Kolmannen maailman puheenvuoroja

Allahin partisaanit

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Tapio Tamminen 26.3.2009

Pakistanista ei viime aikoina ole juuri tullut hyviä uutisia. Swatin alueella Pohjois-Pakistanissa talebanit ovat räjäyttäneet lähes 200 koulua, sillä he haluavat lopettaa tyttöjen koulutuksen. Yli 300 000 ihmistä on jo paennut kodeistaan. Afganistanin vastaisella rajaseudulla on lähes päivittäin militanttien iskuja. Maaliskuun alussa terroristit tekivät iskun Sri Lankan krikettijoukkuetta vastaan keskellä Lahorea.

Eikä tässä kaikki. Pakistan ajautui vakavaan kotikutoiseen talouskriisiin jo ennen globaalia finanssikriisiä. Globaali talouskriisi on puolestaan kotiuttamassa satoja tuhansia siirtotyöläisiä Lähi-idästä. Työttöminä monet heistä päätyvät talebanien riveihin. Näin ainakin tunnettu taleban-tuntija Ahmed Rashid pelkää käyvän. Kaiken tämän keskellä presidentti Asif Ali Zardarin puolue ja Nawaz Sharifin johtama oppositiopuolue onnistuivat kehittämään vakavan poliittisen kriisiin.

Pakistanin valtapyramidi on rakentunut jo pitkään armeijan, valtion tiedustelupalvelun ISI:n, maan hallituksen ja pyhää sotaansa käyvien jihadistien varaan. Nyt pyramidi näyttää romahtavan.

"Armeija ei ole enää hallituksen kontrollissa, eikä tiedustelupalvelu ISI ole armeijan hallinnassa, ja jihadistit ovat puolestaan karanneet tiedustelupalvelun valvonnasta. Jokaisella valtablokilla on omat varjohallituksensa ja varjovaltionsa. Tilanne on vaarallisempi kuin jos ne olisivat valtioita valtion sisällä."

Näin Lahoressa ihmisoikeuskomiteaa johtava A.I. Rehman kiteyttää maansa nykytilanteen.

Tähän saakka talebanien aiheuttamat levottomuudet ovat rajoittuneet Afganistanin vastaiselle rajaseudulle. Parin viimeisen vuoden aikana he ovat kuitenkin vahvistuneet laajalla alueella Pohjois-Pakistanissa. Malakandin alue kuuluu luoteisen raja-alueen provinssiin, jonka uskottiin rauhoittuvan, kun sekulaari ja väkivallattomuutta korostava Awami-puolue voitti keväällä 2008 vaalit. Toisin kuitenkin kävi. Talebanit aloittivat vuosi sitten terrorikampanjansa uutta hallitusta vastaan. Attentaateilla ja itsemurhaiskuilla he harvensivat puolueen aktivisteja ylintä johtoa myöten ja painostivat Awamin hyväksymään islamilaisen shariah-lain voimaantulon Malakandin alueella. Kuukausi sitten solmitun sopimuksen vastineeksi talebanit ovat luvanneet lopettaa alueen terrorisoinnin.

Monet kuitenkin pelkäävät, että rauhansopimus ei kestä kauan. Tunnettu pakistanilainen historian professori Ayesha Jalal kuuluu heihin. Hänen mielestään talebanit pyrkivät ulottamaan shariah-lain koko Pakistaniin. Uusimmassa kirjassaan Partisans of Allah (Jihad in South Asia), Allahin partisaanit, Ayesha Jalal jäljittää Pakistanin kriisin uskonnollis-poliittisia juuria. Kuinka islamin keskeisiä käsitteitä, kuten jihadia on käytetty tukemaan puhtaasti poliittisia valtapyrkimyksiä. Aluksi Jalal muistuttaa jihadin kahdesta eri merkityksestä.

"Profeetta Muhammedin palattua sotaretkeltä hän kertoi tovereilleen, että he olivat palaamassa jihad-al-asgharista, pienemmästä sodasta, taistellakseen suuremman sodan eli jihad-al-akbarin puolesta. Suurempaa sotaa tarvittiin kamppailussa niitä sisäisiä voimia vastaan, jotka estivät yksilöä kehittymästä inhimilliseksi, todelliseksi ihmiseksi.

Tarina kertoo jihadin perusjaosta eettiseen ja sotilaalliseen jihadiin. Tämä keskeinen ero unohdetaan usein jihadista puhuttaessa. Eettinen jihad merkitsee yksilön henkistä kilvoittelua, jotta hän saavuttaisi islamin korkeat moraaliset tavoiteet. Monesti sanotaankin, että ihminen ei synny muslimiksi, vaan hänestä tulee todellinen muslimi vasta henkisen kilvoittelun kautta."

