Eurooppalaisia puheenvuoroja

Puolan juutalaiset

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Martti Puukko 9.7.2009

Vuonna 1953 syntynyt Alina Cala on tunnettu puolalainen historian tutkija. Cala on erikoistunut erityisesti antisemitismin tutkimiseen. Hän työskentelee Puolan juutalaisen historian instituutissa Varsovassa.

Kommunismin aikana vuoden 1976 jälkeen Cala teki yhteistyötä oppositioliike KOR:in eli työläisten itsepuolustuskomitean kanssa. Puolassa Cala tunnetaan myös feministinä.

Puola oli ennen toista maailmansotaa Euroopan juutalaisuuden keskus ja maassa asui lähes 3,5 miljoonaa juutalaista. Toisen maailmansodan aikainen saksalaismiehitys koitui lähes koko Puolan juutalaisväestön kohtaloksi. Vain alle joka kymmenes Puolan juutalaisista selvisi hengissä holokaustista.

Tapasin Alina Calan Varsovassa ja keskustelimme hieman Puolan juutalaisten historiasta ja tämän päivän tilanteesta.
Alina Cala milloin ensimmäiset juutalaiset saapuivat Puolan alueelle ja miksi? Mitä he tekivät elääkseen ja kuinka heidät otettiin vastaan?

"Juutalaisia alkoi saapua Puolaan suurempia määriä ristiretkien aikoihin, jolloin he joutuivat Länsi-Euroopassa vainojen kohteeksi. Samoin silloin kun rutto riehui ja se siitä seurasi juutalaisvainoja. Heidät otettiin Puolaan siksi, että Puola oli enimmäkseen vain vähän asuttu maa. Puola oli myös teknisesti jälkeenjäänyt maa. Ennen juutalaisten tuloa oli käyty sotia tataareja vastaan ja maa oli kärsinyt pahoin. Siitä johtuen maan hallinnon kannalta oli hyödyllistä tuoda maahantulijoita, jotka voivat viljellä maata tai asuttaa kaupunkeja ja jotka kykenivät organisoimaan töitä?

Noihin aikoihin Puolaan tuli myös hyvin paljon saksalaisia. Heitä tuli niin paljon, että puolalaiset kaupungit olivat suuressa määrin saksalaisia aina 1600 -luvulle asti ja tämä tarkoittaa sitä, että niissä kuuli useammin saksaa kuin puolaa. Vasta myöhemmin tapahtui puolalaistamisprosessi. Osana saksalaisten muuttoliikettä oli juutalaisten muuttoliike, jotka siis ensinnäkin pakenivat vainoja ja jotka estivät paikkaa missä he voisivat asua rauhassa. Puola oli sellainen alue. Mutta nyt on syytä alleviivata, ettei asia johtunut mistään Puolan hallitsijoiden korkeista humaaneista arvoista, vaan hallitsijoiden kannalta oli edullista edesauttaa juutalaistenkin maahanmuuttoa. Se, että juutalaiset saivat Puolassa suhteellisen hyvän turvapaikan, johtui paradoksaalista kyllä siitä, että kristinusko tuli Puolan suhteellisen myöhään. Kristillinen kulttuuri oli Puolassa vielä niin tuore, että kristillinen juutalaisvastaisuus ei ollut vielä ehtinyt juurtua tänne. Länsi-Euroopassahan se johti juutalaisvainoihin? Aluksi juutalaiset saivat Puolassa hyvin edulliset elämänehdot?"

Vuosisatojen saatossa Puolan juutalaisten tilanne kuitenkin vaikeutui. 1700- luvun loppupuolella Puola - Liettuan alueella asui noin 900 000 juutalaista eli heidän osuutensa oli suurin piirtein 10 prosenttia maan väestöstä. Preussi, Itävalta ja Venäjä jakoivat Puolan 1700 -luvun lopussa.
Itävallan miehittämässä Puolan eteläosassa juutalaiset saivat tasa-arvoisen aseman vuonna 1867 ja niin ollen he saattoivat asettua asumaan minne he itse halusivat.

