Eurooppalaisia puheenvuoroja

Keskiluokan kuolema

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Ismo Nykänen 8.12.2009

Keskiluokalla on kehittyneissä maissa syytä pelkoon. Ranskalainen pääkirjoitustoimittaja Jean-Marc Vittori kirjoittaa uusimmassa kirjassaan yhteiskuntien pyramidirakenteen muuttuvan dramaattisesti tiimalasin muotoiseksi. Yhteiskuntien vakautena olleet keskiluokat katoavat ja edessä on epävarmuuden aikakausi.

Esseetyypisessä uutuuskirjassaan 'Tiimalasivaikutus. Kohti keskiluokkien kuolemaa' Les Echos -talouslehden pääkirjoitustoimittaja Jean-Marc Vittori näkee teollisen vallankumouksen mukana syntyneen yhteiskuntarakenteen muuttuvan juuri nyt vääjäämättä aivan toisenlaiseksi. Siinä missä jokainen tiesi paikkansa ja yhteiskunnallisen asemansa nousun reitit oli vankkakantainen pyramidi, joka perustui optimismiin, koulutuksen ja taitojen kautta mahdollistuvaan sosiaaliseen nousuun, siinä on nyt keskeltä kapeaksi kuristunut tiimalasi. Sen yläosan muodostavat onnelliset ja hyvät ja alaosan onnettomat ja huonot.

"Keskiluokat katoavat. Niistä ei jää kuin jäljet. Yhteiskunnan keskiöstä poistuu eurooppalaisissa maissa kymmenin miljoonin miehiä ja naisia. He eivät muodosta enää houkuttelevassa asemassa olevaa massaa. Koko taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen organisaatio, joka muodostui 1700-luvulta lähtien horjuu. Tämä uskomaton, jopa käsittämätön tapahtuma ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan yllättävä.

Informaatioteknologia tekee saman kuin teollinen vallankumous, joka muodosti kokonaan uuden taloudellisen ja yhteiskunnallisen rakennelman. Pyramidi säilytti muotonsa kaksisataa vuotta. Nyt sen keskiö kapenee kiihtyvän globaalin tiedonkulun, korkealuokkaisten perustuotteiden ja -palveluiden sekä kuluttajien valinnanvapauden paineessa. Tuotanto, kulutus, politiikka ja yhteiskunta ottavat kaikki tiimalasin muodon. Kun teollinen vallankumous oli mahdollinen kouluttamattomien väestönosien vuoksi, informaatiovallankumous tarvitsee vain niitä, jotka tietävät. Ja jos pyramidin keskelläolevilla ei ole enää käyttöä yläosan eliiteille, he putoavat alas. Se taas tietää ennennäkemätöntä levottomuutta, jonka stabiili pyramidirakenne esti. On hyödytöntä edes kuvitella, että tämä liike voisi olla päinvastainen."

Vittorin esseessä keskiluokan kuolemasta on vain muutama luku. Jokaisessa niistä on yksi vääjäämätöntä muutosta luonnehtiva tekijä. Tietokone on sen teknisen kehityksen päätepisteessä, johon tultaessa teollinen vallankumous loi lisäarvon, yritysten vaatiman uuden organisaation ja rahan kulun ylhäältä alaspäin. Niin teollisuus kuin yhteiskunnat tarvitsivat keskiluokkia ja niiden erityistaitoja. Taitoja lisäämällä kykeni nousemaan pyramidin rappusilla. Ay-liike taisteli tämän mahdollistamiseksi. Ja työväenliike suli keskiluokkaan, niin arvoineen kuin arkineen.

