Kolmannen maailman puheenvuoroja

Iranin vihreä aalto

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Liisa Liimatainen torstaina 10.9. klo 13.40 ja 22.45

"Iranin konservatiivit pyrkivät poistamaan vaaleihin perustuvan tasavaltalaisuuden Iranista." Teheranilainen, kesäkuun 2009 presidentinvaaleihin liittyneeseen kansanliikkeeseen osallistuneen naisen mielestä vaaleja seuranneet tapahtumat poikivat tulevaisuudessa jotain aivan uutta.

Iranin kesäkuussa 2009 pidetyt presidentinvaalit ovat pakottaneet ulkopuolisen maailman tiedostamaan, että Iranissa vaikuttaa miljoonista ihmisistä koostuva aktiivinen kansalaisyhteiskunta. Sekä vaalikampanja että vaalitulosten väärentämistä seurannut valtava, pitkään jatkunut protestiaalto ovat osoittaneet, että miljoonat iranilaiset ovat valmiita taistelemaan henkensä uhalla Iranin valtion tasavaltalaisuuden puolesta.

Islamilaisen Iranin tasavaltalaisuus tarkoittaa sitä, että sen valtiomuoto perustuu islamilaisen juridiikan tulkinnan lisäksi myös vaalidemokratiaan. Tietenkin Iranissa vaalien ehdokkaista päättää hengellisen johtajan osittain nimittämä vartijoiden neuvosto ja valittua presidenttiäkin valvoo Iranin valtapyramidin huipulla oleva hengellinen johtaja. Vaikka Iranissa vaalit ovat vain osittain demokraattiset, kesäkuun presidentinvaaleissa miljoonat iranilaiset halusivat todella vaikuttaa vaalitulokseen pitkään jatkuneen poliittisen passiivisuuden jälkeen.

Iranilaisten äänestysinnostus johtui ennen kaikkea siitä, että istuvan presidentin, Mahmoud Ahmadinejadin vastuuton talouspolitiikka on köyhdyttänyt miljoonat iranilaiset. Presidentin vastustajat, uudistajien ehdokasta Mir Hossein Musavia äänestäneet uskoivat, että heidän ehdokkaansa olisi voinut tehdä pieniä, asteittaisia muutoksia, jotka olisivat palauttaneet iranilaisten uskon tulevaisuuteen. Kun Musavin ilmeinen vaalivoitto katosi, koska vaalitulos väärennettiin, miljoonat iranilaiset uhmasivat poliisivoimia puolustaakseen omaa ääntään ja uudistajien vaalitulosta. Tässä on heti vaalien jälkeisenä aamuna sähköpostissa saapunut viesti.

"Täällä on tehty vallankaappaus. Musavi voitti vaalit, mutta Ahmanedijadin kannattajat yrittävät kääntää tilanteen omaksi hyödykseen. Poliisit hakkaavat meitä häpeämättä jopa ulkomaalaisten toimittajien edessä. Kukaan meistä ei ole nukkunut viime yönä. Musavi kertoi koko Iranin kansakunnalle osoittamassa viestissään, että hän ei luovuta, mutta hän kehotti iranilaisia välttämään emotionaalista käyttäytymistä."
Olinkin ihmetellyt vaalitulosta jo vaaliyönä lähettämässäni omassa viestissäni. Kysyin ystävältäni, onko istuva presidentti ja konservatiivien ehdokas Ahmadinejad todella onnistunut neljä vuotta jatkuneessa ääntenostokampanjassaan. Ahmadinejad oli nimittäin alkanut jakaa öljyrahoja heti ensimmäisen valtakautensa alussa vuonna 2005 ja jatkanut inflaatiota ennätysmäisesti lisännyttä talouspolitiikkaansa vaaleihin saakka. Ystäväni vastasi heti: täällä ei ole kysymys onnistuneesta ääntenostosta vaan vallankaappauksesta. Vaalitulos on väärennetty karkeasti, viestintäkanavat on laitettu kiinni ja pidätykset ovat alkaneet.
Seuraavana aamuna, kesäkuun 14. sain perusteellisemman selityksen.

