Eurooppalaisia puheenvuoroja

Kidutettujen puolestapuhuja

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Airi Leppänen 16.7.2009

Volgogradista kotoisin oleva 27-vuotias toimittaja Jelena Maglevannaja on koulutukseltaan fyysikko ja venäjän kielen opettaja, mutta on vaihtanut ammattia kuten moni muukin venäläinen perestroikan ajoista näihin päiviin. Leipätyökseen Jelena toimii erään lehdenkustantajan palveluksessa, mutta pääasiallisena työnään ja elämäntehtävänään hän pitää ihmisoikeustyötä vankien oikeuksien puolesta.

Vapaana toimittajana Jelena avustaa useita nettijulkaisuja ja Venäjän Demokraattisen liiton äänenkannattajaa Svobodnoe Slovo -lehteä jutuillaan Venäjän vankiloissa tapahtuvasta järjestelmällisestä kidutuksesta, joka kohdistuu erityisesti t?et?eenivankeihin. Maglevannja tekee tiivistä yhteistyötä useiden ihmisoikeusjärjestöjen, muun muassa Memorialin, maahanmuuttajia ja vähemmistöjä puolustavan Kansalaisavun komitean, Ihmisoikeuksien puolesta - ja Vankien oikeuksien puolesta -järjestöjen kanssa. Nämä järjestöt ovat jo vuosia keränneet tietoja ja tehneet selvityksiä vankilaoloista sekä toimittaneet raporttejaan kansallisille päättäjille ja kansainvälisille organisaatioille, muun muassa EU:n eri toimielimille.

Järjestöt avustavat vankeja myös valitusten tekemisessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Esimerkiksi kesäkuun lopulla tuomioistuin velvoitti Venäjän valtion maksamaan 40 000 euron korvauksen sietämättömien vankilaolojen aiheuttamista kärsimyksistä vanki Aleksandr Bahmutskille, jota oli pidetty 6 vuotta tutkintavankeudessa ennen 13 vuoden tuomion julistamista. Mies joutui muun muassa jakamaan sellin 50 muun vangin kanssa, joten nukkuminen onnistui vain vuoroissa.

Mutta Jelena Maglevannajan toiminnasta Venäjällä täytyy tällä hetkellä puhua menneessä aikamuodossa. sillä Jelena haki Suomesta poliittista turvapaikkaa toukokuun lopussa osallistuttuaan Helsingissä pidettyyn Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin ihmisoikeusseminaariin. Toiminta vankien oikeuksien puolesta, erityisesti tsetseenivanki Zubair Zubairajeviin kohdistuneen järjestelmällisen kidutuksen julkistaminen poiki oikeusjutun, ja Jelena tuomittiin maksamaan 200000 ruplan eli yli 4000 euron sakot vankilaviranomaisten kunnian loukkaamisesta. Jo aiemmin häntä oli uhkailtu eri tavoin. Zubair Zubairajev tuomittiin tekaistun syytteen perusteella kesällä 2007 vankilaan Volgogradin alueelle, jossa vankilaolot ovat Jelenan mukaan kenties kaikkein kurjimmat koko Venäjän mitassa.

Jelena Maglevannaja:
"Vankilan johtaja on Tsetsenian sodan veteraaneja ja hän uhkasi heti alkuun, ettei Zubair selviä hänen laitoksestaan hengissä. Zubairia alettiinkin heti järjestelmällisesti kiduttaa, muun muassa hakata vedellä täytetyillä muovipulloilla. Häntä kiusattiin myös monella muulla tavalla; muun muassa pakotettiin seisomaan alasti pakkasessa niin kauan kunnes kaatui tiedottomana maahan. Kidutusta jatkui puoli vuotta eivätkä omaiset tienneet Zubairin hädänalaisesta tilanteesta mitään. Perhe sai lopulta tiedon asiasta muiden samalla leirillä olleiden tsetseenivankien omaisilta. Zubairin perhe onnistui järjestämään tälle siirron toiseen vankilaan, mutta se ei tuonut tilanteeseen muutosta. Päinvastoin, kidutus jatkui."

