Kolmannen maailman puheenvuoroja

Iranin vastarintaliikkeen umpikuja Irakissa

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Kristiina Koivunen |Torstaina 1.10.2009 klo 22.45 - 23.00

Euroopan maiden miettiessä pitäisikö irakilaiset turvapaikan hakijat palauttaa kotimaahansa, Irakissa ollaan toisenlaisen pakolaisongelman edessä. Siellä yritetään keksiä mitä tehdä iranilaisen vastarintaliikkeen Mujahedin Khalq Organization - järjestön eli MKOn jäsenille. Järjestön leiri Camp Ashraf on Bagdadin pohjoispuolella. Irak on antanut turvapaikan monelle naapurimaan vastarintaliikkeelle sillä ehdolla, että he eivät tee aseellisia iskuja kotimaihinsa.

Mujahedinit täyttävät tämän ehdon, mutta he eroavat muista liikkeistä siten, että he tulivat aikoinaan Irakiin Saddam Husseinin kutsusta ja tekivät hänen kanssaan yhteistyötä. Camp Ashraf on perustettu Saddamin Ba´ath- puolueen luvalla.

Se on yksi Irakin suurimmista sotilastukikohdista. Saddamin aikana Irakin armeija koulutti MKO:n mujahedineja ja he taistelivat Irakin armeijan rinnalla Irania vastaan sodassa. Yli tuhat MKOn jäsentä kuoli sodassa Irakin puolella.

Yhdysvallat ei ole kiinnostunut yhteistyöstä mujahedinien kanssa, vaikka se on suunnitellut vuosikausia hyökkäystä Iraniin.

Vuonna 2009 iranilaisten taistelijoiden piinallisesta tilanteesta ilmestyi Irakin Kurdistanin autonomisen alueen pääkaupungissa Erbilissä kirja ´Lost in Limbo´. Nimi tarkoittaa ´Kadonnut umpikujaan´. Sen ovat kirjoittaneet ja kuvanneet hollantilaiset Eddy van Wessel, Judit Neurink ja Paulien Bakker. Kirja on kuvareportaasikirja. Siinä on enemmän kuvia kuin tekstiä. Kirjan julkaisija Aras Press on Kurdistanin suurin kustantamo. Kirja on kaksikielinen, teksti on sekä kurdiksi että englanniksi.

Ennen kuin voi ymmärtää nykytilannetta on mentävä ajassa vuosia taaksepäin.

Ajatollah Khomeini nousi valtaan Iranissa vuonna 1979. Pian sen jälkeen Saddam Hussein hyökkäsi Iraniin, ja alkoi kahdeksan vuotta kestänyt ja miljoona kuolonuhria vaatinut Iranin ja Irakin välinen sota. Iranilaisten aseellinen vastarinta maan islamistista hallintoa vastaan syntyi samoihin aikoihin. Ajatollah Khomenin hallintoa vastaan taistelee monta järjestöä, jotka eivät tee yhteistyötä keskenään. Mujahedin Khalq oli pitkään tärkein näistä järjestöistä. Siihen kuuluu edelleen yli 3000 jäsentä. Osa heistä hakeutui toimintaan tietoisena ratkaisuna, osasta tuli sissejä sattumalta.

"Mohamed Sahebi ei ollut yhteydessä perheeseensä seitsemääntoista vuoteen. Vasta kun hän oli eronnut MKO:sta ja siirtynyt Amerikkalaisten Leiriin, hän soitti heille. Tämä on hänen onnellisin muistonsa ajasta MKO:ssa - ja se tapahtui vasta sen jälkeen kun hän oli lähtenyt järjestöstä. ´Äitini ei tunnistanut minua enää. Isä kysyi: Kuka sinä olet?´

Sahebi liittyi MKO:hon sotavankina Iranin ja Irakin sodan aikana. Irakilaiset tarjosivat hänelle liittymistä MKO:hon tai palaamista Iraniin kun sotavankeja vaihdettiin. ´En pitänyt Iranin hallituksesta. Ei elokuvia, ei tyttöystäviä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa´."

Näin kertoo järjestöstä loikannut Mohamed Sahebi hollantilaisen ryhmän tekemässä kirjassa, joka koostuu MKO:n loikkareiden haastatteluista. Niistä kuvastuu iranilaisten miesten epätoivo. He kokevat olevansa umpikujassa, josta ei ole ulospääsyä.

Kurdistanin aluehallitus vastusti kirjan julkaisemista. Iranin mujahedineista ei pidetä nykypäivän Irakissa, koska he tekivät yhteistyössä Saddamin joukkojen kanssa iskuja sekä kurdeja että shiia-arabeja vastaan ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991, jolloin Irakissa oli kurdien kansannousu.