"Jo aiemmin juutalaiset olivat muuttaneet. Ne rajoitukset olivat suuressa määrin kuolleita. Venäjän miehitysalueella tai tarkalleen sanottuna Puolan kuningaskunnassa juutalaisten asumisrajoitukset poistettiin vuosien 1861 -63 välisenä aikana eli ennen ja jälkeen Puolan vuoden 1863 tammikuun kapinaa. Mutta juutalaiset eivät saanet täysiä oikeuksia, joitakin rajoituksia jäi yhä voimaan. Mutta vasta silloin juutalaiset ryhtyivät muuttamaan joihinkin kaupunkeihin, joissa oli ollut keskiajalta lähtien juutalaisten kaupunkiin muuttokielto. Keski-ajalla sellainen kielto oli ollut voimassa koko Puolan keskiosassa. Kielto oli koskenut myös kirkonmiesten hallinnassa olleita kaupunkeja, kuten esimerkiksi Kielcen kaupunkia. Ensimmäiset juutalaiset asettuivat Kielceen asumaan vasta vuoden 1863 jälkeen. Preussin miehitysalueella juutalaiset saivat vapaat muutto-oikeudet vuonna 1818, mutta he eivät saaneet vielä silloin sielläkään täyttä tasa-arvoa."

Puola sai takaisin itsenäisyytensä ensimmäisen maailmansodan päättyessä vuoden 1918 marraskuussa. Alina Cala miten uudelleen itsenäistyneessä Puolassa suhtauduttiin juutalaisiin?

"Ensinnäkin on muistutettava siitä. että juutalainen väestönosa oli kärsinyt valtavia menetyksiä ensimmäisen maailmansodan aikana? Rintamathan olivat kulkeneet maan yli useamman kerran. mutta juutalaisia oli kuollut, joita tsaarin armeijan joukkojen väkivallanteoissa. Myöhemmin bolsevikkivallankumouksen jälkeen Venäjän valkoisen armeijan rippeet olivat jatkaneet niitä. Mutta heitä oli kuollut niin sanottujen spontaaneiden pogromien uhreina. Juutalaisia oli tietenkin kuollut myös nälkään? Ja heitä oli kuollut kaikissa taisteluja käyneissä armeijoissa. Ei pidä unohtaa sitä, että 70 000 Puolan juutalaista oli kuollut Saksan armeijan riveissä. Puolan juutalaisia oli taistellut ja kuollut paljon myös Itävallan ja Venäjän joukoissa. Noista kaikista seikoista johtuen juutalaisten lähtökohdat eivät olleet hyvät. Monet olivat fyysisesti tai psyykkisesti vammautuneita. Niin ja myös Puolan itsenäisyyden alkuun liittyi pogromeja, joissa kuoli puolalaisten käsien kautta yli 200 ihmistä. Kaikkein verisin pogromi tapahtui Lwowin kaupungissa. Siinä pogromissa menetti henkensä yli 70 juutalaista?
Voidaan myös sanoa, että Puolan juutalaisten sotienvälisen ajan eriseuraisuus periytyi siitä, että he olivat asuneet kolmen eri miehitysvallan alueilla. Juutalaisten poliittinen hajautuminen oli heille vahingollista. He eivät voineet näytellä sellaista roolia, joka olisi vastannut heidän lukumääräänsä?

Aste asteelta nationalismi saavutti yhä voimakkaamman aseman Puolassa. Sen saattaa ehkä jollakin tavalla ymmärtää. Ensiksikin yli sadan vuoden jälkeen uudelleen saatu itsenäisyys aiheutti jonkinlaisen humalan ja toiseksi nationalismi oli niskan päällä käytännöllisesti katsoen kaikkialla Euroopassa. Olemassa oli hyvin todellisia demokratioita. Esimerkiksi Englannilla, klassisella demokratialla oli painolasteinaan imperialismi ja rasismi ja niin edespäin?

Puolassa ennen sotaa tapahtuneeseen juutalaisvastaisuuden kasvuun suurin syy löytyy Puolan katolisen kirkon johdon omaksumasta juutalaisvastaisesta linjasta. Pappien joukossa oli toki niitä jotka eivät hyväksyneet juutalaisvastaisuutta, mutta he olivat vähemmistönä eli he olivat poikkeuksia. Koko Puolan kirkon johto ja siitä johtuen koko Puolan katolisen kirkon politiikka oli hyvin juutalaisvastaista. Siihen liittyivät hyväksynnän ilmaisut Hitlerin johtaman Saksan 1930 -luvun juutalaisvastaisille toimille. Vaikka Vatikaani tuomitsi rasismin, Puolan kirkon johto ei tehnyt niin vaan se tuki sitä. Katolisella kirkolla oli vaikutusvaltaa niin vähemmän koulutettuihin ihmisiin kuin älymystöönkin?

