Kolmannen maailman puheenvuoroja

Naisten ihon vaalentaminen Etelässä

: Kolmannen maailman puheenvuoroja

Jussi Raumolin 12.2.2009

Naisten ihon vaalentaminen Etelässä oli pitkään piilevä ongelma, kunnes se tuli esiin länsimaisissa tiedotusvälineissä 2000-luvulla. Kyseessä ei ole rationaalinen ilmiö, vaan se sivuaa alitajuisia kulttuurin syvärakenteita. Sitä ilmenee Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta myös Etelästä Länteen muuttaneiden naisten keskuudessa. Sen aiheuttamista ihovaurioista on tullut merkittävä lääketieteellinen ongelma.

Kriittisiä afrikkalaisia näkökulmia

On syytä verrata tätä ilmiötä hiusten valkaisemiseen, joka on myös yleistä maailmassa. Hyvä esimerkki on Brasilian televisiokanavilla esiintyvät vaaleatukkaiset naistähdet ja juontajat. Tässä yhteydessä voidaan puhua jonkinlaisesta ´blondisaatioista´. Tällä on kuitenkin ratkaiseva ero ihon vaalentamiseen nähden, sillä tukan värjääminen ei aiheuta vastaavanlaisia vaurioita.

On yllättävää, että naisten ihon vaalentamista on tutkittu todella niukasti kulttuuri- ja yhteiskuntatieteissä. Myöskin iholääketiede on laiminlyönyt tämän ilmiön tutkimuksen. Niinpä suurten kosmetiikka-alan yritysten markkinointiosastot tuntenevat tämän ilmiön parhaiten. Muutamat tutkijoiden kirjoittamat teokset tuntuvat olevan vaikeasti saatavissa. Siksi tämä puheenvuoro pitkälti länsimaisessa lehdistössä kuten Le Monde-sanomalehdessä ja Jeune Afrique-viikkolehdessä julkaisuihin artikkeleihin.

Kulttuuritaustaa

Ranskalainen kulttuurihistorioitsija Pascal Ory julkaisi viime vuonna merkittävän teoksen rusketuksen keksimisestä ja leviämisestä. Tämähän on hyvin tuore ja poikkeuksellinen ilmiö, sillä se tapahtui Lännessä vasta 1920- ja 1930-luvuilla. Myöskään tätä ei ole liiemmin tutkittu toistaiseksi.
Ory tarkastelee teoksensa alkupuolella naisten ihon pitämistä vaaleana, joka on tuhansia vuosia vanha perinne. Tämä ei ole koskenut pelkästään länsimaista sivilisaatiota, vaan on ollut ilmeinen mm. Kiinassa ja Japanissa. Hän esittääkin antropologisen hypoteesin:

"Kun ihmisen iho joutuu auringonpaisteeseen, se synnyttää melaniinia, jota miehet erittävät enemmän kuin naiset. Miehet joutuvat olemaan enemmän auringossa taloudellisen toiminnan ja poliittisen aseman johdosta, jolloin he ovat ruskeampia. Näin ollen sekä vaaleissa että värillisissä väestöissä miehet kilpailevat vaaleampien naisten suosiosta."

Ory käsittelee myös uskonnon roolia näiden antropologisten rakenteiden vahvistamisessa. Hän korostaa erityisesti kristinuskon roolia Lännessä tässä suhteessa. Mielestäni tätä ongelmaa pitäisi tarkastella hieman laajemmin. Muinaisessa Persiassa oli hyvin dualistinen eli kahtiajakautunut uskonto, jossa valon ja pimeyden voimat kävivät taistelua keskenään. Tällaisia piirteitä oli myös Antiikin Kreikan filosofiassa. Ne uskonnot ja opit, jotka kilpailivat kristinuskon kanssa Välimeren itäpäässä ja Rooman imperiumissa kuten manikeolaisuus, gnostilaisuus ja uusplatonismi olivat hyvin dualistisia. Näitä aineksia sisältyi myös kristinuskoon, jossa valo ja kirkkaus ovat keskeisiä käsitteitä. Oryn mukaan tämä valon, kirkkauden ja valkoisten enkelien korostus oli tavallaan paradoksaalista, kun Lähi-Idän ihmiset olivat hyvin tummatukkaisia.