Jelena Maglevannajan mukaan vankien kidutus on yleinen käytäntö Venäjän vankiloissa. Kohteeksi joutuvat etenkin muslimit, keski-aasialaiset ja tsetseenivangit. Jälkimmäisiä Venäjän virallinen politiikka pitää bandiitteina ja terroristeina, siis vihollisina. Monet vankilanjohtajat ja vartijat ovat sotineet Venäjän federaation joukoissa Tsetseniassa tappaen ja kiduttaen paikallista väestöä, ja he jatkavat samojen raakuuksien harjoittamissa siviilielämään palattuaan. Vankiloissa tsetseenejä kohdellaan kaltoin myös muulla tavoin: kielletään esimerkiksi uskonnon harjoittaminen ja pakotetaan syömään sianlihaa.

Olosuhteet Venäjän rangaistuslaitoksissa ovat ihmisoikeusjärjestöjen mukaan muutenkin tavattoman kurjat, ahtaus, kylmyys ja kosteus vaivaavat, sellien lattioilla saattaa lainehtia vesi. Usein tehtaillaan myös uusia syytteitä vankeusajan pidentämiseksi. Toimittajalla ei suljettuihin rangaistuslaitoksiin juurikaan ole pääsyä, sillä viranomaiset ja poliitikot eivät halua julki tietoja siitä mitä vankiloissa tapahtuu. Niinpä esimerkiksi Jelena kertoo keränneensä tietonsa Zubair Zubairajevin tapauksesta vangeilta saamiensa kirjelippusten, puhelinsoittojen sekä puolustusasianajajien ja omaisten kertomusten pohjalta. Hänen mukaansa suurin osa tsetseeneistä on tuomittu rangaistuslaitoksiin sotavankeina, vaikka osa ei ole edes osallistunut taistelutoimintaan. Tällainen on muun muassa Aslambek Vetrikovin tapaus.

Jelena Maglevannaja:
"Kotikylässään maata viljellyt Aslambek joutui riitoihin paikallisen turvallisuuspomon kanssa, ja kun kylän lähistöllä tehtiin terrori-isku, pidätettiin koko hänen perheensä siitä syytettynä. Aslambek ei kestänyt ajatusta perheenjäsenten kidutuksesta, vaan tunnusti osallistuneensa hyökkäykseen. Myöhemmin hän kuitenkin oikeudessa kielsi asian, mutta se ei auttanut. Hänet tuomittiin 18 vuodeksi ja lähetettiin leirille Arkangelin alueelle."

Tsetsenian sota siis jatkuu yhä, tosin nyt toisessa muodossa, t?et?eenien keskinäisenä konfliktina, kun presidenttinä on kovaotteinen Ramzan Kadyrov. Hänen apulaisensa matkustavat ympäri Eurooppaa houkuttelemassa maasta paenneita taistelijoita palaamaan takaisin lupailemalla armahdusta. Mutta lähes poikkeuksetta takaisin tulleet ovat kadonneet jäljettömiin.

Tsetsenian konflikti heijastuu myös lähialueille. Esimerkiksi Ingu?iassa tilanne on nykyisin erittäin räjähdysherkkä, kuten viimeaikojen uutiset terrori-iskuista ovat kertoneet. Kaukasian kriisi vaikuttaa monin tavoin koko Venäjän mitassa ja valtamediat levittävät halukkaasti virallisen propagandan viholliskuvaa t?et?eeneistä, kaukasialaisista ja yleensä muslimeista terroristeina ja bandiitteina, toteaa Jelena Maglevannaja. Hän kiinnostui ihmisoikeuksista ja Tsetsenian tilanteesta jo vuonna 1994 alkaneen ensimmäisen sodan aikana eikä toinen, vuonna 1999 alkanut sota Jelenan suhtautumista muuttanut. Hän oivalsi, että toinen sota provosoitiin käyntiin ja näki miten valtionjohto kontrolloi siitä tiedottamista. Tämän seurauksena laajat kansalaispiirit alkoivat kannattaa hyökkäystä toisin kuin ensimmäisen sodan aikana, joka oli erittäin epäsuosittu.

Jelenan ja muiden ihmisoikeusaktivistien mielestä kyseessä oli kansanmurha. Oli siis pakko ottaa kantaa, yrittää tehdä jotain, vaikkei se Venäjällä helppoa olekaan. Jelenan mukaan esimerkiksi Zubair Zubairaevin tapauksesta levitettiin tietoa Venäjän presidenttiä ja Euroopan neuvostoa myöten, mutta tuloksetta. Sen sijaan Volgogradin vankilanjohtaja nosti Jelenaa vastaan syytteen valehtelusta ja kunnianloukkauksesta ja Jelena tuomittiin oikeudessa 200 000 ruplan eli nykykurssin mukaan yli neljän ja puolen tuhannen euron sakkoihin.