"Me iranilaiset haluamme, että maailma tiedostaa, että täällä on tehty hyvin klassinen vallankaappaus. Vallanpitäjät ovat lähes sulkeneet nettiyhteydet. "Minun hyvin tehokas laajakaistalinjani toimii kuin perinteinen puhelinlinja. SMS-viestejä ei voi lähettää ja uudistajien päivälehtien ilmestyminen on kielletty. Eilen poliisit hyökkäsivät tärkeimmän uudistajien puolueen toimistoon ja pidättivät siellä olleita johtajia, mm. entisen presidentin, Muhammed Khatamin veljen, Reza Khatamin. Muut johtajamme ovat kotiarestissa.

Kaduilla on yhteenottoja vihaisten meikäläisten ja mellakkapoliisien kesken. Meikäläiset huutavat: alas diktaattorit! Illalla olin keskustassa. Siellä oli savua ja pieniä tulipaloja kaikkialla. Kotimatkalla jouduin tekemään pitkän kierroksen noiden tulipalojen vuoksi. Protesteja esiintyy kaikissa tärkeimmissä kaupungeissa." Samana päivänä tämä ystäväni pyysi levittämään toista, laajempaa viestiä kaikille mahdollisille Iranin uudistajien ystäville ulkomailla. Näin Iranin kansalaisaktivistit kertoivat tietävänsä, että heidän on hoidettava itse yhteydet ulkomaailmaan.

Me iranilaiset menimme äänestämään suurin joukoin, koska emme halua presidenttiä, joka on saanut taloutemme surkeaan tilaan, joka on pilannut kansainvälisen mainemme koko maailman vastaisella propagandallaan ja joka on estänyt meitä iranilaisia keskustelemasta oman maamme tilanteesta.

Vallankaappauksen tekijät kertovat muka voittaneensa, mutta se on valhe, sillä miljoonat iranilaiset halusivat muutosta. Pyydän teitä levittämään tätä viestiä kaikille niille, jotka välittävät toisten ihmisten kohtalosta ja kunnioittavat demokratiaa ja rauhaa. Toivon, että kansainvälinen yhteisö ei tunnusta Ahmadinejadin uutta, vallankaappauksen tehnyttä hallitusta, joka yrittää hallita tilannetta vangitsemisilla ja raa?alla, mielenosoittajiin kohdistuvalla väkivallalla. Jos meidät murskataan, me emme suostu siihen säyseinä kuin lampaat.

Iranilainen äänestäjä joutuu valitsemaan pienemmän pahan, vaikka hän olisi osallistunut innoissaan shaahin vastaiseen vallankumoukseen 30 vuotta sitten. Nyky-Iranissa onkin paljon maallisesti ajattelevia iranilaisia, jotka palasivat äänestämään kesäkuun vaaleissa. He olivat havainneet, että äänestämättä jättäminen aikaisemmissa vaaleissa oli vain pahentanut tilannetta. Koska Iranin nykyhistoriassa on vuotanut liian paljon verta, kesäkuussa miljoonat halusivat äänestää maltillista, järjestelmän sisältä tulevaa uudistajaa, jotta Iran lähtisi askel askeleelta tapahtuvien muutosten tielle.

Tässä maaliskuun lopussa saapuneessa viestissään eräs ystäväni selitti, miksi hän aikoi kampanjoida ehdokas Mir Hossein Musavin puolesta.

"Iranin asiat menevät todella kehnosti. Eräs uudistajapresidentti Mohammed Khatamin aikainen ministeri sanoi, että presidentti Mahmoud Ahmadinedijadin jättämän taloudellisen sotkun selvittämiseen menee ainakin 15 vuotta. Nykyisin vallassa olevan presidentin, Ahmadinejadin ympärille kerääntynyt valtaklikki on onnistuttava karkottamaan viroistaan.
Uudistajien kahdesta ehdokkaasta Mehdi Karrubista ja Mir Hossein Musavista minä haluan äänestää Musavia, joka oli Iranin viimeinen pääministeri ennen kun tämä virka poistettiin ja vaaleilla valitusta presidentistä tuli hallituksen päämies."

