Eurooppalaisia puheenvuoroja

Jumalako naisvihaaja?

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Esa Aallas tiistaina 22.9. klo 18.05 ja torstaina 24.9. 22.45

Että vihaako Jumala naisia, kysyvät brittiläiset filosofit ja vapaa-ajattelijat Ophelia Benson ja Jeremy Stangroom jo uskontokriittisen teoksensa otsikossa Does God hate women? Empien heti perään vastaustaan.

"Mitenkähän tähän voisi vastata?
Mielestämme monet uskonnolliset auktoriteetit ja vanhoilliset papit siunaavat julmia teloittajia Jumalan nimiin. He siunaavat pienten tyttöjen pakkoliitot aikuisten miesten kanssa. He katsovat päältä kun aikuinen mies raiskaa lapsen ,koska on nainut tämän. He palvovat Jumalaa, jonka mukaan nainen ansaitsee 80 raipaniskua , koska huivi ei peitä kaikkia hiuksia. He palvovat Jumalaa jonka väittävät olevan tyytyväinen, kun kolme veljestä hakkaa kirveellä kuoliaaksi sisarensa vain sen takia että tämä on mennyt naimisiin ilman isän lupaa. "

Ophelia Benson päätoimittaa uskontokriittistä verkkojulkaisua Butterflies and wheels ?perhosia ja pyöriä. Lisäksi hän toimittaa filosofista aikakauslehteä Philosophers Magazine´a. Yhdessä lehden päätoimittajan Jeremy Stangroomin kanssa kaksikko julkaisi pari vuotta sitten niin ikään uskontoja kritisoineen, keskustelua herättäneen teoksen Why truth matters - miksi totuus merkitsee.

Tekijäpari tuo esiin keinoja ja tapoja , joilla uskonto suojaa naisten alistamista kritiikiltä, he pohtivat miksi uskonto johtaa naisia alistavaan kulttuurin vai onko tilanne päinvastainen: siirtyykö kulttuuri osaksi miesten hallitsemia uskontoja?

He katsovat naisen aseman parantuneen valtavasti teollistuneissa maissa viimeisten sadan vuoden aikana. Erityisesti neljänä viime vuosikymmenenä naisten sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen asema on heidän mielestään kohentunut kehittyneessä maailmassa, mutta samanaikaisesti muualla maailmassa aivan liian moni nainen elää kurjuudessa ja monet suoranaisessa helvetissä. He ihmettelevät , miksi niin moni läntinen liberaalinainen, vasemmistolainen tai feministi vaikenee siitä, että uskonnot alistavat naisia - myös länsimaissa. Johan Marx piti naisen vapautta yhteiskunnallisen vapauden mittarina.

" Viisi naista haudattiin elävinä Baluchistanin maakunnassa Pakistanissa heinäkuussa 2008. Kolme teini-ikäistä tyttöä yritti mennä naimisiin omasta tahdostaan, vastoin heimonsa vanhempien lupaa. Tytöt kidnapattiin ja vietiin autiomaalle , jossa heitä pahoinpideltiin, ammuttiin ja haudattiin elävinä kuoppaan. Menettely vastustaneet kaksi naista kokivat saman kohtalon. Tiedon levittyä vaati pakistanilainen naissenaattori parlamentissa syyllisiä vastuuseen. Hänet keskeyttäneen maakunnan miessenaattorin mukaan heimon kunniaa loukanneiden naisten tappaminen tai hautaaminen elävältä perustui ikiaikaiseen perinteeseen, jota ei pidä politisoida."

Benson ja Stangroom jatkavat kuitenkin heti perään ettei tällaisia kauheuksia tapahdu vain ns. sivistyneen maailman ulkopuolella. Samaisena heinäkuuna Israelissa ääriortodoksisen Haredin siveysryhmän miehet pahoinpitelivät nuoren eronneen naisen, jonka oli nähty kulkevan naimissa olevan miehen kanssa. Sama siveysryhmä vaati bussin etuosassa istuvia naisia siirtymään takaosaan kuten on laita synagossa. Eikä Baluchistanista ole niin kovin pitkä matka Arizonaankaan.

" Mormonilahkoon syntyneen tytön perheessä sallittiin yhä moniavioisuus. Tytär kuuli äidiltään syntyneensä sukuun, jossa naiset olivat sukupolvien ajan pyhittäneet tunteensa Jumalan palvelukseen; toisin sanoen tyttären ainoa elämäntehtävä oli saada niin monta lasta kuin mahdollista. Kahdeksaatoista vuottaan lähestyvälle tyttärelle isä sitten ilmoitti että Jumala oli valinnut hänelle puolisokseen viisikymppisen miehen. Miestään tuntematon tytär tiesi kuitenkin hänellä olevan entuudestaan kolmea vaimoa ja muutama tusina lasta, joista eräät olivat hänen koulukavereitaan. Raivostuneelle tyttärelle isä selitti ettei tämäntapaista suoraan profeetalta tulevaa direktiiviä pidä vastustaa - häät ovat parin päivän kuluttua."

