Eurooppalaisia puheenvuoroja

DDR:n muurin murtajat

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Ismo Nykänen tiistaina 26.10.2009 klo 18.05 ja torstaina 28.10. klo 22.45

Syksyllä 1989 Berliinin muurin sortumista edelsi Itä-Saksassa valtava kansanliikkeiden paine kommunistihallitusta vastaan. Neues Forum -liike oli suurin. Eräs sen perustajista oli lääkäri ja esseisti Jens Reich.

Berliinin muuri murtui kaksikymmentä vuotta sitten. Vain kaksi kuukautta ennen tämän kylmän sodan symbolin katoamista syntyi Itä-Berliinin Grünheiden kaupunginosassa jo aiempina vuosina DDR:n hallitusta kritikoineen Robert Havemannin kodissa Neues Forum- liikkeen perustava asiakirja. Havemann itse oli jo kuollut, mutta hänen leskensä todisti Bärbel Bohleyn, Rolf Henrichin ja Jens Reichin yhden liuskan mittaisen Uusi Forum - oppositioliikkeen perusasiakirjan syntymisen yhdeksäntenä ja kymmenentenä syyskuuta -89. Muutamassa kuukaudessa Neues Forum levisi kulovalkean tavoin kaikkialle Itä-Saksaan. Aluksi kolmekymmentä allekirjoitusta, sitten tuhansia jäseniä, kymmeniä tuhansia jäseniä,
ja vuoden loppuun mennessä kaksisataatuhatta jäsentä.

Kaduilla 2 miljoonaa ihmistä vaatimassa Neues Forumin laillistamista sen jälkeen kun hallitus kielsi sen valtionvastaisena ja laittomana jo ennen syyskuun loppua. Oppositioryhmät pomppasivat esiin sienten lailla; Neues Forum oli niistä suurin. Protokollassaan Neues Forum korosti valtion ja muun yhteiskunnan kommunikaation täydellistä puutetta ja alleviivasi DDR:n tulleen pisteeseen, jossa ilman avointa demokraattista ajatustenvaihtoa, kaikkialla yhteiskunnassa tiedossa olleita ongelmia ei voisi poistaa.

Kun samaan aikaan Mihail Gorbatchov näki Erich Honeckerin DDR:n edustavan kaikkea muuta kuin uudistuspolitiikkaa ja kun maastapako oli alkanut Unkarin ja Itävallan rajan kautta, oli koko DDR kiehumispisteessä. Ennenkuin Saksojen yhdistymisestä edes vihjaistiin, oli muutostuulen
keskiossä kansalaisten ruohonjuuriliike Neues Forum. Nyt seitsemänkymmentävuotias Jens Reich, uransa luonnontieteilijänä tehnyt humanisti, lääkäri, esseisti ja kansalaisoikeustaistelija on syksyn mittaan juhlinut ja muistellut kahden vuosikymmenen takaista yhteiskunnallista myllerrystä.

"Tärkeintä oli vapaus pitkän diktatuurin jälkeen, joka alkoi jo -30-luvulta
natsien päästya valtaan. Sitten tuli kommunistien valta. Se mitä saavutettiin
syksyllä 1989, oli vapaus ja yksipuoluejärjestelmän lakkauttaminnen Itä-Saksassa kansanousun tai vallankumouksen voimin, niin, miten sitä nyt kutsuukin, mutta erittäin suuren kansanosan tekemänä. Se oli todellakin kansanliike, rauhanomainen kansanliike, joka lopulta suisti järjestelmän, ja jätti puoluejohtajat vaille valtaa."

Jo tuoreeltaan yhdeksänkymmentäluvulla Neues Forumin perustajiin kuulunut Jens Reich kirjoitti runsaasti essee -analyyseja Itä-Saksan lopun tiestä ja uuden Saksan paikasta Euroopassa, unohtamatta uusia mahdollisuuksia ja vakavia riskejä. Yhteiskunnallinen stagnaatio, kaiken pysähtyneisyys ja henkilokohtaisten näkymien loputon rajoittaminen olivat kaikien kokemia syksyllä -89 Itä-Saksassa.

"Niin, ilmassa oli suuri pettymys siihen neljäänkymmeneen vuoteen jota kutsuttiin sosialismiksi, joka ei tuonut tasa-arvoisuutta eikä taloudellista hyvinvointia. Samalla meillä oli erittäin vaarallinen ekologinen kriisi, joka johtui paaasiassa täydellisen vanhanaikaisesta teollisuudesta. Pääomaa ei
ollut uudistaa sitä. Kaikki oli menossa alamäkeen, näkyvissa oli koko maan
vähittäinen rappeutuminen ja olemassa oli toinenkin tekijä joka vaikutti: ihmiset lähtivat maasta joukoittain ja me tunsimme häpeää kun nuoret sukupolvet eivät aikoneet enää elää kansamme pitempään.

