Eurooppalaisia puheenvuoroja

Latvian viisas nainen

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Martti Puukko tiistaina 6.10. klo 18.05 ja torstaina 8.10. klo 22.45

Vaira Vike-Freiberga toimi Latvian presidenttinä kahden kauden ajan eli vuodesta 1999 vuoteen 2007. Presidenttiytensä jälkeen Vaira Vike Freiberga on toiminut muun muassa EU:n tulevaisuusryhmän eli niin sanotun viisaiden ryhmän varapuheenjohtajana.

Vaira Vike-Freiberga syntyi Latvian pääkaupungissa Riiassa vuonna 1937. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuoden 1945 alussa Vaira Vike-Freiberga pakeni vanhempiensa kanssa Latviasta. Monien vaiheiden jälkeen Vairan perhe päätyi Kanadaan, jossa Vaira Vike-Freiberga valmistui vuonna 1965 psykologian tohtoriksi. Vuosien 1965 ja 1998 välisenä aikana hän työskenteli professorina Montrealin ranskankielisessä yliopistossa. Vuonna 1998 Vaira Vike-Freiberga palasi Latviaan ja seuraavana vuonna hänet valittiin maan presidentiksi. Tapasin hänet Riiassa.

Noin puoli tuntia sitten keskustelin erään Riian venäläisen kanssa kadulla. Keskustelukumppanini sanoi, etteivät Riian latvialaiset halua puhua venäjää.

"Eivät he halua, koska Latvia oli 50 vuoden ajan vieraan vallan miehittämä. Se on totta. Se, että täkäläiset venäläiset eivät halua puhua latviaa on sen sijaan todella suuri ongelma. Se on todellinen ongelma, koska me olemme Latviassa ja latvian kieli on maan virallinen kieli. Latvialaisten oli pakko opetella venäjää kaikkien neuvostovuosien ajan. Se on totuus, pitipä siitä sitten tai ei."

Niin. Mutta palatkaamme taaksepäin historiassa aina 1920 -luvun alkuun asti. Miten te luonnehtisitte 1920-luvun alun vasta itsenäistynyttä Latviaa? Oliko Latvia demokraattinen valtio?

"Ehdottomasti. Latviasta tuli heti alussa parlamentaarinen tasavalta, joka oli niin parlamentaarinen, että se parlamentaarisuus oli yksi sen ongelmista. Latvian perustuslaki oli samanlainen kuin Weimarin tasavallan perustuslaki, jonka turvin kaikki ryhmät saivat kokoaan vastaavan edustuksen parlamenttiin. Sen seurauksena parlamentista tuli hyvin hajanainen. Se oli kuitenkin vasta syntyneen Latvian ongelmista pienin. Suurin ongelma oli saada Latvian alue haltuun. Latvia julistautui itsenäiseksi marraskuun kahdeksantenatoista vuonna 1918, mutta vasta vuonna 1920 viimeiset vieraat joukot poistuivat Latvian alueelta. Ja vasta silloin latvialaiset pystyivät sanomaan, että maa on heidän hallussaan. Itsenäisen Latvian kimppuunhan hyökättiin eri suunnilta. Bolsevikit hyökkäsivät idästä ja saksalaiset hyökkäsivät etelästä ja lännestä? Oli suoranainen ihme, että itsenäisyys lopulta saavutettiin."

Millaiset suhteet Latvialla oli naapurimaihinsa 1920-luvulla?

"Silloin esitettiin toive ja tehtiin jopa yritys luoda kolmen Baltian maan välisen tiiviimmän liiton luomiseksi. Silloin nähtiin, että Viro, Latvia ja Liettua olivat hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Historiallisesti Latvialla ja Virolla oli ollut tiiviimmät siteet toisiinsa ja Puolalla ja Liettualla taas toisiinsa. Mutta tuo aika oli myös kansallisten ja nationalististen jännitteiden sävyttämää aikaa Euroopassa. Niinpä esimerkiksi Puola ja Liettua riitelivät Vilnan kaupungin omistuksesta. Ajatus yhtenäisestä puolustusjärjestelmästä osoittautuikin mahdottomaksi toteuttaa. Erityisesti Latvia painotti kovasti puolueettomuuttaan. Kohtalon ironiaa oli se, että kun Stalin miehitti kaikki kolme Baltian maata hän käytti tekosyynä näiden muka Neuvostoliittoa vastaan perustamaa sotilaallista liittoa. Eli Stalin antoi ymmärtää, että pieni Latvia ja pieni Viro uhkasivat valtavaa Neuvostoliittoa, vaikka nämä maat olivat pysytelleetkin puolueettomina juuri siksi, että ne toivoivat ja uskoivat niin tehdessään pysyvänsä naapuririitojen ulkopuolella. Juuri tuon historian antaman opetuksen johdosta latvialaiset kannattavat tänään niin selkeästi maan Nato-jäsenyyttä. Meidän kokemuksemme puolueettomuudesta päättyi katastrofiin."