Paljolti siitä johtuen kansallismielinen antisemitismi oli levinnyt Puolassa hyvin laajalle ennen toisen maailmansodan syttymistä. Sanottiin, että jos on puolalainen on myös katolinen. Mutta mitä sillä tarkoitettiin?
Sillä ei tarkoitettu sitä, että yritetään elää syntejä tekemättä, vaan sitä, että kunnon katolinen puolalainen vihaa juutalaisia. Se oli paljon yksinkertaisempaa. Ja tuo ilmiö elää yhä tänäänkin osassa Puolan katolisia. Onneksi vain osassa. Tällä hetkellä Puolan katolisessa kirkossa on onneksi myös paljon vähemmän muukalaiskammoisia suuntauksia? Tosin minusta paavi Johannes Paavali toisen kuoleman jälkeen on tapahtunut käänne huonompaan suuntaan. Toivon, ettei se suuntaus voita?"

Toinen maailmansota alkoi ensimmäinen syyskuuta vuonna 1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan. Sodalla oli hyvin traagiset seuraukset Puolalle. Puolan juutalaisille saksalaismiehitys merkitsi lähes täydellistä tuhoa. Vain noin joka kymmenes Puolan juutalainen selvisi hengissä. Saksalaiset perustivat useita Puolaan keskitys ja tuhoamisleirejä. On päivänselvää, että suurin vastuu ja syyllisyys juutalaisten joukkotuhosta lankeaa saksalaisille. Alina Cala te sanoitte Rzeczpospolita-lehden haastattelussa, etteivät puolalaisetkaan selvinneet holokaustista puhtain paperein. Lausuntonne herätti Puolassa myrskyn.

"Kyllä Puolan juutalaisen historian instituutti joutui vastaanottamaan todellisen vyöryn vihaisia sähköposteja, kirjeitä ja puheluita. Suurin osa tuosta palautteesta oli juutalaisvastaista. Mukana oli muutamia poleemisiakin kommentteja. Nekin olivat itse asiassa lähtökodiltaan antisemiittisiä, mutta ne yrittivät kuitenkin käydä rauhallista polemiikkia. Sain kaksi kirjettä, joissa tunnustettiin, että olen oikeassa. Olen niistä kirjeistä ylpeä. Sain myös Puolan juutalaisilta tahoilta muutamia sähköposteja, joissa tuettiin minua?"

Minusta tuntuu, että varsin suuri ongelma Puolassa on se, että varsin monet täällä näkevät asian mielellään niin, että puolalaiset ovat olleet vain ja ainoastaan joko uhreja tai sankareita, jotka eivät ole tehneet koskaan mitään pahaa.

"Jos ei oteta lukuun koululaisia ja nuoria joiden päähän asiaa on iskostettu ja jotka eivät suoraan sanoen tiedä asiasta, niin vanhempien sukupolvien kohdalla, joilla oli yhteys vielä tuohon aikaan ja niiden ihmisten kohdalla, jotka osallistuivat tietoisesti toisen maailmansodan tapahtumiin tai heidän lastensa kohdalla eli sodan jälkeisen sukupolven kohdalla asialle on toinen selitys? Nuokin ihmiset omaksuvat varsin usein marttyyriologisen ja sankarillisen historian käsityksen. Se tapahtuu traumaattisella tavalla, jossa hylätään se minkä he oikeasti tietävät. Jos käyt vaikkapa Jedwabnessa, jossa puolalaiset murhasivat satoja juutalaisia naapureitaan sodan aikana, kuulet sikäläisiltä asukkailta marttyyri ja sankaritarinan. Kotona nuo ihmiset ovat kuitenkin kuulleet kuinka joku naapuri oli potkinut juutalaistytön päätä kuin jalkapalloa?"

Keskustelin pari päivää sitten erään Puolan juutalaisen kanssa, joka oli syntynyt vain hieman ennen toisen maailmansodan alkua. Hän sanoi, että Puolassa oli sodan aikana paljon niitä ihmisiä, jotka hyvin mielellään ilmiantoivat saksalaisille piileskeleviä juutalaisia. Hän sanoi, että monet tekivät niin vaikkeivät he edes hyötyneet siitä mitään.