Historian kuluessa jihadin eri tulkintoja on painotettu vaihtelevasti niin Etelä-Aasiassa kuin muuallakin islamilaisessa maailmassa. Ayesha Jalalin mukaan talebanien ja al-Qaidan kaltaiset radikaalit islamistiset järjestöt ovat hävittäneet pienen ja suuren jihadin välisen eron. Heille jihad merkitsee vain pyhää sotaa. Radikaali islamismi ei myöskään hyväksy perinteistä näkemystä, jonka mukaan ainoastaan valtio saattoi julistaa pyhän sodan. Sen piti olla islamilaisten oppineiden hyväksymää puolustussotaa.

Radikaalin islamismin keskeinen taustavaikuttaja Sayyid Mawdudi syntyi brittiläisessä Intiassa, mutta muutti myöhemmin Pakistaniin.

"Muslimioppinut Sayyid Mawdudi muovasi jihadia sotaiseksi käsitteeksi. Hän väitti, että islamin opetukset ovat humaanimpia kuin kristinuskon tai hindulaisuuden. Toisaalta hän totesi, että islam oikeuttaa verenvuodatuksen, jos tarkoituksena on rauhan saavuttaminen ja pahuuden poistaminen maailmasta. Todellinen ihmisyyden puolustaja tarttuu miekkaan, eikä lepää ennen kuin Jumalan säätämät oikeudet on palautettu maan päälle.

Intian itsenäisyystaistelun aikaan hän kirjoitti, että islam on vallankumouksellinen ideologia, joka tulee muuttamaan koko maailman yhteiskunnallisen järjestelmän. Sen lopullisena päämääränä on tuhota islamilaista ideologiaa vastustavat valtiot. Hän perusteli jyrkkää väitettään sillä, että ainoastaan islamilainen maailmankatsomus perustuu Jumalan tahtoon. Siksi se on moraalisesti ylempi kuin muut sivilisaatiot. Ainoastaan islam kykenee erottamaan hyvän ja pahan toisistaan.

Nyky-talebanien tavoin Mawdudi halusi sulkea naiset julkisen elämän ulkopuolelle. Kuukautiset tekevät naisista fyysisesti ja henkisesti epävakaita. Siksi he eivät sovellu kodin ulkopuolisiin töihin."

Mawdudi perusti oppiaan kannattavan Jamaat-i-Islami -puolueen 1940-luvulla. Puolueesta tuli tosin vaikutusvaltainen Pakistanissa vasta hänen kuolemansa vuoden 1979 jälkeen. Maata hallitsi tuolloin kovaotteinen kenraali Zia-al-Haq. Aika oli diktaattorin mielestä otollinen Mawdudin edustamalle militantille islamin tulkinnalle. Myös lännessä katsottiin suopeasti radikaalin islamismin nousua.

"Neuvostoliiton miehittäessä Afganistanin Jamaat-i-Islami:sta tuli merkittävä vaikuttaja Pakistanissa. Samaan aikaan presidentti Jimmy Carter antoi salaisen käskyn, jolla vahvistettiin islamilaista fundamentalismia Keski-Aasiassa. Tarkoituksena oli syrjäyttää Neuvostoliiton tukema Afganistanin hallitus.

Kun Yhdysvallat alkoi rahoittaa afganistanilaista jihadia miljardeilla dollareilla, Pakistanista tuli uskonnollisten ääriryhmien uusi Mekka. Valtion tiedustelupalvelun, ISI:n suojeluksessa perustettujen madrassojen lukumäärä kohosi lähes räjähdysmäisesti. Koraanikouluissa nuorille pojille opetettiin islamin väkivaltaista tulkintaa. Oli opittava vihaamaan modernia länsimaalaista kulttuuria.

Koraania opeteltiin ulkoa. Opettajat olivat Jumalan sanan ehdottomia tulkkeja, joiden opetusta ei sopinut epäillä. Pojat tulivat lähes poikkeuksetta köyhistä perheistä, joilla ei ollut varaa muuten kouluttaa lapsiaan. Monet nykyisistä Al-Qaidan ja talebanien jäsenistä varttuivat koraanikouluissa.

Pakistanista tuli nopeasti kukoistavan jihad-teollisuuden keskus. Rahaa virtasi Yhdysvaltojen ohella Saudi-Arabiasta, Britanniasta ja varakkailta pakistanilaisilta lännestä. Pakistan houkutteli myös entistä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka halusivat taistella jumalatonta Afganistanin hallitusta ja Neuvostoliittoa vastaan."

Talebanien hallitessa Afganistania Pakistanin armeija ja tiedustelupalvelu rakensivat jihadin sotaisesta tulkinnasta keskeisen osan valtion ulkopolitiikkaa.

Pakistanin tiedustustelupalvelu ISI on toiminut koraanikoulujen ohella kummina myös Laskhar-e-Taiban tapaisille terrori-järjestöille. Laskhar-e-Taiba eli Oikeauskoisten armeija nousi maailman maailman uutisotsikoihin marraskuussa Mumbain terrori-iskun jälkeen. Intian viranomaiset julkistivat hiljattain yli 1000-sivuisen tutkimusraportin, jonka mukaan iskun takana oli Laskhar-e-Taiba.