Alkuvaiheen idealistisesta MKO -järjestöstä tuli vuosien varrella suljettu ryhmä, jonka säännöt muuttuivat yhä kieroontuneemmiksi. loikkareita on paljon.

MKO:hon kuuluu sekä miehiä että naisia. Aluksi avioparit taistelivat yhdessä, mutta vuodesta 1989 lukien miehet ja naiset ovat toimineet järjestössä erikseen.

Vuonna 1985, sen jälkeen kun Massoud Rajavi ja Maryam Azananlou erosivat puolisoistaan mennäkseen keskenään naimisiin, siitä tuli sääntö kaikille jäsenille. Kenenkään ei sallittu jäädä avioliittoon, perheet hajotettiin ja lapset lähetettiin ulkomaille kasvatusvanhemmille.

Maryam Azananlousta tuli MKO:n johtaja ja Massoudista sen hengellinen johtaja.

Järjestön jäseniä estetään pitämästä yhteyttä ulkomaailmaan Camp Ashrafista.

"Eräs entinen jäsen raportoi, että MKO:ssa miehen on pidettävä kolmen metrin etäisyys, kun hän puhuu naiselle. Hän ei saa puhua yksin naisen kanssa, eivätkä he saa kätellä. Naisille ja miehille on eri rakennukset. Bensa-asema on aamuisin auki miehille, ja iltapäivisin naisille.

Kolmesta tuhannesta kahdesta sadasta ihmisestä, jotka vielä ovat Camp Ashrafissa, tuhat kaksisataa on naisia. Monet heistä ovat olleet MKOssa yli kaksikymmentäviisi vuotta. Monilla heistä ei ole mitään käsitystä siitä, miten leirin ulkopuolella pärjätään."

Kun amerikkalaiset saapuivat Irakiin vuonna 2003, Camp Ashraf riisuttiin aseista. Järjestön johtaja Maryam Azananlou pakeni Irakista Ranskaan, jossa MKO on toiminut vuosikymmeniä. Massoud Rajavi katosi samaan aikaan, eikä hänen olinpaikkaansa tiedetä edelleenkään.

Amerikkalaiset tarjosivat MKO:n loikkareille mahdollisuuden muuttaa toiseen leiriin. Se tunnettiin nimellä American Camp eli Amerikkalainen leiri. 600 MKOn jäsentä hyväksyi tarjouksen. He huomasivat pian, etteivät olot juurikaan parantuneet. Heidät majoitettiin aavikolle telttoihin, jotka olivat kesällä hiostavan kuumia ja talvella jääkylmiä.

"Olosuhteet Amerikkalaisessa leirissä olivat rankat. Entiset jäsenet asuivat teltoissa ja söivät pääasiassa armeijan purkkiruokaa. Heillä ei ollut mitään suojaa kuumuutta tai kylmyyttä vastaan. On raportoitu myös amerikkalaisten rajusta kohtelusta: pari kertaa entiset jäsenet olivat nälkälakossa. Näyttää siltä, että amerikkalaiset sotilaat eivät luottaneet MKO:n entisiin jäseniin.

Useimmille entisille jäsenille Amerikkalainen Leiri oli vain toisenlainen vankila. Heitä estettiin lähtemästä, tällä kertaa syynä oli heidän suojelemisensa. Leirin ulkopuolella irakilaiset olisivat syöneet heidät elävinä."

Entiset mujahedin-taistelijat saivat pakolaisstatuksen, mutta YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ei löytänyt maata, joka olisi suostunut ottamaan nämä taistelukoulutuksen saaneet miehet ja naiset, jotka ovat olleet vuosikausia suljetun järjestön jäseniä.

Samaan aikaan Irakin viranomaisten kärsivällisyys väheni entisestään sekä Camp Ashrafia että Amerikkalaista Leiriä kohtaan. Vuonna 2007 suljettiin Amerikkalainen Leiri. Sen asukkaat siirrettiin Dohukiin, lähelle Turkin rajaa. Koska YK ei pystynyt järjestämään MKO:n entisille jäsenille pääsyä pois Irakista, heidän toivottiin lähtevän sieltä omin avuin, eli laittomasti. Joillekin se onnistuikin, koska he saivat rahaa sukulaisiltaan.