"Kun tuotantokoneet kasvattivat järisyttävällä tavalla niiden tehokkuutta, jotka eivät osanneet mitään, voima voitti kädet. Informaatioteknologiassa voiman voittaa puolestaan aivot. Tietokone ja Internet eivät tarjoa mitään niille, jotka eivät osaa lukea. Niille, jotka osaavat etsiä tietoa, levittää ja muuttaa sitä sekä laittaa se oikeisiin yhteyksiinsä ja edelleen myydä sitä jalostettuna, nämä uudet työkalut ovat korvamattoman arvokkaita. Yhteiskunnallisessa hierarkiassa kone lähensi alakertaa suhteessa yläkertaan. Tietokone puolestaan etäännyttää yläkerran alakerrasta. Tämän vaikutus keskiluokalle on auttamatta musertava. Tietotekniikan vallankumous suosii 'rikkaita' eli 'kulttuurisen pääoman luojia' tai 'symbolien manipuloijia'."

Vittori antaa vain osasyyn ravistelevasta muutoksesta globalisaatiolle. Aktiiviväestön kaksinkertaistuminen maailman markkinoilla viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ei voi olla vaikuttamatta. Ja samaan aikaan tapahtunut työpaikkojen tarjonnan nelinkertaistuminen on painanut kouluttamattomien palkkatason alas. Tämä on venyttänyt yhteiskuntatiimalasia. Sama on tapahtunut kehittyneissä maissa, joiden keskiluokat olivat erittäin avoimia maailmalle. Vittorille informaatioteknologia pelaa mitä tärkeintä roolia globalisaatiossa. Tiedonsiirron ja kuljetuksen hinnat tuotantoketjussa ovat romahtaneet lähes olemattomiin. Tiedosta on tullut korvaamaton tehokkuuden lisääjä maailmanlaajuisessa markkinaketjussa. Vittori varoittaa, että Internetin ja tietokoneen kaikkivoipainen liitto saattaa olla väliaikainen.

Uudet teknologiat hyödyttävät niitä palkansaajia, joiden osaamis- ja koulutustaso on korkeimmalla tasolla, mutta heitä ei ole paljon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 1980-luvulle asti tutkintojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Palkat pysyivät kurissa ja yhteiskuntahaitarissa työläiset ottivat ylempänä olevien palkkatasoa kiinni. Sen jälkeen yritykset ovat suorastaan kärsineet koulutettujen pulasta.

"Koulujen ja yliopistojen on tietysti vastattava tähän erikoisosaamisen tarpeeseen. Ne saattavat onnistua siinä, mutta keskiluokkaa tuhoava moottori on käynnissä. Aivojen tehokkuus suhteessa kädentaitoihin venyy venymistään. Taloustutkijat sanovatkin, että palkansaajalle tuleva hyvitys
määritellään 'marginaalituottavuudella'. Tietokone lisää älyllisen tyontekijän tehokkuuden marginaalia muuttamatta mitään itse tavaran tai palveluiden tuotannon alkupäässä. Hyöty parhaille tekee heistä voittajia ja he erkaantuvat häviäjistä. Suosiessaan parhaita parhaista, informaatiovallankumous myllertää yhteiskunnallisen järjestyksen. Vaikutus on suurempi kuin tuotannon sinällään radikaalit muutokset."

Keskiluokkien poistumista yhteiskuntarakenteesta kiihdyttää ranskalaisen Jean-Marc Vittorin mielestä yritysten organisaatiovallankumous. Kaikki tehokkuuteen, nopeaan reagointiin, asiakasläheisyyteen ja organisaatiomuutoksiin liittyvät seikat ovat käyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kaikille tutuiksi kaikilla toimialoilla. Nämä muutokset eivät voi kantaa keskiluokkia mukanaan. Vanhan ajan toistoon perustuva tuotanto on muuttanut kaikki yhteiskunnan toiminnot projektiluonteisiksi. Yksikkö on korvannut massat ja autonomia hierarkiat. Managementilla on käytössään kaikki teknologian tarjoamat työkalut organisoida tuotanto vastaamaan tehokkuusvaatimuksiin ja kilpailuun. Se tuhoaa työllisyyden välikerrokset.

