Eurooppalaisia puheenvuoroja

Arvon kukin ansaitsee

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Esa Aallas | Torstaina 4.2.2010 klo 13.40 - 13.55

'The Spirit Level' - teoksen kirjoittaneet Richard Wilkinson ja Kate Pickett kertovat, että heidän sosiaali- ja yhteiskuntatieteistä keräämänsä aineisto ja saadut tulokset ovat yhtä vakuuttavia ja vastaansanomattomia kuin luonnontieteiden tulokset.

Jo johdannossaan tekijät vakuuttavat osoittavansa, kuinka kehittyneissä maissa kasvavat tuloerot ja sosiaalinen eriarvoisuus ruostuttavat nykyisiä yhteiskuntia. Kuinka eriarvoisuus on kuin vihollinen keskuudessamme - tai elefantiksi naamioitunut yritysaristokraatti olohuoneessamme. Tekijäparin mielestä eriarvoisuus on pahaksi niin köyhille kuin myös rikkaille.

"Melkein jokainen modernin yhteiskunnan sosiaalisista ja ympäristöllisistä ongelmista - kuten pahoinvointi, yhteisöllisyyden puute, väkivalta, huumeet, lihavuus, mielen järkkyminen, pitkät työpäivät, ja täydet vankilat - ovat sitä todennäköisempiä mitä eriarvoisempi yhteiskunta on. Väitämme että murtuva kansantalous ja murtuva yhteiskunta johtuvat eriarvoisuuden kasvusta."

Mutta heti tämän lohduttoman ajankuvamme perään 'The Spirit Level' -teoksen kirjoittaneet Richard Wilkinson ja Kate Pickett lohduttavat lukijoitaan - kertomalla, että heidän sosiaali- ja yhteiskuntatieteistä keräämänsä aineisto ja kertyneet tulokset ovat yhtä vakuuttavia ja vastaansanomattomia kuin luonnontieteiden tulokset.

"Aineiston perusteella väitämme tasa-arvoisempien yhteiskuntien voivan melkein aina paremmin. Käytettävissämme olevan tiedon perusteella on mahdollista parantaa merkittävästi väestön enemmistön ihmisarvoa, elämisen laatua ja tasavertaisuutta nykyaikaisissa vauraissa yhteiskunnissa. Jos vain tahdomme."

Teoksen otsakkeen 'The spirit level' voisi suomentaa vaikkapa 'tarvittavaksi yhdenvertaisuuden tasoksi'. Kasvaneiden tuloerojen ja mielenterveysongelmien Britanniassa kirja on herättänyt vakuuttavalla aineistollaan ja taulukoilla - joita teoksessa on kymmeniä - poliittista keskustelua ja huomiota maan ylähuonetta myöten.

Brittiläiset tutkijat Richard Wilkinson ja Kate Pickett kävivät läpi teostaan varten yhteensä parisataa tutkimusta yhteiskuntiemme tilasta, niin YK:n kuin sen terveysjärjestön, kuin maailmanpankin ja luotettavina pidettyjen laitosten kehittyneiden markkinatalousmaiden taloudellista ja sosiaalista tilaa koskevia selvityksiä.

Kymmeniä teoksia julkaisseella Nottinghamin yliopiston emeritusprofessori Wilkinsonilla on takanaan yli 30-vuotinen ura kansanterveystieteen asiantuntijana sekä taloushistorijoitsijana. Cambridgen yliopistoa Britanniassa ja Berkeleyn Yhdysvalloissa käynyt Helen Pickett toimii kansanterveystieteen opettajana ja tutkijana. Kirjoittajien perehtyneisyyden, sitkeyden ja sivuilta välittyvän palavan mielenkiinnon ansiosta aineistosta ja tuloksista syntyi samalla kantaaottava tietokirja.

"Emme ole varmoja siitä, tahtovatko valtavirran politiikkomme muutosta nykyiseen paradoksaaliseen tilanteeseen - monessa hyvinvointivaltiossa vallitsevaan ristiriitaan aineellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen pahoinvoinnin välillä.