Musavin näkemystä voitaisiin kutsua eräänlaiseksi islamilaiseksi sosialismiksi, mutta hän on ollut hiljaa niin monta vuotta, että emme tunne häntä kunnolla. Hän vastusti ankarasti yksityistämisiä, joita tehtiin runsaasti Rafsanjanin presidenttikautena. Hänen valtakautenaan 80-luvulla Iranissa surmattiin ja telotettiin eniten ihmisiä poliittisista syistä, mutta monien muidenkin Iranin uudistajien kädet ovat verentahraamia. Me emme tiedä vielä, mitä Musavi ajattelee ihmisoikeuksista, naisten oikeuksista, nuorisoliikkeestä ja kansalaisyhteiskunnasta. Minä äänestän kuitenkin Musavia, koska uskon talouden olevan tällä hetkellä Iranin suurin haaste. Meidän köyhiemme elämä on surkeaa ja hintojen nousu rasittaa meitä kaikkia.

Musavin kannattajien vaalikampanja näytti alussa mahdottomalta yritykseltä. Istuva presidentti oli jakanut käteisrahaa äänestäjille, korottanut opettajien palkkoja ja eläkeläisten eläkkeitä vähän ennen vaaleja. Koska hänen valtakautensa alussa öljyn hinta oli noussut ennätyslukemiin, presidentti Ahmadinejad yritti ostaa suurien väestöryhmien äänet selvällä rahalla. Ahmadinejad puhuu kouluttamattomalle väestölle kielellä, jota nämä ymmärtävät ja hän pukeutuu heille tutulla tavalla. Hän varmasti onnistuikin hämäämään aikamoisen määrän äänestäjiä, koska hän oli muokannut itsestään kuvan köyhien puolesta sankarillisesti taistelevana aktivistina.

Toisella puolella oli uudistajien ehdokas, hieman kumara, 68-vuotias arkkitehti ja taiteilija, joka ei ole yhtään karismaattinen. Jopa hänen farsinkielensä joskus ontuu, koska azerien vähemmistöön kuuluvana hänen äidinkielensä ei ole farsi. Musavin kannattajien tehtävä ei ollut helppo.

Maaliskuussa kampanjan alussa mielipidetutkimuksissa Musavi sai vain 12 prosenttia äänistä, mutta sitten kaikki uudistajien liikkeen osat tulivat kampanjaan mukaan. Me keksimme iskulauseen, että jokainen iranilainen on Musavin vaalitoimisto. Ällistyttävän nopeasti Musavin kannattajien tunnuksia, vihreitä nauhoja roikkui kaikkialla, autojen ja bussien ikkunoissa, katukylteissä, kauppojen aurinkoverhoissa, moottoripyörien ohjaustangoissa, vanhojen ja nuorten ranteissa.

Ahmadinejad teki myös suuren virheen. Hän oli niin varma omasta vahvuudestaan, että hän suostui vaalikeskusteluihin kilpailijoiden kanssa. Vaalikeskustelussa hän syytti Musavia korruptiosta ja sitoi tämän entiseen presidenttiin, Rafsanjaniin, jonka iranilaiset todella yhdistävät korruptioon. Kaiken lisäksi istuva presidentti kommentoi Musavin vaimon, naisten yliopiston rehtorin toimintaa. Silloin Musavi suorastaan räjähti ja tuo keskustelu muutti ratkaisevasti vaalikampanjan kulun. Musavi voitti vaalikeskustelun ja miljoonien iranilaisten sydämet.

Myöhemmissä keskusteluissa Musavista, entisestä ujosta kuiskaajasta oli tullut itsetietoinen leijona, joka todisti graafisilla käyrillä istuvan presidentin talouspolitiikan puhtaaksi katastrofiksi ja sai hänet näyttämään valehtelijalta.

"Useat iranilaiset ystäväni kertovat odottaneensa vaalipetosta aivan alusta saakka. Juuri siksi he tekivät vaalityötä aamusta iltamyöhään, jotta saisivat mahdollisimman suuren määrän iranilaisia menemään äänestämän. Kukaan heistä ei odottanut todellista vallankaappausta, koska he eivät uskoneet konservatiivien menevän niin pitkälle, ja koska Ahmadinejadin joukko näytti luottavan vaalivoittoon. Myöhemmin he saivat tietää, että hengellinen johtaja itse ja hänen 40-vuotias poikansa, isänsä seuraajaksi pyrkivä Mojtaba Khamenei olivat suunnitelmien takana."