Länsimainen aatelisto omaksui ajatuksen, jonka mukaan aatelisnaisten tuli olla hyvin vaaleaihoisia. Mutta myös miesten tuli olla niin vaaleaihoisia, että verisuonet näkyivät hyvin. Tästä juontuu ilmaisu ´siniverinen´. Mutta nämä ajatukset elivät Oryn mukaan myös paljon syvemmällä:

"Riippumatta siitä oliko kyseessä aristokraattinen tai kansanomainen vertauskuvien maailma, teemat olivat samanlaisia. Toisaalla on kaunis ja hyvä, laakson lilja, Lumikki, norsunluu, marmori ja lumi ja toisaalla paha, jota edustaa kupari, oliivi, tumma ja musta."

Lännen nouseva porvaristo omaksui pitkälti aateliston käsitykset. Naisten tuli olla hyvin vaaleaihoisia ja joutsenkaulasta tuli uusi ihanne. Myös valkoiset lakanat omaksuttiin 1800-luvulla. Kun naiset menivät aurinkorannalle, heillä oli päivänvarjoja, leveälierisiä hattuja, pitkät hihat, hansikkaita ja hameen helma ulottui maahan asti. Vakaumuksellisten musliminaisten ranta-asu on hämmästyttävän samankaltainen nykyään. Kun uudenaikainen kosmetiikkateollisuus kehittyi 1800-luvun lopulla, se alkoi markkinoida puutereita ja ihonvaalentamisaineita, jotta naiset pystyisivät peittämään kesän aiheuttamat väriongelmat iholla.

Tämä vuosisata oli myös länsimaisen herruuden ja maailmanlaajuisen länsimaisen siirtomaavallan ajanjakso. Tällöin länsimaiset naisten ihon vaaleuteen liittyvät arvostukset levisivät ympäri maailmaa.

Kun rusketus alkoi tulla muotiin Lännessä 1920- ja 1930-luvuilla, siihen liittyi terveyden ja voiman vertauskuvia. Uuteen kulttuurikehityksen vaiheeseen kuuluivat myös paljastavat uima-asut, aurinkovoiteet ja aurinkolasit. Vertauskuvallisesti siirryttiin marmoripatsaan esikuvasta pronssipatsaan esikuvaan. Ranskankielinen rusketus-käsite tulee suoraan pronssipatsaasta eli ´bronzage´.

Laajalle levinnyt Ilmiö

Naisten ihon vaalentamista esiintyy maailman väkirikkaimmissa maissa Kiinassa ja Intiassa, mutta myös muualla Aasiassa kuten Japanissa, Etelä-Koreassa, Filippiineillä, Thaimassa ja Malesiassa.

Maailman suurimmat kosmetiikan kuluttajat ovat Yhdysvallat, Japani, Kiina ja Brasilia. Kosmetiikan markkinoijat kirjoittavat suuresta boomista Aasiassa, jossa ihon vaalentamiseen käytettävät tuotteet ovat 10 % kosmetiikan kokonaismarkkinoista. Intia on tässä suhteessa poikkeuksellinen, sillä siellä ´whiteness´ ja ´fairness´-tuotteet käsittävät lähes 40% kosmetiikan kokonaismarkkinoista. Kiinassa kosmetiikan käyttö oli kielletty Maon aikakaudella, mutta nyttemmin etenkin kaupungeissa asuvat kiinalaisnaiset käyttävät runsaasti kosmetiikkaa.

Muutamat aasialaiset yhteiskuntatieteilijät ovat viime vuosina pohtineet tämän boomin taustatekijöitä. International Herald Tribunen toimittaja Thomas Fuller kirjoittaa:

"Sosiologit ovat jo pitkään pohtineet sitä, miksi aasialaiset, jotka ovat monessa suhteessa hyvin erilaisia kuten kielen ja uskonnon suhteen, jakavat syvään painuneen uskomuksen, jonka mukaan vaaleampi iho on puoleensavetävämpi. Eräs usein toistettu peruste on liitetty varakkuuteen ja korkeampaan koulutukseen. Alempien yhteiskuntaluokkien edustajat kuten työläiset ja talonpojat joutuvat työskentelemään ulkona auringonpaisteessa, josta seuraa ihon tummentuminen. Toinen väite korostaa taas vaaleampi-ihoisten valloittajien merkitystä lähtien mongoleista aina eurooppalaiseen siirtomaavaltaan. Filippiiniläinen sosiologi Randy David on todennut, että ihon vaalentamisaineiden leviäminen merkitsee läntisen kauneusihanteen ulottumista aina alempiin yhteiskuntaluokkiin asti."