Vielä silloin kun susi kyttäsi ulko-oven takana, piti sisällä olla ruokavaraa. Mutta nyt kun suurimmalle osalle meistä vauraiden maiden kansalaisista ei tuota vaikeuksia täyttää mahojamme, saada vettä ja lämpöä riittävästi, luulisi että olisimme onnellisia ja terveitä. Kuitenkaan lisääntynyt elintaso ei enää kasvata onnea eikä terveyttä. Eikä enää merkittävästi elinikääkään kaikkein kehittyneimmissä maissa, yli saavutetun 70-80 vuoden odotteen. Tänäänhän monet myös toivovat kykenevänsä syömään vähemmän. Ensimmäistä kertaa historiassa köyhät ovatkin keskimäärin lihavampia kuin rikkaat."

Tutkijoiden lainaaman suomalaistutkimuksen mukaan stressaantuneet suomalaiset syövät enemmän makkaroita, hampurilaisia, pizzoja ja suklaata ja juovat enemmän alkoholia kuin muut ihmiset.

Lihavuus on yksi niistä yhdeksästä terveyttä ja sosiaalista tilaa koskevasta ilmiöstä joista tutkijapari keräsi aineistoa löytääkseen vastauksia kysymykseen miten eriarvoisuus vaikuttaa vauraissa yhteiskunnissa.
Muita olivat: luottamuksen määrä, mielenterveys mukaan lukien alkoholi- ja huumeriippuvuus, elinikäodote ja lapsikuolleisuus, lasten koulumenestys, teini-iän raskaudet, tapot, vankiluvut ja sosiaalinen liikkuvuus.

Lisäksi tutkijat tarkastelevat tuloeroja. Heidän mielestään yhteiskuntien sisäiset tuloerot selittävät paremmin kasvanutta eriarvoisuutta kuin eri maiden tuloerojen vertaaminen. Teoksen taulukon mukaan jyrkimmät tuloerot ovat Britannissa, Portugalissa ja Yhdysvalloissa, loivemmat pohjoismaissa ja Japanissa.

Väkivaltaa käsittelevässä luvussa erottuu Suomi tutkijoiden odotuksia väkivaltaisempana maana. Tappolukujamme käsitellessään tutkijapari viittaa YK:n 90-luvun tilastoon, jonka mukaan Suomen kotitalouksissa on eniten aseita, Singaporen vähiten.

"Väkivallassa on monesti kyse samanaikaisesti ylpeydestä, häpeästä ja asemasta. Väkivaltaan altistaa pelko kasvojen menettämisestä sekä nöyryyttäminen, ylenkatse, halventaminen, yksilön arvon kunnioittamattomuus. Mainonnalla on myös osuutensa yhteiskunnan väkivaltaisuuteen, koska mainonta pelaa meidän peloillamme olla vähempiarvoisempia kuin toiset.

Eriarvoisuus aiheuttaa rakenteellista väkivaltaa. Yhteisöllisyys ja luottamus toisiin heikentyvät. Esimerkiksi Maailmanpankin aineisto osoittaa tappojen määrän ja yhteiskunnan eriarvoisuuden välillä olevan selvän yhteyden. Yhdysvaltain osavaltioiden tappotilastojen vertailussa tuli myös ilmi yhteys aseen kantolupien sekä eriarvoisuuden ja tehtyjen tappojen kesken."

Jos ihmiset luottavat toisiinsa, kokevat he elämänsä useimmiten turvalliseksi ja pitävät toisia kumppaneina eivätkä kilpailijoina. Pohjoismaat, Suomea myöten sekä Hollanti, ovat tutkijaparin mukaan yhä niitä vauraita maita joissa yleensä luotamme toisiimme - toisin kuin on laita maakohtaisessa vertailussa hännänhuippuna olevassa Portugalissa tai Kreikassa, Italiassa ja Britanniassakin, jossa ihmisten keskinäinen luottamus on rapautumassa.

Kun toinen ihminen pelottaa modernissa yhteiskunnassa, on se tutkijoiden mukaan myös merkki eriarvoisuuden tai epätasa-arvon imeytymistä ihon alle, kuten sanonta kuuluu. Yhdessä teoksen puhuttelevista pilapiirroksista mies seisoo pilvilinnan korkean rautaportin edessä. Suljetun portin kyltissä seisoo Taivas - aidattu yhteisö.