"Teollisen vallankumouksen ytimenä oli yrityksissä portaat, joilla kaikki oli aina samoin. Työläiset, esimiehet, tuotantoinsinöörit, suunnitteluinsinöörit ja johtajat hallintoineen olivat todellakin pyramidi. Se oli aikansa tehokkuuden ihme. Massatuotanto identtisistä palasista. Pyramidit alkoivat kasvaa tuotannon kasvun myotä ja halvemman yksikköhinnan nimissä. Niistä alkoi kehittyä halvaantuneen byrokratian rakennelmia, joissa huipulta tullut uusi määräys saavutti tuotantoasteen viikkojen päästä ja työläisten ongelmien saattaminen johdon tietoon vei saman ajan. Lopulta kilpailu ja osakkeenomistajien vallankasvu johtivat kokonaan uudenlaisen tehokkuuden etsimiseen ja nopeisiin muutoksiin vaikka uhraamalla vallitseva järjestys ja vakaus. Totta kai, yrityksissä on aina johtajia ja peruspalkansaajia, mutta hierarkioiden katkaiseminen ja uusien rajojen etsiminen tehokkuudessa ovat johtaneet samaan tulokseen: yritysten keskihierarkia on dramaattisesti kadonnut. Ylhäälle ovat jääneet 'konseptöörit' ja alhaalle 'toteuttajat'. Yhdysvalloissa 'luova luokka' on 40-miljoonainen eli alle kolmasosa aktiiviväestostä, mutta kaksikolmasosaa kaikista tuloista. Kaikille toimialoille on syntynyt projektien maailma; laaja suunnitteluvaihe, projektityöryhmä ja mediakampanja. Talouden painovoima on muuttunut."

Ja niin tehdas, joka tuotti keskiluokan on suljettu. Lyhyet komentosuhteet, tiedonkulun nopeus, itsenäiset tuotantoryhmät ja jatkuva uudelleenorganisointi ovat jo koskettaneet lähes kaikkia työelämässä olevia. Eikä ole kuin hetki siitä, kun puhuttin vaikkapa uusmediasta. Nyt se tai ainakin sen osat ovat jo kappale vanhaa valtamediaa. Huoli ansaintalogiikasta kielii vain seuraavasta muutoksesta, päättelee Jean-Marc Vittori.

Looginen tuotannonmuutos onkin kaikilla tasoilla ollut ulkoistaminen. Keskiluokan alasajoon se osuu myös todenteolla. Jälleen kerran, vain hetki sitten yritykset tarvitsivat omia tietotekniikan asiantuntijoitaan. Samaan aikaan alan todelliset erikoisosaajat kokoontuivat jo omiin yrityksiinsä. Niiltä ostetaan uusiin tarpeisiin uudet palvelut ja yht'äkkiä entiset oman yrityksen osaajat todetaankin vain keskinkertaisiksi eikä heidänlaisiaan enää rekrytoida. Ulkoistaminen hajottaa siis tietotekniikankin keskiluokan olemattomiin.

"Projektitalous on tullut koneeksi, joka valitsee. Hyvät ovat ylhäällä, huonot heidän alapuolellaan - ja syvällä. Talous ei toimi enää yhteiskunnassa kauhana, joka sekoittaa, vaan suodattimena, joka erottaa. Tämä uusi organisaatio on sekin katoava. Kun projekti on valmis, sen tehnyt ryhmä hajoaa ja saattaa tavata seuraavan kerran kun kiitoksia ja palkintoja projektin menestyksestä jaetaan. Vaikkei vielä aivan koko yhteiskunta toimi näin, on monissa paikoin jo peruspalvelut kuten sairaalat ja koulut osia projektitaloudesta. Vakaudesta epävakauteen, varmuudesta epävarmuuteen ja jatkuvuudesta katkoksiin - kaikki nämä muutokset kuvaavat myos kokonaan muuttunutta tuotantoa, joka sekin tähtää enemmän ja enemmän huipputuotteiden ja halpatuotteiden valmistamiseen."