Ayesha Jalal haastatteli kirjaansa varten Laskharin aktivisteja ja liikkeen perustajaa Hafiz Mohammed Saeedia. Kun Saeed perusti Laskhar-e-Taiban vuonna 1991, hän toimi islamin opettajana Lahoren teknillisessä yliopistossa. Saeed oli kiinnostunut Lähi-idässä syntyneestä radikaalista islamista, wahabbismista. Sitä kautta Laskhar-järjestöstä tuli al-Qaidan liittolainen.

"Laskhar ja sen peitejärjestö Jamaat-ud-Dawah muuttivat dramaattisesti Pakistanin kulttuurista eetosta. Nuorten miesten ohella jotkut naisetkin olivat valmiita kuolemaan uskontonsa vuoksi. Marttyyrien perheitä kunnioitettiin. Siksi vanhemmat eivät vastustelleet, kun pojat lähtivät Laskharin riveissä taistelemaan vääräuskoisia vastaan Kashmiriin. Poikien marttyyrikuolemasta kiitettiin Allahia. Naapureille jaettiin juhlan kunniaksi makeisia."

Ääriuskonnollisuutta ei opeteta ainoastaan koraanikouluissa vaan myös valtion kouluissa. Lapsille luodaan mielikuvaa, että islamin ja Pakistanin olemassaolo on jatkuvasti uhattuna. Siksi heidän pitää oppia tunnistamaan nuo vihamieliset voimat. Opetushallituksen ohjeissa mainitaan esimerkiksi, että 5. luokkalaisten on tunnistettava muslimien ja hindujen olennaiset erot, ja mitä ne merkitsevät Pakistanille. Heidän on opittava pitämään puheita jihadista. Lasten on myös tunnistettava Intian pahat aikeet Pakistania kohtaan.

Laskhar värvää uusia jäseniä koraanikoulujen ohella valtion kouluista. Erityisen aktiivisia he ovat olleet Pakistanin tärkeimmässä provinssissa, Punjabissa.

"Nuorille pojille jaetuissa Laskharin lehdissä uskonsotureiden taistelut muistuttavat fantasiakertomuksia. Soturit saavat Pahan vastaisessa taistelussaan apua erilaisilta yliluonnollisilta olennoilta tai metsien eläimiltä. Taistelukohtausten kuvauksissa on otettu mallia Bollywood-elokuvista: sankarit pysäyttävät vääräuskoisten tankit vaikka paljain käsin.

Tulevilta taistelijoilta tiedustellaan värväystilaisuuksissa neljä ratkaisevaa kysymystä. Niistä viimeinen kuuluu näin. Haluatko poistaa maailmasta kaiken pahuuden ja länsimaisen kulttuurin? Haluatko, että Allahin oikeudet toteutuvat maan päällä?"

Laskhar-e-Taiban perustaja Hafiz Saeed uskoo järjestönsä eskatologiseen merkitykseen. Taistelut Kashmirissa toimivat jumalallisena merkkinä muille militanteille muslimeille, sillä Kashmirin vapauttamisen jälkeen islamistiset liikkeet menestyvät kaikkialla maailmassa.

Hafiz Saeed vakuuttaa Ayesha Jalalille, että itsemurhapommitukset ovat paras tapa toteuttaa jihadia nyky-maailmassa.

"Saeedin näkemyksille löytyy tukijoita Pakistanissa, jossa kansalaisyhteiskuntaa on vuosikymmeniä myrkytetty sotilaiden propagandalla. Vaikka suurin osa pakistanilaisista vastustaa ääriuskonnollisuutta, monet pelkäävät esittää Laskharin vastaisia näkemyksiä. Kaikki tietävät tiedustelupalvelu ISI:n ja Laskharin läheisestä yhteistyöstä."

Suvaitsevaisuutta ja rauhaa korostavalla suufilaisuudella on perinteisesti ollut suuri merkitys Pakistanissa. Se on on kuitenkin joutunut entistä ahtaammalle talebanien hallitsemilla alueilla. Maaliskuun alussa talebanit tuhosivat Peshawarin lähistöllä tunnetun runoilijan Rahman Baban hautamuistomerkin. Syyksi mainittiin sen suosio pyhiinvaelluskohteena varsinkin naisten keskuudessa.

Ensimmäiset islamilaiset shariah-tuomioistuimet aloittivat toimintansa Malakandin alueella viime viikolla. Pakistanissa onkin kysytty, minkälaista oikeutta niissä ruvetaan toteuttamaan. Haastetaanko naiset oikeuteen, jos he liikkuvat yksin kotinsa ulkopuolella? Katkaistaanko varkailta kädet? Kumpi talebanien suuntaus huolehtii oikeuden jakamisesta: maltilliset vai radikaalit? Joka tapauksessa talebanien eteneminen Swatin alueelle on merkittävä tappio hallitukselle, sillä Pakistanin Sveitsiksi kutsuttu Swat sijaitsee vain 150 kilometrin päässä pääkaupungista Islamabadista.