"Suurin osa niistä puolalaisista joita saksalaiset tappoivat siksi, että he olivat piilotelleet juutalaisia kuoli sen vuoksi, että heidän puolalaiset naapurinsa ilmiantoivat heidät. Välillisesti kyse oli minun nähdäkseni myös sotaa edeltäneestä juutalaisvastaisuudesta Puolassa. Voidaan sanoa, että ne jotka ryhtyivät auttamaan juutalaisia olivat yhteiskunnan silmissä jotenkin omituisia. Nuo ihmiset joutuivat vastustamaan yleistä ajattelutapaa. Sen lisäksi he joutuivat taistelemaan myös omia moraalisia epäilyksiään vastaan. Näin siksi, että Puolan kirkko oli käyttänyt 1930 - luvulla kieltä, joka oli ollut läheistä sukua Hitlerin käyttämälle kielelle? Niinpä tavallinen puolalainen katolinen ei tiennyt onko moraalisesti oikein pelastaa juutalainen? Mutta itse sodan aikana Puolan katolinen kirkko läpäisi minusta suurelta osin tulikokeensa suhteessa juutalaisiin eli kirkon piispojen suhtautuminen muuttui paremmaksi suhteessa juutalaisiin. On muistettava, että Puolan katolinen kirkko oli silloin itsekin jatkuvan uhan alainen."

Toisen maailmansodan jälkeen suurin osa hengissä selvinneistä Puolan juutalaisista lähti maassa. Jan T. Gross kirjoitti paljon kohua aiheuttaneessa kirjassaan ´Pelko´ kuinka keskitysleireiltä palaavia juutalaisia tapettiin.

"Tähän mennessä on dokumentoitu tarkoin 700 sellaista toisen maailmansodan jälkeistä juutalaisten salamurhaa?"

Sehän on hyvin paljon.

"Minusta niitä tapauksia oli enemmän. Itse olen päässyt laskuissani yli 900 uhriin. Ongelma on siinä, ettei monia tapauksia ole lainkaan dokumentoitu, koska siinä vaiheessa olemassa ei ollut vielä toimivaa valtiota tai hallintoa. Oli helppoa tappaa juutalainen ja haudata hänet jonnekin metsään. Mitään jälkiä ei jäänyt. Jälki jäi vain muistiin. Paikallisten maastotutkimusten aikana olen kuullut asioista ihmisiltä?

Juutalaisia murhasivat niin antikommunistiset partisaanit kuin heidän omat naapurinsakin. Mitä partisaaneihin tuli hekin murhasivat usein taloudellisista hyötynäkökohdista samoin kuin naapuritkin?
Oli vielä eräs ilmiö joka oli ollut Puolassa olemassa jo ennen toista maailmansotaa ja jota saksalaisten propaganda sodan aikana vielä voimisti eli se, että juutalaisuuden ja kommunismin välille vedettiin yhtäläisyysmerkki. Puhuttiin juutalaiskommunismista?"

Puolassa kuulee aina silloin tällöin myös sanottavan, että juutalaisia oli paljon stalinistisen terrorikoneiston palveluksessa ja että he vainosivat puolalaisia.

"Niin kyse on yhtäältä tuon edellä mainitun asian jatkosta. Toisaalta kyse myös helposta tekosyystä. Nyt sellainen ajattelutapa on yhä voimistumassa että koko puolalainen yhteiskunta ei tehnyt mitään muuta taisteli rohkeasti kommunisteja vastaan koko vuosien 1945 ja 1989 välisen ajan. Ja tuon ajattelun mukaan ei oikein edes tiedetä mistä ne kommunistit tulivat tänne. kaikkein helpointa on tietysti osoittaa sormella juutalaisia ja sanoa, että hehän sen kommunismin tänne toivat ja että vain juutalaiset olivat kommunisteja. Tuo tietysti on täyttä hölynpölyä, vaikkapa vain demografisesta näkökulmasta. Juutalaisia oli sodan jälkeen Puolassa enimmilläänkin vain noin neljännesmiljoona. Eli olisivatko puolalaiset olleet niin heikkoja ja tyhmiä, että he olisivat antaneet tuollaisen joukon järjestää itselleen puolen vuosisadan mittaisen onnettomuuden? Kyse on tietenkin täydestä hölynpölystä.