Keskiluokan hautaa kaivavalle Jean-Marc Vittorille entisajan halpistuotteita ostivat vain koyhät ja huippulaatua rikkaat. Nyt laatua saa halvemmalla ja 'low-cost' kelpaa kaikille. Halpa on hyvää, koska julkinen valta, ja yhä yleisemmin Euroopan unioni, on määrännyt normit tuotteille. Ja yritykset ovat totelleet ja muuttaneet tuotantoaan 'hyvää ja halpaa' -suuntaan. Halvan massatuotantokuvan kitkeminen on vaatinut organisaatiomuutoksen, automatisoinnin, tuotannon kansainvälistymisen sekä ulkoistamisen. 'Low-cost' -ajattelussa mennään vieläkin pidemmälle, sillä kuluttajan on itsensä huolehditttava vaikkapa lentoliikenteessä ennen henkilökunnalle kuuluvista tehtävistä. Kun lentoemännät vain tarkistavat matkustajan itsensä tuottamat liput ja matkatavarat, ohjaavat koneeseen, myyvät siellä ja lopulta siivoavat, on välistä kadonnut monta keskiluokan ammattia. Toinen puoli on sitten 'luksusta massoille' -tuotanto. Huippumerkkien valmistustehokkuus on mahdollistanut rikkaiden brändit lähes kaikkien ulottuville. 'Tekniikan, toiminnallisuuden ja emotionaalisuuden' myyntikikat purevat niin tiimalasin ylä- kuin alapäässä.

Vittorin mukaan 'uusluxus' edustaa jo lähes viidettäosaa laajan merkkituotteiston myynnistä. Vanhassa tuotepyramidissa vastaavien tuotteiden myynti oli alle 5 prosenttia. Keskivertotuotteiden myynti on romahtamassa; esimerkkinä Vittori käyttää eurooppalaisia hotelleita. Hienostohotellit pärjäävät hyvin, samoin lähes henkilökunnattomat teknologian ja luottokorttien avulla ovensa aukaisevat halpahotelliketjut. Kaupunkien keskustojen keskihintaiset ja usein perinteiset hotellit ovat vaikeuksissa.

"Kuluttaja on tullut ulos yhteiskuntapyramidista, joka aiemmin määritteli hänen ostoksensa. Markkinointiässät ovat tämän vuoksi hylänneet jo kauan sitten sosioammatilliset kategoriat edistääkseen myynti- ja mainoskampanjoitaan. Palkkaan, asemaan yksityisyrityksissä tai julkisella sektorilla, koulutustasoon tai toimialaan liitetyt tunnusmerkit kuuluivat osana yhteiskuntapyramidin statistiikkaan, mutta ne ovat tulleet täysin kyvyttömiksi antamaan valaistusta tämän päivän kulutuskäyttäytymiselle. Mielihyvää, motivaatioita ja arvoja on tuotu yhteiskunnalliskulttuurisina tekijöinä auttamaan kuluttajien löytämistä. Ja perustaksi saadaan yksilö eikä suinkaan ryhmää. Tämä vapaus on hankittu vuosikymmenten saatossa eikä se enää rajoitu kulutukseen. Siitä on tullut myös äänestyskäyttäytymisen perusta. Kuinka käy politiikassa, kun hätkähdyttävästi on käynyt ilmi, että ostajat ovat yhä enenevässä määrin hylänneet keskivertotuotteet. Tiimalasi muodostuu. Valinnoillaan kuluttaja tappaa keskinkertaisuuden."