Kirjoittajapari muistuttaa , että maallistuneissa länsimaissa naisten, etenkin alaikäisten pakottamista seksiin tuntemattomien miesten kanssa kutsutaan parittamiseksi tai naiskaupaksi ja rikolliseksi toiminnaksi. Mutta kun sama tehdään uskonnon sateenvarjon alla , kun tyttö pakotetaan naimisiin eikä siis prostituutioon, selitetään ettei kyse ole rikoksesta. Kuitenkin tytön itsensä näkökulmasta tilanne on sama - hänet on pakotettu seksiin vieraan henkilön kanssa. Hänellä ei ole oikeutta päättää itse omasta elämästään , hänestä tehdään miesten vaihtoesine, jota kohdellaankuin huonekalua tai maatsalouskonetta.

Etelä-Amerikassa Chilessä, Nicaraguassa ja Salvadorissa abortti on jyrkästi kielletty. Samoin oli laita Kolumbiassa vuoteen 2006 saakka , jolloin korkein oikeus salli abortin tietyin edellytyksin. Muutosta ajanut naisliikkeen aktiivi Monica Roa sai tappouhkauksia, häntä solvattiin ja pidettiin kansanmurhaajana katolisessa maassa, jossa yhdeksän kymmenestä kuuluu kirkkoon. Hiljan Yhdysvalloissa kuolleen senaattori Edward Kennedyn hautajaisista kieltäytyi kuulema moni uskovainen, koska vainaja puolusti aborttia.

" Puolassa poikaryhmän raiskaama 14-vuotias tyttö haki äitinsä tuella lain sallimaa aborttia. Sairaalassa tyttö ohjattiin yksin huoneeseen, jossa katolinen pappi jo odotti. Myöhemmin lääkäri kieltäytyi tekemästä aborttia ja pyysi tyttöä allekirjoittamaan papin kanssa laatimansa, synnyttämisen hyväksyvä paperin. Tyttö kääntyi kuitenkin äitinsä kanssa Naisliiton tietämän yksityisen klinikan puoleen mutta saapuessaan sinne sama pappi kera abortinvastustajien odotti paikalla."

Tekijät ottavat myös kantaa ajankohtaiseen kysymykseen siitä, onko erityisesti islam naisia vihaava uskonto. He muistuttavat siitä, kuinka monissa muslimimaissa naisten suhteellisesti oikeudeton asema sekä seksuaalinen sorto ovat usein esitettyjä todisteita perusteellisesta ristiriidasata läntisen liberalismin ja islamilaisen autoritaarisuuden välillä. Ainakin monin paikoin harjoitetaan vääristettyä islamia, alkuperäisestä opetuksesta harhautunutta uskontoa, jos kerran väitetään, kuten usein tehdään, että todellinen islam on tasa-arvon uskonto.

"Profeetta Muhammed otti yhdeksi jalkavaimokseen 9-vuotiaan Aisha-tytön. Iranin islamilaisen vallankumouksen ikoni, ajatolla Khomeini nai 28-vuotiaana kymmenvuotiaan tytön. Vuoden 1979 islamilaisen kumouksen jälkeen tytön naimaiän rajaksi tuli Iranissa 9 vuotta. Vasta vuonna 2000 naisaktivistit saivat ikärajan nostettua 15 vuoteen . Nostoa vastustanut vanhoillinen papisto piti muutosta islamin lain vastaisena. Saattaa olla liiallinen yleistys jos väittää lapsiavioliittojen johtuvan islamista, mutta väitämme silti että islamilaiset uskomukset ovat niihin vaikuttavia tekijöitä."

Kirjoitaparin mukaan myös useat Yhdysvalloissa vaikuttavat evankelisen liikkeen julistukset samoin kuin katolisen kirkon paimenkirjeet huokuvat yhä vain kohtalon määräämiä, fatalistisia käsityksiä. Niiden mukaan miehyys on humaanin ihmisen normi, naiseus edustaa toiseutta. Tämä käsitys käy hyvin ilmi esimerkiksi paavi Benedictus XVI:sta viestissä naisesta ja miehestä vuodelta 2008.

" Eräät kulttuuriset ja poliittiset suuntaukset näyttävät ehkäisevän tai vähintäinkin varjostavan tai jopa kieltävän jakamattomaan Jumalan luomaan ihmiskuvaan sisältyvän seksuaalisen erilaisuuden väittämällä näiden erojen rakentuvan kulttuurisesti. Siksi on välttämätöntä toistaa Jumalan luoneen ihmisolennon maskuliineiksi ja feminiineiksi , samaan aikaan yhtäläisiksi mutta alkuperältään erilaisiksi ja toisiaan täydentäviksi ihmisolennoiksi. Jumala antoi tehtäväksi naiselle ja miehelle molempien kykyjen mukaisesti erityisen tehtävän kirkossa ja maailmassa. Sitä paitsi nykyisyydessä on välttämätöntä oikeuttaa naisen mukanaolo yhteiskunnan rakentamisessa ottaen kuitenkin huomioon naisen feminiini puoli."

