niissä maissa, joissa heidän tuottamansa tuotteet kulutetaan, Cameron Duodu kirjoittaa.

"Barack Obaman isän kotimaa Kenia on yksi maailman 40 kahvintuottajamaasta. Kahvintuotanto on 35 miljardin dollarin suuruinen teollisuudenala, maailman toiseksi suurin tuotannon ala heti öljyteollisuuden jälkeen. Mutta siinä missä öljyntuottajamaat ovat rikkaita sen vuoksi, että nämä ovat onnistuneet muuttamaan itsensä hinnan määrittäjiksi, kahvintuottajat ovat rutiköyhiä, sillä nämä ovat edelleen hinnanottajia, eli joutuvat tyytymään ostajien ilmoittamiin raaka-aineen myyntihintoihin. Niinpä tänä päivänä brittiläisessä kahvilassa kaksi puntaa maksavasta cappuccinosta kenialainen kahvintuottaja saa käteensä vähemmän kuin kaksi penceä. Ja Yhdysvalloissa kolme dollaria maksavasta lattekahvista alle kolme senttiä päätyy kahvin alkuperäiselle viljelijälle. Mikäli tekee laskutehtävänsä oikein, herää väistämättä kysymys: Eikö tämä ole yhtä kamalaa kuin orjuus? Näin on kuitenkin jatkunut hiljaa päivästä päivään yli sadan vuoden ajan!"

Ghanalaistoimittaja Cameron Duodun mielestä presidentti Obaman olisi kannattanut vierailla Cape Coastin orjalinnoituksen lisäksi myös Takoradin satamassa reilu 50 kilometriä Cape Coastista länteen. Takoradin satamassa hän olisi nähnyt valtavissa varastoissa säkkikaupalla kaakaopapuja, korkeita pinoja tukkipuuta ja junavaunulasteittain alumiinin raaka-ainetta bauksiittia valmiina lastattavaksi länsimaiden omistamiin rahtilaivoihin. Cameron Duodu toteaa, että on suorastaan rikollista, ettei noita raaka-ainerikkauksia jalosteta valmiiksi tuotteiksi alkuperämaassa, vaan jalostusprosessissa syntyvä lisäarvo viedään ulkomaille.

"Jos Obama todella haluaisi muuttaisi maailman oikeudenmukaisemmaksi, Cameron Duodu kirjoittaa, hänen kannattaisi kutsua yhdysvaltalaisen Starbucksin kahvilaketjun pääjohtaja kahville Valkoiseen taloon ja kehottaa tätä siirtämään kahvipaahtimonsa ja kahvinpakkaamonsa Yhdysvalloista Keniaan, Ugandaan tai Etiopiaan tai mihin tahansa muihin kahvintuottajamaihin. Vastaavasti Obama voisi todeta Hersheyn suklaafirman johtajalle, että hän aikoo tästedes kehottaa tyttäriään ja kaikkia muita lapsia Yhdysvalloissa boikotoimaan Hersheyn suklaapatukoita siihen asti kunnes yhtiö siirtää suklaatehtaansa Ghanaan ja Norsunluurannikolle, eli sinne missä kaakao kasvaa. Lopuksi presidentti Obama voisi vielä kysyä Boeingin lentokonetehtaiden johtajilta, ovatko he koskaan tulleet ajatelleeksi, että he voisivat tuottaa alumiinia bauksiittikaivosten lähelle rakennetuissa sulatoissa Ghanassa, Guineassa ja Liberiassa ja valmistaa sieltä käsin lentokoneiden runko-osia vientiin paljon halvemmalla kuin Yhdysvalloissa."

Jotkut ovat arvelleet, että Obama asetettaisiin virkasyytteeseen, mikäli hän uskaltautuisi asettua Yhdysvaltojen yhtiövaltaa vastaan ehdottamallani tavalla. Pötypuhetta. Mitä hän oikein teki pumpatessaan 700 miljardia dollaria Yhdysvaltojen veronmaksajien rahoja vakuutusyhtiö AIG:n ja muiden liiketaloudellisten hylkiöiden pelastamiseksi näiden itsensä aiheuttamilta konkursseilta? Mitä hän teki lukiessaan madonluvut General Motorsille? Eikö hän kahlannut kaulaansa myöten Yhdysvaltojen yhtiöiden vesille? Jos Obama pystyy laittamaan poliittisen uskottavuutensa peliin amerikkalaisten yhtiöiden puolesta, hän voisi tehdä saman myös Afrikan köyhille. Afrikka tulee seuraamaan tarkasti, onko ´Muutoksen mies´ kiinnostunut lähinnä Yhdysvaltojen vaaliasetelmien muuttamisesta vai haluaako hän muuttaa myös maailman vääristyneet kaupan ehdot, jotka rikkaat ovat rakentaneet muuriksi oman elintasonsa ja kehitysmaiden välille.