Kirjassaan 'Tiimalasivaikutus' Jean-Marc Vittori sanoo keskiluokan arvoihin ja arkeen kuuluneen optimistisuuden ja modernismin. Yhteiskuntaa tuli kehittää turvaamalla sosiaaliset muutokset. Lapsilla tuli olla mahdollisuus kivuta vanhempiaan pidemmälle yhteiskunnan portaikossa. Projektitaloudessa jokainen valitsee reittinsä - ja keskiluokat ovat särkyneet. Yhteiset kohtalot puuttuvat, koska yhteisiä tulevaisuudennäkymiä ei ole. Turvallisuus on kadonnut. Eikä edes luokkasolidaarisuutta ole jäljellä. Vittori näkee, että ainoastaan julkinen sektori jatkaa vanhaa rataa samalla kun ympäröivä yhteiskunta on yksilöllistynyt kokonaan. Julkisen sektorin ulkopuolella ennen samanlaiset ammattiurat ovat eriytyneet kokonaan.

Edes työllistyminen ei tarjoa rauhaa. Pätkätöiden maailma on epävarma. Esimerkiksi Ranskassa viime vuosien uusista työsopimuksista kolmeneljäsosaa ei ole kokoaikaisia saati pysyviä. Tiimalasimaailmassa töissä käyvät elävät eri maailmoja puhumattakaan niistä, joilla työtä ei ole. Viidesosalla ei ole minkäänlaista ammattitutkintoa. Vittorin mielestä muurit nousevat ja niiden yli ei pääse. Kiivetessäänkin moni putoaa ja keskiluokka tyhjentyy sekä ylös että alaspäin. Politiikasta tulee kuin miinoitettu.

"Politiikka on keksittävä uudestaan. Se ei pääse taloutta karkuun. Mutta se seisoo edelleen kuin vanha pyramidi. Kansalaisista yli kaksikolmasosaa on äänioikeutettuja. He valitsevat tuhansia valtuutettuja ja satoja kansanedustajia. Heistä nimitetään ministerit. Ja kansa äänestää pyramidin huipulle presidentin. Se on edustuksellisen demokratian huippu. Jokaisella tasolla on valtansa ja informaationsa. Huippu päättää ja pohja panee täytäntöön. Juuri kuten tehtaissa ennen. Mutta kun eurovaaleissa yksi kolmesta äänestää ja valtiollisissa vaaleissa uurneilla käydään koko ajan laiskemmin, näyttäytyy joukkodemokratia samalta kuin vanha massatuotanto. Vaalijärjestelmä on koko ajan tehottomampi. Jos huippu uskoo yhä vain päättävänsä, ei pohja enää toteuta. Koko järjestelmässä on oikosulku. Kuten yrityksissä ei politiikassakan enää voi kuvitella tiedon monopolia tai hankittujen kykyjen ja taitojen säilymistä ikuisesti. Kansalaiset saavat nyt internetistä saman tiedon heti, mitä sai odottaa ministereiltä kuukausitolkulla vain muutama kymmenen vuotta sitten. Tietysti, aina jotkut päättävät ylhäällä, ja jotkut alhaalla eivät päätä koskaan mistään.

Jotkut maat kuten Ruotsi ja Kanada ovat onnistuneet syvällisesti uudistamaan ja organisoimaan julkisen sektorinsa jakamalla toimintoja itsenäisille toimijoille ja purkamalla omaa byrokratiaansa. Monissa muissa maissa, kuten Ranskassa tai Japanissa vanhat organisaatiot ovat halvauksen tilassa. Vanhat julkiset byrokratiat puolustavat itseään ikään kuin niiden hyodyllisyyttä uhattaisiin. Ja juuri täällä ammattiyhdistykset ovat vahvimmillaan. Mutta näillä siellä 'ylhäällä' ei ole enää yksinoikeutta pätevyyteen. Uusi teknologia sallii keinot mobilisoida kollektiivinen äly. Pitää muistaa, että koulutustaso on niin korkea, että tämän päivän korkeakoulutettuista kaksi kolmasosaa on sillä tasolla, joka olisi sallinut heille vain 50 vuotta sitten suoran pääsyn tuolloisen pyramidin terävimmälle huipulle. Nykyisessä tiimalasiyhteiskunnassa he eivät ole siellä."

(Jean-Marc Vittori: L'effet sablier. Vers la mort des classes moyennes. Grasset 2009. 117 s.)