Voisiko tuota tuon kiharammin enää ilmaista. Tekijäpari ironisoi Vatikaanin ilmaisevan omalla korukielellään jälleen kerran naisille ,keitä he ovat ja miten heidän tulee elää. He myös löytävät islamista ja kristinuskosta monia yhtäläisyyksiä. Tähän päivään mennessä ei nainen ole voinut johtaa muslimien perjantairukousta eikä katolista messua tai ortodoksista liturgiaa. Luterilaisuudessa naispappeus on sen sijaan saanut sijaa kuten tiedämme tältäkin kanavalta.

Sekä Vatikaani että islamin käytäntö pyhittävät enemmän perhettä ja yhteisöä yksilöiden sijasta. Vatikaanin Pyhän istuimen pelkästään miesten laatimassa perhettä koskevassa julistuksessa perhe nähdäään yhtenä kokonaisena subjektina, jota ei pidä jakaa eikä siihen kuuluvia jäseniä pidä eristää toisistaan eikä perhettä saa koskaan pitää marginaalisessa asemassa.

" Käsitys perheestä subjektina, kohteena onkin viimeinen turvapaikka niille, jotka haluavat pitää naisen alistetussa asemassa. Kun perhe määritellään yhdeksi , niin tällöin käsitys voi loukata sen jäsenten, usein naisten oikeuksia yksilönä. Mielestämme perhe ei ole yhtenäinen kokonaisuus, kuten ei myöskään jokin yhteisö tai uskonto tai kansakunta tai rotu. Vain yksilöitä on pidettävä kohteina, erillisinä henkilöinä ja tämä erillisyys merkitsee samalla sitä, että on epäoikeudenmukaista pyhittää kenenkään oikeuksia ryhmänä."

Bensonin ja Stangroomin mukaan viime aikoina on riittänyt esimerkkejä siitä, kuinka yhteisöjä on yritetty pyhittää ja samalla jopa kriminalisoida tällaisen yhteisön uskomusten ja tapojen arvostelu yhteisöä halventavaksi teoksi. Kuten Suomessakin: helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu tuomittiin äskettäin oikeudessa sakkoihin uskonrauhan rikkomisesta. Oikeuden mielestä syytetty häpäisi näennäisesti sananvapauden varjolla islaminuskon pyhiä arvoja, kun kirjoitti verkkopalstallaan mm. islamin olevan pedofilian pyhittämä uskonto.

Kirjoittajaparin mielestä t YK:n yleiskokouksen viime keväänä äänestyspäätöksellä hyväksymä lausuma uskontojen halventamisesta pyrkii tosiasiassa vaientamaan uskontokritiikkiä, rajoittamaan sananvapautta eikä tee selvää eroa uskontojen ja sen kannattajien kesken.

" Erityisesti islamilaisten maiden ajaman lausuman perusteella joidenkin islamin piirteiden arvostelu voidaan tulkita hyökkäykseksi muslimeja vastaan. Ylipäätänsä ajatus siitä, että uskontoja voidaan jotenkin halventaa on hyvin pahaenteinen, sillä uskonnot vaikuttavat merkitsevästi ihmisten välisiin sääntöihin ja tapoihin. Jo tämä kiistämätön tosiseikka edellyttää että erityisesti uskontoja pitää ja tulee arvostella avoimesti. Uskonnolliset lait koskettavat monia ihmisiä enemmän kuin maalliset yhteiskunnan säätämät lait. Siksi mielestämme uskontokunnilla on muita yhteisöjä vähäisempi oikeus vaatia niitä koskevan arvostelun kieltoa. Ihmisyksilön perusoikeuksien kunnioittamista voidaan toki vaatia ja pitää suojella mutta tätä suojaa ei pidä ulottaa koskemaan uskonnollisia yhteisöjä."

Uskontotokriittisessä puheenvuorossaan Ophelia Benson ja Jeremy Stangroom arvostelevat kolmea yksijumalaista valtauskontoamme mutta erityisesti islamia sen naista alistavista jopa vihaavista käytännöistä. Heidän mielestään näiden käytäntöjen vastustaminen on suorastaan moraalinen velvollisuus mukavuuteensa aivan liian usein vajonneille länsimaiden liberaaleille; meille, joilla on taipumus silotella islamin käytäntöjä ja vaieta sen julmista puolista. Kirjoittajaparin mielestä arpa on uskallettava heittää oman mukavuuden menettämisen kustannuksellakin, jos todella haluaa parantaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa.

"Voimme tietysti kuvitella reilun ja kaikkia tasa-arvoisesti rakastavan Jumalan olevan jossain olemassa. Valitettavasti tällaista Jumalaa ei ole näköpiirissämme. Sen sijaan näemme Jumalan nimeen vannovia uskontoja, joiden ihmiskuva on perua ajalta, jolloin miehen ylemmyyttä pidettiin ehdottomana, annettuna. Toki joissain uskonsuunnissa pilkahtaa joskus hieman tasa-arvoisempi Jumala. Mutta pääosiltaan, etenkin konservatiivissa valtauskonnoissa , Jumala yhä ylenkatsoo naisia."