"Lontoon vauraan Chelsean kaupunginosan kadut täyttyivät yht'äkkiä paremminkin vaikeakulkuiseen maastoon soveltuvista suurista nelipyöräisistä ajoneuvoista. Ne ristittiin nopeasti 'Chelsean traktroreiksi'. Omistajat hellivät niitä sotaisilla nimillä kuten Crossfire, Cherokee, Defender tai Wrangler. Mutta traktorikuskit eivät halunneet vain paisutella egojaan lontoolaisille. Tankkimaiset traktorit kertoivat myös ylenkatseesta ja epäluottamuksesta muihin. Samanaikaisesti maanteillä selvästi vaikeutunut liftaaminen heijasteli myös ajan henkeä. No, talouskriisin myötä kuulemma moni on vaihtanut Chelsean traktorinsa hieman vähemmän polttoainetta nielevään citymaasturiin.

Mielenterveyongelmien lisääntymistä etenkin lasten keskuudessa, mutta myös aikuisten kansanterveyttä työurillaan tutkineet brittikirjoittajat kertovat hätkähdyttävän hälyttäviä tietoja omasta saarivaltiostaan. Lainaamansa vuoden 2008 Hyvä lapsuus -tutkimuksen mukaan jopa miljoona brittilasta - yksi kymmenestä viisi-kuusitoista vuotiaasta - potee mielenterveysongelmista. Arvion mukaan jokaisessa tuhannen oppilaan peruskoulussa on 50 vakavasti masentunutta oppilasta, sata kärsii stressistä, kymmenestä kahteenkymmeneen oppilasta omaa keskittymisvaikeuksia ja tytöistä viidestä kymmeneen omaa syömishäiriöitä. Perheiden hajoamiset ja kavereiden kiusaus, häirintä sekä painostus ilmenivät yleisimmiksi syiksi ongelmiin.

Tutkijoiden mukaan hyvä itsetunto ja itsensä arvostus, sillä arvon kukin ansaitsee - ovat edellytyksiä mielenterveydelle, jota moderni yhteiskunta aineellisesta hyvinvoinnista huolimatta kalvaa. Kyse on myös yhteiskunnallisista tekijöistä tässä oravanpyörässämme, tai tikapuilla kuten brittiläiset sanovat.

"Juoksemme oravanpyörässä tai kapuamme tikkaita rahan, aseman ja kuuluisuuden toivossa, näyttääksemme hyvältä tai menestyneeltä toisten silmissä. Juoksuamme ja kiipeilyämme vaanivat stressi, masennus, mielen hajoaminen ja järkkyminen. Podemme 'statussairautta', lainatakseni filosofi Alain de Bottonia. Hänen mukaansa tavoittelemme asemia niin kiihkeästi että hajotamme itsemme jos emme saavuta statusta tai yllä ylemmäksi sosiaalisessa hierarkiassa. Jos emme onnistu niin katkeroidumme menestyjiä kohtaan ja vajoamme itsehäpeään.

Podemme myös 'tuloaddiktiota' eli riippuvuuta: mitä enemmän meillä on, sitä enemmän tunnemme tarvitsevamme lisää . Ja mitä enemmän aikaa käytämme aseman ja aineellisen tavoitteluun, sitä enemmän yhteiselämämme, ihmissuhteemme ja elämänlaatumme kärsii. Ja jos ei omamme niin usein läheistemme mielenterveys."

Maakohtainen vertailu tuo kuitenkin ilmi monia eroja, enimmälti pohjoismaiden ja Japanin eduksi Britannian ja myös teoksen vertailuissa mukana olevan Yhdysvaltain tappioksi. Brittitutkijoiden pohjoismaiden mallilla on väliä.

Eriarvoistavan aikamme sairaskertomuksen jälkeen tutkijat yrittävät hahmotella parannuskeinoja terveempiin ja yhdenvertaisimpiin yhteiskuntiin piilotelematta yhteiskunnallista näkemystään.