Jelena Maglevannaja:
"Oikeusjuttuni ja tuomioni huomioitiin Venäjän valtamedioissa laajalti eikä uutisoinnin sävy ollut mitenkään myönteinen. Koko juttu on ikävä osoitus siitä, ettei mikään tunnu auttavan, oikeutta ei Venäjällä saa, vaikka vetosimme kaikkiin mahdollisiin tahoihin: oikeusistuimeen, syyttäjäviranomaisiin, tutkintakomissioon, Venäjän presidenttiin ja ihmisoikeusvaltuutettuun. Viranomaisten vastauksissa todettiin, ettei kidutuksista ole näyttöä, ja että Zubair oli itse aiheuttanut vammansa."

Oikeusprosessin seurauksena Zubair Zubairajev siirrettiin Krasnojarskiin, vielä kovempaan rangaistuslaitokseen syytettynä vankilasääntöjen rikkomisesta. Jelena ja muut ihmisoikeusaktivistit ovat vedonneet myös monien muiden kidutettujen t?et?eenivankien puolesta: eräs heistä on Tomskissa vängittuna olevan Islam Taipov. Mutta vastaus on aina ollut sama: tapaukset on tutkittu eikä väärinkäytöksiä ole havaittu. Viranomaisten mukaan myös kyseiset vangit irtisanoutuvat valituksista. Tämä ei Jelenan mukaan ole mitenkään ihmeellistä, ovathan kyseessä rangaistuslaitokseen suljetut puolustuskyvyttömät henkilöt.

Jelena Maglevannaja:
"On minua uhkailtu muutenkin kuin oikeuteen haastamalla. Asialla ovat olleet muun muassa äärinationalistiset järjestöt. Esimerkiksi sen vankilan lääkäri, jossa Zubair aikaisemmin oli, johtaa yhtä tällaista järjestöä. Hän laittoi sen nettisivuille kuvani varustettuna tekstillä: Tunne vihollisesi. Sen jälkeen jäseniltä alkoi sadella erilaisia uhkauksia. Tällainen on valitettavasti ihmisoikeusaktivistien arkipäivää Venäjällä. Mutta jotain täytyy yrittää tehdä tilanteen muuttamiseksi. Ellei kukaan reagoi niihin vääryyksiin, joita maassamme tapahtuu, voi kuka tahansa joutua mielivallan ja väärinkäytösten kohteeksi."

Ihmisoikeustilanne ja järjestöjen toimintamahdollisuudet vaihtelevat eri puolilla Venäjää. Esimerkiksi Permin alueella järjestöt voivat toimia vapaasti ja yhteistyötä tehdään myös paikallisten viranomaisten kanssa. Jelena Maglevannjan mukaan hänen kotikaupungissaan Volgorgradissa tilanne on huono eikä ihmisoikeusjärjestöjä tai liberaaleja poliittisia voimia ole.

Opposition hallitsevalle Yhtenäinen Venäjä-puolueella muodostaa kommunistinen puolue, kuuluuhan Volgograd Venäjän niin sanottuun punaiseen vyöhykkeeseen, jossa kommunistien kannatus pysyi vankkana neuvostoajan jälkeenkin. Mutta nyt punaväri on alkanut haalistua ja esimerkiksi pormestari ja kuvernööri siirtyivät valtapuolue Yhtenäisen Venäjän kannattajiksi säilyttääkseen asemansa. Venäläiset kommunistit ovatkin Jelenan mielestä kummallinen sekoitus nationalismia ja muita kyseenalaisia aatteita eikä puolueella ole mitään yhteistä lännen vasemmistolaisten liikkeiden kanssa. Sekä kommunistit että Yhtenäisen Venäjän kannattajat ihailevat avoimesti esimerkiksi Stalinia, joka tapatti kymmeniä miljoonia ja haluavat muuttaa kaupungin nimen taas Stalingradiksi. Myös äärinationalistiset liikkeet ovat kaupungissa vahvoilla.

"Yritin perustaa Volgogradiin demokraattisen poliittisen ryhmittymän, mutten löytänyt samanhenkisiä kumppaneita", kertoo nuori toimittaja Jelena Maglevannaya, joka ihmisoikeusaktivisminsa johdosta joutui Venäjällä uhkailujen ja oikeusprosessin kohteeksi ja haki touko-kesäkuun taitteessa turvapaikkaa Suomesta. Nyt hän odottaa Kyläsaaren vastaanottokeskuksessa Suomen viranomaisten vastausta.