Päästäkseen pois Irakista useimpien MKO:n entisten jäsenten oli käännyttävä ihmissalakuljettajien puoleen. Jokainen maksoi 1500 tai 2000 dollaria ylittääkseen rajan laittomasti Turkkiin. Kreikkaan pääsy maksoi 7000 dollaria. Koko matka Länsi-Eurooppaan saattoi maksaa niin paljon kuin 16 000 dollaria.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja Punainen Risti yrittivät auttaa niitä, jotka eivät pystyneet kustantamaan laitonta pakomatkaa Eurooppaan. Ne järjestivät sukulaisten vierailuja Iranista Irakiin ja neuvottelivat entisten mujahedinien paluusta Iraniin. Noin 400 ihmistä hyväksyi lopulta paluun. Osa heistä joutui Iranissa heti vankilaan, mutta useimmat pystyivät jatkamaan elämäänsä perheidensä kanssa.

´Kadonnut umpikujaan´ -kirja perustuu loikkareiden haastatteluihin, eikä siinä kerrota MKO:hon jääneidän mujahedinien ja Camp Ashrafin kohtalosta. Niistä löytyy tietoa internetistä. Maaliskuussa vuonna 2009 Irak ilmoitti sulkevansa Camp Ashrafin, mutta siellä olevat 3200 järjestön jäsentä kieltäytyivät lähtemästä.

Sadoilla MKO:n jäsenillä on jonkun Euroopan maan, Yhdysvaltojen tai Kanadan kansalaisuus tai pysyvä oleskelulupa. Irakin viranomaiset ilmoittivat, että he ovat laittomasti Irakissa ja heidän karkotetaan kotimaihinsa, siis muualle kuin Iraniin.

Sadat lännessä asuneet iranilaiset ovat liittyneet MKO:hon vapauttaakseen oman maansa, ja pettyneet katkerasti. Farzini Fassihi on eräs heistä:

"Meillä on Iranissa sanonta, että kun olet shokissa, älä tee päätöksiä, koska niistä tulee vääriä. Valitettavasti minä tein väärän päätöksen. Päätin lähteä Irakiin kuudeksi kuukaudeksi.

Fazine Fassihi oli juuri muuttanut Saksaan, kun MKO otti häneen yhteyttä. Hän oli tullut Belgiasta, missä hänen ranskalainen tyttöystävänsä oli juuri jättänyt hänet ja ottanut heidän kaksi lastaan.

Hän oli asunut Belgiassa teini-ikäisestä lähtien. Hänen vanhempansa olivat lähettäneet hänet sinne ollakseen varmoja, ettei hän joutuisi taistelemaan Irakin vastaiseen sotaan. Paria vuotta myöhemmin hänen nuorempi veljensä liittyi hänen seuraansa, ja juuri ennen kuin hän lähti Brysselistä, hänen vanhempansa tulivat sinne Iranista.

Pari kuukautta sen jälkeen kun välit olivat menneet poikki tyttöystävään, hänellä oli vakava hermoromahdus ja ´hän eli kuin vagabondi´. Se vei hänet vankilaan. Joten kun hän muutti Saksaan, MKO tavoitti hänet syvästi masentuneena. ´He alkoivat puhua minulle Iranin tilanteesta. Halusin auttaa maatani. Olin menettänyt perheeni, halusin tehdä jotain hyödyllistä.´
Hän oli 28 -vuotias kun hän päätti lähteä vähäksi aikaa Irakiin. ´Sen jälkeen aloittaisin elämäni uudestaan. He sanoivat: Ole vain vähän aikaa. Sen jälkeen voit jäädä pidemmäksi aikaa, tai palata takaisin.´ Kun olin siellä sisällä, en enää päässyt pois. Menetin kaksitoista vuotta elämästäni."

Heinäkuun lopussa vuonna 2009 Irakin armeija hyökkäsi Camp Ashrafiin. Vahvistamattomien tietojen mukaan hyökkäyksessä kuoli neljä mujahedinia. Isku tapahtui juuri ennen kuin Yhdysvaltojen puolustusministeri Robert M. Gates vieraili Irakissa. Se on nähty osoituksena Irakin hallituksen halusta näyttää olevansa riippumaton Yhdysvalloista, joka ei halua tehdä yhteistyötä MKOn kanssa, mutta ei myöskään häätää sitä pois Irakista. Mujahedin Khalq - järjestön uskotaan pystyvän hankkimaan kontaktiensa kautta tietoja Iranin ydinaseohjelmasta.

Irakin armeijan iskua Camp Ashrafiin pidetään osoituksena Irakin ja Iranin hallitusten lähentymisestä. Irakin pääministeri Nouri al-Maliki ja monet keskeiset ministerit ovat shiia-muslimeja, mikä on myös Iranin valtion uskonto. Yhdysvallat on kiperässä tilanteessa, kun Irakin hallitus lähentyy koko ajan Irania.