Se oli kovaa meille, jotka olimme valmiit parantamaan asioiden tilaa. Tämä vaikutti kovasti. Esimerkiksi omista lapsistani, kaiken kaikkiaan kolmesta, tyttäremme oli jo lahtenyt maasta ja kaksi muuta, pojat, olivat tehneet selväksi, että hekin varttuneempina tekisivät samoin. Joten tämä oli henkilokohtainen tulevaisuudennäkymä, että he eivat koskaan tulisi takaisin eivätkä vierailisi luonamme. Joten näkymä oli että pysyisimme täällä yksin ja perhe eläisi jossakin muualla. Se vaikutti tulevaisuudennäkymiimme mitä
ilmeisimpänä ja pettymystä tuottavana; se oli masennus, psyykkinen masennus. Perheemme asui erittäin lähellä Berliinin muuria ja kun meilla kavi vieraita lännestä, kävelimme surullisina ja näytin näitä kummallisuuksia ja kauhutekoja. Ja siitä alkoi tulla tunne, että asioita pitäisi muuttaa ja tämä alkoi levitä yhdessä sen kanssa, kun ensimmäinen julistus Neues Forumin perustamisesta levisi ympäri koko maan ja paljasti, että todella monet olivat päätyneet samoihin ajatuksiin."

Oliko sitten yllätys, että kansanliike levisi niin nopeasti?

"Kyllä, se oli valtava yllätys; emme odottaneet mitaan tuonkaltaista, todisteeni tästä on se, että meillä oli toinen tapaaminen sen suhteen että halusimme tietää, mitä paperillemme oli tapahtunut joulukuun alussa -89, ja tuolloinhan kaikki oli jo hyvää vauhtia sortumassa. Emme me sitä odottaneet, ajattelimme että tämä koko juttu kestäisi pitkään, sillä olihan kyseessä kuitenkin voimakas itäblokki Neuvostoliiton kanssa ja maassamme oli miljoonia sotilaita ja atomiaseita oli kaikkialla ympärillämme - ei tietysti näkyvissä, mutta jokainen tiesi raketeista ja muista. Niinpä olimme vakuuttuneita, että tämä kestäisi läpi loppuelämämme ja siksi me päätimme, että jotakin pitäisi tehdä. Ja ettei mikään tuona hetkenä voinut olla tärkeämpää kuin tämä onneton tilanne. Eikä meillä ollut tuolloin tavoitteena, ainakaan minä en niin muista ja olen varmasti oikeassa tässä, lakkauttaa maata ja Itä-Saksaa emmekä koskaan ajatelleet Saksojen yhdistämistä minkäänlaisessa järjellisessä kehyksessä. Näimme jonkinlaisen eurooppalaisen yhdistymisen mahdollisuuden, koska Saksan jakohan oli keinotekoinen, mutta juuri tuolloin ajattelimme, etta meillä on paljon tärkeämpiä asioita tehtävänämme, kuten demokratia ja kylmän puoluepolitiikan lakkauttaminen, sekä poliisin, Stasin ja valtion turvallisuusjärjestelmän ja omien kansalaisten vakoilemisen lopettaminen seka ihmisten vapauttaminen vankiloista ja kaikkien näiden ongelmien ratkaiseminen, se piti tehdä. Ainakaan minun mielessäni yhdistämisajatusta
ei ollut, korkeintaan jossakin taustalla.

Uuden Foorumin eli itäsaksalaisen Neues Forum -oppositioliikkeen 20-vuotistapaamisessa Berliinissä syyskuussa kävi ilmi, että välittomästi, kun muuriin oli saatu reikä, alkoi Saksan uusjako. Ensin läntinen media oli tärkeässä asemassa suojaamassa toisinajattelijoiden kamppailua. Samaten poliittinen ja taloudellinen länsi olivat aluksi ystävällismielisiä, sillä maan demokratisoituminenhan tiesi tietysti vapaita markkinoita ja mahdollisuutta
tuon aikaisiin yhteisyrityksiin, joint ventureihin. Läntisten talouspiirien innostus katosi kuitenkin nopeasti, kun kuvaan tuli saksanmarkka ja nopea jälleenyhdistyminen.