Sodan jälkeen 1940 -luvun lopussa oli todellakin sellainen tilanne, että juutalaiset olivat lukumääräänsä nähden yliedustettuina stalinistisessa väkivaltakoneistossa, jonka johtopaikoilla heitä oli 13 prosenttia. Ja kyse on todellakin johtopaikoista ei miliiseistä ja kenttäväestä. Heidän joukossaan oli hyvin vähän juutalaisia. Kun juutalaisia oli Puolassa sodan jälkeen vain noin yksi prosentti väestöstä, he olivat määräänsä nähden yliedustettuina salaisen poliisin johdossa. Mutta luojan tähden 87 prosenttia johtajista oli puolalaisia?

Jo 1950-luvun alussa tilanne muuttui. Jo vuonna 1949 tapahtuivat ensimmäiset juutalaisvastaiset puhdistukset puolueen piirissä. Ne jatkuivat vuosina 1952 ja 1953. Samoin kävi vuonna 1956...
1950 -luvulla tilanne oli se, että juutalaisia oli enää hyvin vähän valtion keskeisissä viroissa."

Vuonna 1967 Israel kävi voittoisan sodan sitä ympäröiviä arabimaita vastaan. Puolan armeijan piirissä huhuttiin silloin, että juutalaista syntyperää olevat upseerit olisivat vähintäänkin salaa olleet Israelin puolella Neuvostoliiton ja sen satelliittimaiden tukemia arabeja vastaa. Vuoden 1968 maaliskuussa Puolassa syttyi opiskelijalevottomuuksia ja Puolan kommunistinen johto syytti niistä avoimesti juutalaisia. Vuosina 1968 ja 1969 tuhansia juutalaisia pakotettiin lähtemään Puolasta. Alina Cala kuinka moni juutalaista syntyperää oleva ihminen joutui lähtemään?

"Asia on jo tutkittu tarkoin. Dariusz Stolek on kirjoittanut antisionistisesta kampanjasta. Hän on tarkastanut kuinka monta maastalähtölupaa eli lupaa yhdensuuntaiselle matkalle myönnettiin. Niitä oli hieman yli 13 000. Ennen karkotuksia Puolassa oli noin 30 000 juutalaista ja heistä noin puolet lähti maasta tai pikemminkin heidät lähetettiin maasta? Nuo juutalaiset kokivat itsensä useimmiten puolalaisiksi. Ei voida sanoa edes että he olivat assimiloituneita juutalaisia vaan he olivat juutalaista syntyperää olevia puolalaisia, Jotkut heistä saivat vasta silloin vuonna 1968 hyvin hätkähdyttävällä tavalla tietää siitä, että he ovat juutalaisia?"

Alina Cala mikä on juutalaisten tilanne tänään Puolassa? Heitähän on täällä hyvin vähän.

"Heitä on hyvin vähän. Demograafisten tutkimusten perusteella heitä on arviolta 10 -15 tuhatta. Ja tuossa luvussa ovat mukana myös juutalaista alkuperää olevat ihmiset, jotka eivät enää edes tunne yhteyttä juutalaisuuteen, mutta jotka ovat tietoisia juutalaisesta syntyperästään. Juutalaisissa organisaatioissa on mukana 5 - 6 tuhatta rekisteröityä ihmistä? Sotaa edeltävästä juutalaisesta kulttuurista ei ole Puolassa enää jälkeäkään? Jotkut harvat opiskelevat jiddishiä, mutta siitä ei enää koskaan tule kotona puhuttavaa kieltä."

Onko Puolassa enemmän antisemiittejä kuin juutalaisia?

"Varmasti on. Valitettavasti viimeisten tutkimusten valossa heidän määränsä on kasvussa. Irek Krzeminskin vuonna 2001 tekemän viimeisen tutkimuksen mukaan heitä on noin 41 prosenttia.
Eli kyseessä on lähes puolet puolalaisesta yhteiskunnasta. Krzeminskin ensimmäisessä vuonna 1992 tekemässä tutkimuksessa heidän määränsä oli lähes 30 prosenttia. Onneksi kuitenkin samaan aikaan myös niiden ihmisten määrä kasvaa, jotka tietoisesti hyljeksivät antisemitististä ideologiaa. Tapahtuu siis tiettyä polarisaatiota? Kaikki juutalaisvastaiset ihmiset eivät itse mitenkään tiedosta omaa juutalaisvastaisuuttaan. Päinvastoin he kiistävät sen jyrkästi. Seuraavassa lauseessa he saattavat kuitenkin jo kertoa kuinka juutalaiset hallitsevat maailmaa ja niin edespäin? He eivät siis ymmärrä, että nuo iskulauseet ovat juutalaisvastaisia."