Monet tutkijat ovat korostaneet mainonnan, televisio-ohjelmien ja elokuvien merkitystä naisten asenteiden muokkaamisessa, Niinpä Bollywoodin intialaiset naistähdet ovat tunnetusti vaaleaihoisempia kuin keskimäärin intialaiset naiset:

"Elokuvat ja mainokset vaikuttavat selkeästi uskomukseen, jonka mukaan vaaleampi iho on kauniimpi. Eteläkorealaisten saippuaoopperoiden viimeaikainen menestys Aasiassa on tehnyt niiden vaaleampi- ihoisista sankarittareista uusia aasialaisen kauneuden ihanteita. Ihon vaalentamiseen käytettävien tuotteiden mainonta korostaa niiden parantavaa laatua. Tunnettu tuotemerkki Olay markkinoi tuotetta, jonka nimi on ´valkoinen säteily´. Ranskalainen kansainvälinen suuryritys L´Oréal markkinoi puolestaan tuotetta, joka on otsikoitu ?valkoiseksi täydellisyydeksi´."

Afrikkalaista keskustelua

Naisten ihon vaalentamiseen liittyvät ongelmat esiintyvät ehkä kärjistyneimpinä juuri Afrikassa, jossa on kriittistä keskustelua ilmiön luonteesta.

Senegalilainen ihotautilääkäri Fatimata Ly on perustanut kansalaisjärjestön, joka pyrkii levittämään tietoa naisten ihon vaalentamiseen liittyvistä ongelmista. Hän toteaa:

"Pyrkimys ihon vaalentamiseen alkoi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 1960-luvun loppupuolella, jolloin ihon vaalentamiseen tähtäävät aineet tulivat markkinoille. Aluksi niitä käyttivät kurtisaanit ja prostituoidut. Ne levisivät sittemmin kaikkiin yhteiskuntakerrostumiin."

Hän kuvaa tilannetta lääkäriasemalla, jossa hän työskentelee Senegalin pääkaupungissa Dakarissa. Sinne tulee päivittäin noin 100 potilasta, joista 70 % on naisia. Näistä noin puolet potee ihon vaalentamisen aiheuttamia ongelmia. Hän huokaisee:

"Mutta niin kauan kuin ministerien ja muiden vallanpitäjien sekä maraboutien vaimot jatkavat ihonsa vaalentamista, on erittäin vaikea saada aikaan mitään säätelyä."

Norsunluurannikkolainen ihotautilääkäri Khadi Sy Bizet on kirjoittanut kirjan mustasta afrikkalaisesta kauneudesta, jossa hän käsittelee myös naisten ihon vaalentamista. Hän muistelee näin.

"Ensimmäiset naiset, jotka vaalensivat ihonsa Norsunluurannikolla, olivat naapurimaasta Ghanasta tulleet prostituoidut. Ihon vaalentaminen alkoi levitä samaan aikaan kun afrikkalaiset maat itsenäistyivät. Tämä oli jonkinlainen paradoksi tilanteessa, jossa afrikkalaiset johtajat ja runoilijat kuten Senghor ja Césaire kehittivät mustan väestön ja kulttuurin merkitystä korostavaa ´négritude´-ideaansa."

Monet afrikkalaiset naiset, jotka vaalentavat ihoaan, sanovat tekevänsä sen miellyttääkseen miehiä. He ovat valmiit suuriin uhrauksiin saavuttaakseen päämääränsä. Kongolainen psykologi Ferninand Ezembe puhuu siirtomaavallan jälkeisestä traumatismista:

"Afrikkalaiset eivät ole vielä päässeet irti siirtomaavallan aikana omaksutuista käsityksistä. Näiden mukaan vaaleampi ihonväri auttaa saavuttamaan korkeamman aseman yhteiskunnassa. Vastaavanlainen mielentila vallitsee jatkuvasti myös Brasiliassa. Näitä käsityksiä vahvistavat televisio-ohjelmat, mainos ja markkinointi. Mustille kosmetiikkaa markkinoivien yritysten mannekiinit ovat useimmiten vaaleaihoisempia."