Latviassahan asui myös kansallisia vähemmistöjä maailmansotien välisenä aikana. Miten heitä kohdeltiin itsenäisessä Latviassa?

"Maahan oli ollut aiemmin tsaarin vallan alainen ja tsaarin hallinto oli tiukentanut otettaan Latviasta 1890-luvulla. Se oli esimerkiksi ottanut käyttöön venäläistämisohjelman kouluissa. Samaan aikaan teollistumista keskitettiin ja Riiasta tuli yksi koko Venäjän imperiumin suurimmista teollisuuskeskuksista ja tänne alkoi virrata venäläistä työvoimaa. Siihen asti johtavana luokkana Latviassa olivat Baltian saksalaiset. Maaseudun väestö ja työläiset olivat olleet etnisiä latvialaisia. Latvialaiset olivat olleet sorrettuja seitsemän vuosisadan ajan. Baltian saksalaiset olivat nauttineet erityisistä etuoikeuksista Venäjän imperiumissa. Näin oli ollut siksi, etteivät he olisi etsineet liittolaisia Preussista tai muista saksalaisista valtioista Venäjän tsaaria vastaan. Siksi Venäjä oli sallinut, että Baltian saksalaisten paikallisväestöön kohdistaman sorron? Meidän hyvät ajat ennen itsenäisyyttä olivat silloin kun Ruotsi hallitsi Latviaa ja huonot ajat koettiin Venäjän tsaarinvallan alla. Kun Latvia oli itsenäistynyt saksalaiset menettivät johtavat asemansa. Maat olivat olleet käytännössä saksalaisten omistamia? Kun maa itsenäistyi täällä toteutettiin suuri maareformi, jossa aatelisten maita jaettiin latvialaisille maanviljelijöille, jotka olivat vuokralaisina satojen vuosien ajan tehneet töitä saksalaisille maanomistajille. Nyt latvialaisista tuli maanomistajia. Kaupungeissa latvialaiset olivat yhä vähemmistönä. Esimerkiksi Riika oli hyvin kansainvälinen kaupunki, jossa saksaa puhuttiin hyvin laajalti. Täällä asui paljon skotteja, hollantilaisia ja venäläisiä. Venäläisten osuus itsenäisen Latvian väestöstä oli noin 10 prosenttia. Suuri osa tuosta joukosta oli tullut Latviaan 1800 luvun ja 1900 -luvun vaihteessa teollistumisen myötä. Bolsevikkivallankumouksen jälkeen jotkut heistä olivat palanneet takaisin Venäjälle.
Latviassa oli myös merkittävä juutalainen vähemmistö. Joissakin kaupungeissa he olivat itse asiassa jopa enemmistönä. Latvian juutalaiset kohtasivat sitten hirvittävän kohtalon saksalaismiehityksen aikana."

Vuonna 1934 Latviassa tapahtui sotilasvallankaappaus, jota johti Karlis Ulmanis. Miten te luonnehtisitte hänen kaappauksen jälkeistä hallintoaan?

"Sitä voidaan tuskin kutsua sotilasvallankaappaukseksi, sillä laukaustakaan ei sen yhteydessä ammuttu. itse asiassa vallankaappaukselle oli kansan keskuudessa laaja tuki. Noihin aikoihin suurta osaa Euroopasta hallittiin autoritäärisesti. Muita kuin kuningaskuntia hallitsivat melko autoritääriset presidentit. Tietenkin autoritaarisuuden aste vaihteli maasta toiseen. Mutta periaatteessa autoritääriset hallinnot olivat Euroopassa lähes sääntönä tuohon aikaan. Karlis Ulmanis päätti, että parlamentti oli ollut pettymys, koska kansanedustajat myivät ääniään avoimesti, sille joka tarjosi äänestä parhaimman hinnan. kansanedustajien korruptio oli synnyttänyt skandaaleja ja parlamentti oli hyvin hajanainen. Ulmanis julisti, että nyt tilalle tuli kansallinen ohjelma. Samaan aikaan Latviassa oli meneillään voimakas talouskasvu. Lama oli ohitettu. Latvialla meni silloin hyvin taloudellisesti. Koska Ulmaniksen autoritaarinen hallinto ei joutunut päättämään asioita riitaisassa parlamentissa monet asiat pystyttiin toteuttamaan. Noina aikoina rakennettiin esimerkiksi monia kauniita kouluja, joista monet ovat yhä olemassa. Ne ovat täysin toisenlaisia kuin neuvostoaikana rakennetut hökkelit? Niin, Karlis Ulmaniksesta tuli hyvin suosittu hallitsija Latviassa. Latvialaiset näkivät hänen etujensa puolustajana ja he kokivat että latvialaisia oli sorrettu aivan liian kauan. Esimerkiksi Riian suuren kauppakillan sääntöhin oli kuulunut ettei etnisillä latvialaisilla ollut mitään asiaa suuren killan ammatteihin. Kyseessä oli siis ollut rankka syrjintä."