Treuhand -yritys otti haltuunsa kaiken, mikä oli kansan- tai valtionomaisuutta. Eikä Saksan itäisellä kansanosalla ollut rahaa ja keinoja hankkia itselleen sitä, mikä heidän kaatuneen valtionsa perustuslain mukaan kuului heille. Lännestä tulikin sitten tukiaispaketteja
ihmisille palkkoihin, vuokriin ja kaikkeen mahdolliseen. Oppositiovoimien toivomaa taloudellista itseään ylläpitävää uudistusta ei tullut. Neues Foruminkin toivomaa talouden uutta aikakautta konkurssin jälkeen ei tapahtunut. Tehtaiden annettiin mennä konkurssiin, ihmiset menettivät
paljon, aina ammatillisia pätevyyksiään myoten. Kansanliikkeen arki oli kovaa tyotä; sen taistelun ansiosta Stasin arkistot aukenivat ja jokainen sai tutustua siihen kuka ketäkin oli kytännyt ja mitä itse kustakin oli kansioihin kirjoitettu. Mutta arvet kahden vuosikymmenen takaa ovat edelleen itä-länsi -aksellilla.

"Itä-Saksa on yhä köyhempi osa Saksaa, ei kuitenkaan Berliini, Dresden, Leipzig tai siella taalla olevat kukoistavat kaupungit. Maaseutu ja monet pienet kaupungit ovat todellakin rappeutumisen tilassa. Nuoret ihmiset, jälleen kerran, aivan kuten 20 vuotta sitten, lähtevät tällä kertaa vapaina länteen, Englantiin tai Amerikkaan eivätkä tule takaisin. Joten täällä on hiukan synkkä tunnelma. Sanoisin, ettei tämä kuitenkaan ole erityisen kummallista meilläkään; näkeehan Ranskan maaseudullakin tyhjiä kyliä, joissa talot ovat asumattomia ja ihmiset ovat lahteneet muualle toihin. Ero on ehkä siinä, että se tuli Itä-Saksaan shokkina, ja se on hitaampi prosessi muissa maissa Euroopassa. Tämä nykyisyyden uudelleenrakentaminen tekee niin monista vanhoista ammateista ja ihmisistä tietylla tapaa hyodyttomiä. Tässä ovat myos Euroopan unionin ongelmat juuri nyt. Eurooppalaiset eivät ole valmiita antamaan kaiken mennä kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, missa jokaisen pitaa kantaa huoli itsestaan ja missa he menevat ongelmien tullen toiseen osavaltioon, jos siella asiat ovat paremmin.

Euroopassa ihmiset haluavat enemman pysyä paikallaan ja he tulevat surullisiksi asioiden mennessä näin. Arvelen samaa tapahtuvan omassa maassanne, Suomessa. Se on modernismia, globalisaatiota ja ita-Saksaan se tuli todellisena shokkina, joka loi suurimman osan paineista. Mutta loppujen lopuksi me olemme kaikki samassa veneessä."

Kaksi vuosikymmentä Berliinin muurin sortumisen jälkeen, Neues Forum toimii edelleen. Liike on poliittisesti sitoutumaton. Se liittoutui hetkeksi vuonna 1990 toisten oppositioryhmien kanssa, mutta kieltäytyi sittemmin muun muassa läntisen Saksan vihreiden yhteistyotarjouksista. Neues Forumin periaatteet kelpasivat sellaisenaan vihreille. Liikkeen juuret ovat itäisessä Saksassa ja siellä sen toiminta siis jatkuu.

Uusi foorumi oli näkyvästi esillä Stasin purkamisessa ja sen agenttien paljastamisessa muurin jälkeisen Saksan rakenteissa. Ensimmäisen kolmenkymmenen Neues Forumin peruskirjan allekirjoittajista yksi olikin
korkea-arvoinen Stasi- agentti. Hän vastasi järjeston tiedottamisesta ennen paljastumistaan.. Itäisessä Berliinissä Saksan liittopäivävaalien vaalijulisteihin oli syyskuussa lisätty käsinkirjoitettu ´stasi-merkintä´ kuin
varoituksena menneestä. Linke -puolueen edustajat saivat näitä lisämainoksia erityisesti.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, vastuullinen yhteiskunta, ympäristoteemat, demokraattisesti kontroilloitu talous ja demokraattinen oikeusvaltio ovat liikkeen tavoitteita.

Väkivallatomuus, järjen ja argumentoinnin käytto, uusfasismin
ja stalinismin vastustus periytyvät kuumasta vuodesta -89 kuten yhteiskunnan militarisoinnin, antisemitismin, rasismin ja seksismin vastustus. Niinpä Neues Forumin yksi keskeisistä perustajista,

Jens Reich ei ylläty, kun häneltä kysytään, mitä tämän päivän kriiseihin voisi opiksi ottaa ruohonjuuriliikkeen koko valtion aikanaan murtaneesta voimasta.