Hyvä esimerkki tästä ovat amerikkalaisen mustan väestönosan elämää käsittelevät amerikkalaiset TV-sarjat, jotka ovat suosittuja Afrikassa. Kun katsotaan näiden päähenkilöitä, nainen on usein vaaleaihoisempi kuin mies. Yhdysvalloissa esiintyy myös ääriesimerkkejä kuten tunnettu pop-tähti Michael Jackson, joka muutti suurella rahalla ihonvärinsä mustasta selvästi vaaleammaksi.

Historioitsija Pap Ndiaye väittää puolestaan:

"Naisten ihon vaalentaminen Afrikassa on hyvin syvälle menevä ongelma, jota ei voi ratkaista yksinkertaisilla keinoilla, Siis täytyy kamppailla yhä tehokkaammin siirtomaavallan ajalta perittyjä syrjintää, yhteiskunnallisia hierarkioita sekä ihonväriin liittyviä hierarkioita vastaan."

Vakava ongelma

Ihon vaalentamiseen käytettävien aineiden ja tuotteiden määrä on suuri. Fatimata Lyn mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on käytössä 150 ainetta ja tuotetta. Ehkä eniten käytetty aine maailmassa on hydrokinoni, joka kehitettiin alun perin kumiteollisuuden tarpeisiin. Se on kortisonien kanssa yksi tehokkaimpia melaniinia tuhoavia aineita. Muita laajalti käytössä olevia aineita ovat elohopea, kaustinen sooda, valkaisuvesi, hiekka ja sementti. Näistä sotketaan keskenään erilaisiin koostumuksiin. Etelä-Afrikassa on ollut käytössä muutamien puulajien kuori, mikä on myötävaikuttanut paikallisten metsien häviämiseen.

Ihosairauksien näkökulma näiden aineiden käytön seurauksiin on karmeaa luettavaa. Se sisältää palovaurioita, arpia, aknea ja ekseema-ihottumia. Vaurioihin kuuluu myös punaisia juovia sekä ruskeita ja tummia läikkiä. Seurauksena saattaa olla myös runsasta karvaisuutta. Jotkut näistä seurauksista saattavat olla parantumattomia. Lisäksi puhutaan verenpainetaudista ja sokeritaudista. Jotkut ihotautilääkärit puhuvat jopa potentiaalisesta aikapommista tässä yhteydessä.

Näiden kielteisten vaikutusten johdosta on esiintynyt pyrkimyksiä ihon vaalentamiseen käytettävien aineiden käytön rajoittamiseen. Niinpä mm. EU, Kiina, Etelä-Afrikka, Kenia ja Kamerun ovat kieltäneet hydrokinonin käytön. Valitettavasti tällä säätelyllä on ollut vain vähästä vaikutusta käytäntöön, sillä näiden aineiden salakauppa kukoistaa eri puolilla maailmaa.

Itse asiassa Etelässä on syntymässä yhteiskunnallinen jako ihon vaalentamiseen käytettävien aineiden suhteen. Rikkaat ja varakkaat voivat käyttää parempia ja terveellisempiä aineita, kun sen sijaan köyhemmät ja varattomat turvautuvat halvempiin ja vaurioita aiheuttaviin aineisiin.
Ranskalainen ihmisruumiin antropologiaa ja sosiologiaa kehittänyt David Le Breton näkee nykymaailman juurettomuuden ja yksilöllistymisen taustatekijöinä siihen, että naisten ihon vaalentaminen leviää Etelässä. Hänen mukaansa perinteiset yhteisöt eivät olisi sallineet ihon vaalentamista, eikä sillä olisi ollut mitään mieltä. Hän katsoo, että siirtomaakauden jälkiseurauksien korostaminen tässä yhteydessä alkaa olla ajastaan jäljessä, sillä elämme nykyään maailmassa, jossa maailmanlaajuistuminen vaikuttaa moniin asioihin:

"Mielestäni siirtomaavallan ajalla on nykyään vähemmän tärkeä merkitys. Vaalea amerikkalainen kauneusmalli on tullut maailmanlaajuiseksi. Sillä on valtava symbolinen vetovoima. Jokaisella eri puolilla maailmaa asuvalla on mahdollisuus päästä ainakin kuvitelmissaan osalliseksi tähän pitkälle standardisoituun ja menestykselliseen tulevaisuuteen. On tärkeää olla voittajien puolella."

On mielenkiintoista nähdä, mitä Barack Obaman valinta Yhdysvaltojen presidentiksi vaikuttaa näihin näkymiin.