"Varhaiset sosialistit ja monet muutkin uskoivat aineellisen epätasa-arvon estävän inhimillisen yhteiskunnan, veljeydelle, sisaruudelle ja kumppanuudelle perustuvan yhteisön. Keräämämme tiedon perusteella heidän intuitionsa oli terve, sillä eriarvoisuus jakaa meitä toisistamme. Jopa pienetkin erot näyttäisivät merkitsevän yllättävän paljon. Britanniassa voi yhä puheen perusteella arvata puhujan sosiaaliryhmän. Työläinen juo iltateen 'tea', mutta keskiluokkainen nauttii illallisen 'supper' ja yläluokkainen menee iltajuhliin 'party'."

Vallankumouksen sijasta tutkijat ajavat jatkuvien mutta välttämättömien muutosten tietä. Tulostensa mukaisesti he katsovat suuremman tasa-arvon olevan eduksi kaikille eikä vain köyhille. Nykyistä tasaisemmalla tulonjaolla ja verotuksella on väliä. Heidän mielestään viimeistään vuonna 2008 alkanut talouskriisi ja sen myötä tullut taantuma osoittivat, kuinka vaarallisia ylimmän yritysjohdon valtavat palkat ja bonukset ovat. Esimerkiksi Britaniassa tehtyjen kyselyjen mukaan kahdeksan kymmenestä kansalaisesta pitää tuloeroja liian suurina. Kaiken lisäksi useimmat kansalaiset aliarvioivat tuloerojen suuruuden. Tasavertaisemmasta yhteiskunnasta on turha puhua, ellei ylimpiä tuloja leikata. Jos se ei itsesääntelyn keinoin onnistu, niin sitten verotuksen kautta. Kirjoittajat myös muistuttavat monien harvainvaltaisesti johdettujen monikansallisten yritysten liikevaihdon ylittävän valtioiden kansantulon.

"Esimerkiksi Generals Motorsin liikevaihto on suurempi kuin Tanskan kansantulo, Shellin Venezuelaa suurempi ja Sonyn Pakistania. Yritysvalta tai korporaatiot pitävät yllä yritysaristokratiaa kuin feodaalijärjestelmä piti yllä maa-aristokratiaa. Feodalismi mureni suurelta osin historiaksi, entä soivatko kuolinkellot vuonna 2008 korporaatioille, nykyisille yritysvaltiaille, elefanteille olohuoneissamme?"

Ainakin kirjoittajien mielestä työntekijöiden nykyistä suurempi osuus yritysten omistuksesta ja johtamisessa vähentäisivät eriarvoisuutta ja palauttaisivat kadonnutta luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Esimerkkejäkin löytyy.

"Japanissa hiljan tehdyn selvityksen mukaan viisitoista prosenttia yritysten johtajista on toiminut aiemmin ay-liikkeen toimitsijoina. Britannian osuuspankki nimettiin vuonna 2007 maan vastuullisimmaksi yritykseksi. Britannian sinfoniaorkisterin omistavat orkesterin muusikot. Espanjan Baskimaalla toimiva Mondragon-yrityksen omistavat 120 yritysjohtajaa ja 40 000 työntekijää yhdessä. Yrityksen työn tuottavuus on maan korkein."

Näillä ja muilla osuustoiminnallisilla sekä työntekijäin osin omistamilla yritysten esimerkeillä kirjoittajat tuovat esiin toimivia malleja siitä, kuinka talouselämä voi ja voisi toimia toisin kuin toimii nykyisellään.

Heidän mielestään sukupolvemme on yhden historiamme suurimman muutoksen edessä, koska vauraiden maiden talouskasvulla ei enää merkittävästi voida parantaa kansalaisten elämänlaatua. Suurempi haaste on parantaa yhteiskuntiemme sosiaalista tilaa ja ympäristöä. Nykyistä ihmisen aliarvostamista kansantalouden ja kansanterveyden tutkijat Richard Wilkinson ja Kate Pickett vertaavat aliravitsemukseen:

"Aivan kuten riittämätön ravinto sekä vähentää elimistön kykyä torjua sairauksia että lyhentää elinikää, niin nykyinen ihmisarvon kunnioituksen puute murentaa ihmisen ja lisää sosiaalista pahoinvointia. Sillä enemmän kuin vapauttakin arvon kukin ansaitsee."

(The Spirit Level. Why more equal societes almost always do better. Penguin 2009.)