Karlis Ulmanista on etenkin Venäjällä kutsuttu diktaattoriksi. Mitä te ajattelette siitä?

"Siinä mielessä hän oli diktaattori, että hän erotti ja hajotti parlamentin. Hän oli antanut valan Latvian tasavallalle ja hän oli auttanut Latvian tasavallan luomisessa. Ilman häntä Latvian tasavaltaa ei olisi ehkä syntynytkään. Hän oli ollut hyvin urhea, väliaikaisen hallinnon aikana, jolloin nehän pyrki säilyttämään maan oikeassa suunnassa. Hän oli ollut urhea itsenäistymiskamppailun aikana niissä tilanteissa joissa joku vähemmän rohkea olisi luopunut tasavallan perustamisen ajatuksesta. Hän ei koko elämänsä aikana tappanut ainuttakaan ihmistä, eikä hänen hallintonsakaan tehnyt niin. Jos siis häntä kutsutaan diktaattoriksi niin mitä sanaa pitäisi silloin käyttää kun puhutaan Stalinista. Mutta hän oli autoritaarinen hallitsija? Hänestähän tuli Latvian presidentti sitten kaappauksen jälkeen."

Vuoden 1939 elokuun 23 päivänä Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto solmivat sopimuksen, joka tunnetaan paremmin Ribbentrop- Molotov paktina. Tuon sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Baltian maat ojennettiin Neuvostoliitolle. Vaira Vike-Freiberga mitä välittömiä vaikutuksia tuolla sopimuksella oli?

"Se antoi Stalinille signaalin, siitä, että Neuvostoliitto pystyi hyökkäämään Puolan itäosiin silloin kun Hitler oli hyökännyt Puolan länsiosiin? Kesäkuun 17 . päivänä vuonna 1940 neuvostojoukot marssivat sitten kaikkiin kolmeen Baltian maahan ja miehittivät ne valtavalla sotilaallisella voimalla. Sen jälkeen ne ottivat vallan askel askeleelta haltuunsa. Itse asiassa neuvostojoukot olivat olleet maassa jo vuoden 1939 syksystä alkaen, jolloin Latvia oli hyvän tahdon eleenä ja yhteistyövalmiutta osoittaakseen antanut Neuvostoliitolle tukikohtia? Kaikkien kolmen Baltian maan johtajat olivat painostuksen alla suostuneet siihen, että Neuvostoliitto oli saanut noita tukikohtia."

Te olitte hyvin pieni silloin kun Latvian ensimmäinen miehitys alkoi, mutta ehkä teillä on jokin muistikuva tuolta ajalta.

"Kyllä minulla on. Muistan, että olin äitini kanssa kadulla ja näin paljon ihmisiä, jotka marssivat ilmassa liehuvien punalippujen kanssa. Marssimusiikki soi. Näin eräällä tavalla karkean näköisiä ihmisiä, joiden nyrkit olivat pystyssä ja he huusivat hurraata. He myös kantoivat jonkinlaisia julisteita, joita minä en kyennyt lukemaan. Olinhan silloin vasta noin kolmen vuoden ikäinen. Kun näin kaiken tuon, minäkin nostin nyrkkini pystyyn ja huusin hurraata. Mutta silloin äitini näytti järkyttyneeltä ja sanoi: ´lapsikulta älä tee niin. Tämä on hirvittävä päivä Latvialle.´ Sitten näin kuinka opiskelijoita tuli paikalle valkoisissa ja muunkin värisissä lakeissaan. Näin, että monet heistä itkivät. Myös äitini itki. Minusta se tilanne tuntui hyvin hämmentävältä, koska näytti, että jotkut olivat iloisia ja jotkut taas surullisia. Huomasin senkin, että iloisia oli vain vähän. He marssivat eturivissä, kun taas takana tuli niitä ihmisiä jotka oli, kuten myöhemmin sain tietää, määrätty mukaan marssimaan? Heidät todellakin pakotettiin marssimaan."