Äänestysprosentin nousu ei johtunut Ahmadinejadin kannattajista vaan siitä, että me saimme äänestämään valtavan määrän aikaisempia passiivisia iranilaisia. Osa heistä on maallisesti ajattelevia, jotka eivät hyväksy järjestelmää eivätkä olisi missään tapauksessa äänestäneet Ahmadinejadia. Vaikka istuva presidentti on jakanut valtavasti rahaa kylissä asuville iranilaisille, kaikki maaseudun ihmisetkään eivät rakasta häntä. Yritä kuvitella, mitä hänestä ajatellaan huonosti kohdeltujen vähemmistöjen, esimerkiksi kurdien ja sunnimuslimien asuttamilla maaseutualueilla. Äänestyskäyrätkin ovat hyvin omituisia, koska niissä ei näy alueellisia eroja. Onko mahdollista, että lukuisten etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen maassa koko Iran äänesti samalla tavalla? Sen lisäksi 70 prosenttia iranilaisista asuu kaupungeissa. Ja tärkeimmät kaupunkimme äänestivät taatusti Musavia.
Iranin vihreä aalto - näin liikettä kutsutaan - käyttää samoja iskulauseita, joita vallankumousta ennen huudettiin Iranin kaduilla. Kun mielenosoittajat huutavat Allahu Akbar eli Allah on suuri, silloin he kertovat vallassaolijoille, että vallankumousta ei ole toteutettu.

Miljoonille maallistuneille iranilaisille kesäkuun presidentinvaalit olivat eräänlainen viimeinen toivo. Vaikka he eivät ole osa järjestelmää, he kannustivat iranilaisia äänestämään, ja tulokset näkyivät selvästi äänestysprosentissa. He eivät osanneet kuvitella, että konservatiiviset vallanpitäjät olisivat vastanneet näin raskaalla tavalla. Vaalien tuloksen väärentämisen viesti on selvä: me määräämme tässä maassa kaikesta, myös vaalien tuloksesta ja tulemme estämään kaikki teidän aikeenne.

"Olemme varmoja, että joukkopidätykset, fyysinen ja psykologinen painostus eli kidutukset sekä viestinnän rajoitukset ovat vain alkua. Uskon, että seuraavaksi he pyrkivät siihen, että islamilaisesta tasavallasta tulee islamilainen hallinto. Jälkimmäinen merkitsee sitä, että valtapyramidin huipulla on ehdotonta valtaa edustava hengellinen johtaja ja kaikki muu on ummaa, uskovaisten yhteisöä, jonka odotetaan käyttäytyvän lammaslauman tavoin. Näin Iranissa pyritään unohtamaan se, että meidän tasavaltalaisen järjestelmämme pohjautuu siihen, että kansalla on mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä vaaleissa."

Vallankaappauksen vastaisten protestien laajuus ja kesto sekä niiden kuluessa näkynyt iranilaisten poliittinen kypsyys ei ole ollut yllätys vain ulkopuoliselle maailmalle. Teheranilainen ystäväni on vakuuttunut, että konservatiivit eivät osanneet kuvitella tällaista vastausta edes hurjimmissa painajaisissaan. Jos he olisivat arvanneet kansan vastarinnan laajuuden, he olisivat todennäköisesti keksineet uskottavamman tavan estää uudistajien vaalivoitto. Ystäväni mielestä konservatiivit ajattelivat näin:

"Musavin tukijat ovat rikkaita pohjoisteheranilaisia, jotka piiloutuvat koteihinsa heti kun me vähän karjaisemme." Näin ei tapahtunut ja mielenosoituksista näkyi, että miljoonien osanottajien joukossa oli uskonnollisia, konservatiivien pukeutumissäännöt täyttäviin asuihin pukeutuneita naisia, sotaveteraaneja, nuoria ja vanhoja eli kaikenlaisia iranilaisia.

"Vaikka hengellinen johtaja uhkasi mielenosoittajia verilöylyllä, juuri seuraavana päivänä protestoijien joukko oli kasvanut entisestään. Juuri tuon mielenosoituksen aikana ensimmäistä kertaa vallankumouksen jälkeen miljoonat ihmiset näkivät kuinka vapaaehtoisen miliisin ampuman luodin haavoittama Neda-tyttö kuoli kadulla, kun veri vuoti pois hänen ruumistaan. Iranilaiset eivät halua leikkiä verellä. Muslimien vähemmistösuuntauksen, shiia-muslimien kulttuurissa sanotaan, että veri voittaa aina miekan, koska iranilaiset samaistuvat uhreihin. Sen lisäksi miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa eivät unohda koskaan kuolevan Nedan katsetta."