"Niinpä, saatoin odottaa tätä kysymystä; olen yllättynyt että väestomme on niin rauhallinen näiden nykyisten asioiden suhteen. Otetaan esimerkki; maksoi kaksi miljardia dollaria vuonna 1990 saada neuvostoarmeija pois maasta ja liittokansleri Kohl maksoi sen. Kaksi miljardia dollaria maan vapauttamiseksi miehityksestä, ja nyt he heittävät ikkunoista kymmenen tai
viisikymmentä miljardia dollaria pelastaakseen jonkin konkurssipankin. Olen todella yllättynyt enkä ymmarrä, että koko valtion väesto, eika vaan omassa maassani, on niin rauhallinen ja kärsivällinen tämän tilanteen kanssa, joka on tuotu meille finanssikerroksen ihmisten toimesta ja jotka yhä väittävät olevansa ainoita, jotka tietävät, mitä tässä tilanteessa pitää tehdä. Ja me kaikki menemme äänestämään samoja puolueita eikä näissä vaaleissa kannatusluvut muutu kuin prosentin tai kaksi johonkin suuntaan. Ja valtaan tulevat enemmän tai vähemmän samat hallitukset. Tämä olisi voinut päättyä valtavaan kriisiin, jolloin kaikki olisi sortunut, ehkei se tällä kertaa todellakaan tapahdu, mutta olen niin yllättynyt etta ihmiset ovat niin rauhallisia ja hiljaisia tämän suhteen.

Nuoret ihmiset eivät ole kiinnostuneit politiikasta - he rakastavat kukoistavaa musiikkiaan ja heillä on kaikki teatterinsa ja elokuvansa ja koko multimedia. Jos kysyt joltakulta jotakin, vastaavat he että jätä minut rauhaan: se mita puhut on tylsää, anna meidan elää elämäämme, ymmärra se. Mutta tietenkään tämä ei voi jatkua, ennemmin tai myohemmin tormätään kunnon kriisiin tai kyseeseen tulee demokratiamme uudelleenrakentaminen. Ja siinä mielessä, ettei se enää ole puoluedemokratia ja suora puoluejärjestelmä, joka vetää maata.

Tähän poliittiseen luokkaan kuuluu viisi prosenttia väestostä ja he tekevat kaiken ...huh.. minä en ole missään nimessä kateellinen, mutta sanon vain, ettei se voi kestää. Jotakin taytyy tulla ja se on sitten ehkä sellaista, että kansanliikkeelle voi tulla mahdollisuus. Odotan, odotan yha enkä ilman optimismia, että kerran tulee viela, ehkapa paneurooppalainen liike, joka sanoo, etta tämä nykyinen meno ei ole oikein ja että meidän täytyy saada parempi demokratia ja meidän täytyy todella päästä eroon tästä yleisestä väsymyksestä politiikkaa kohtaan. Ensimmäinen asia on kysyä kansalaisilta päätoksia varten, että oletteko valmiit jatkamaan tätä tietä, vai tätä toista, joka on vaihtoehto. Miksemme toimi kuten Sveitsissä, missä aika ajoin
tärkeat hyvin asetetut kysymykset asetetaan vastattavaksi eikä ainoastaan tuoda esiin joidenkin ihmisten kasvoja, joita ei tunneta.

Ymmärrettävät kysymykset, tärkeät kysymykset - miksei meillä ole tätä suoraa demokratiaa enemmän. Saksan perustuslaki ei sitä kiellä, siellä on pykälä, jonka mukaan kansa voi päättää asioista kansanäänestyksen avulla. Kritisoin tätä nykyistä demokratian tapaa, jos joku minulta sitä kysyy tai haluaa minua kuunnella. Enkä halua päättää puheenvuoroani ainoastaan siihen, etta sanon Itä-Saksan lopun olleen hyvä asia tai että lapseni ovat vapaita ja he voivat mennä minne haluavat, opiskella ja elää muissa maissa ja oppia uusia kieliä. Olen vaimoni kanssa nähnyt Venetsian ja Rooman, mikä olisi pysynyt unelmana, ellei vuotta 1989 olisi tapahtunut.

Meillä on ystäviä ympäri maailman. Joten kaikkeen tähän liittyy onnellisus enkä ole synkästi masentunut; haluaisin vain yksinkertaisesti ajatella, mitä voitaisiin tehdä paremmin tai päästä eroon tästä pitkassa juoksussa kriittisestä tilanteesta.

Ekologinen tulevaisuutemme näyttää pahaenteiseltä ja synkältä - sille on tehtävä jotakin; eikä tämä show voi jatkua enää yhtään vuosikymmentä pitempään."