Eurooppalaisia puheenvuoroja

Mies, joka vaihtoi talonsa tulppaaniin

: Eurooppalaisia puheenvuoroja

Jyrki Palo torstaina 25.6. klo 13.40 ja 22.45

Suuret kriisit synnyttävät kirjoja, joissa varoitetaan jälkipolvia toistamasta samoja virheitä. Virheet toistetaan aikanaan, mutta kirjat jäävät todisteeksi siitä, että ihmiskunnassa on sittenkin myös ymmärrystä - ei vain hulluutta.

Fernando Trías de Bes: "El hombre que cambió su casa por un tulipán" (Mies, joka vaihtoi talonsa tulppaaniin), Temas de Hoy, 2009. Kirjalle on myönnetty kustantajan tietokirjapalkinto Premio de Hoy 2009.

Espanjassa julkaistiin nyt toukokuussa katalonialaisen talousmiehen Fernando Trías de Besin kirja "El hombre que cambió su casa por un tulipán" - Mies, joka vaihtoi talonsa tulppaaniin. Se on kansantajuinen johdatus talouselämän nousukausien kupliin - niiden syihin ja seurauksiin. Kirja osoittaa, että samat piirteet toistuvat, Hollannin1600-luvun tulppaanivillityksestä aina meidän aikamme globaaliin finanssikriisiin - joskin suunta on ollut alati paheneva.

Trías de Bes haluaa jakaa neuvoja, joiden avulla tunnistaa milloin taloudessa on kupla. Uusia kuplia nimittäin syntyy, kunhan tietyt edellytykset ovat olemassa.

Trías de Bes on talouskirjailija, jonka kirjoja on käännetty useille kielille - ja toivottavasti tämäkin teos leviää myös espanjan kielialueen ulkopuolelle. Taitavasti kirjoittaja tekee vaikeina pidetyt talousasiat ymmärrettäviksi -. Hän liikkuu kaikilla talouselämän alueilla ja tuntee ihmismielen piilotajunnan kuin kyläkauppias Junnu Vainion laulussa.

Se on tarpeen spekulatiivisten kuplien ymmärtämiseksi, Trías de Bes toteaa:

"Keinottelun synnyttämä kupla on ilmiö, joka ei mahdu taloustieteen raameihin. Talouden lisäksi siihen yhdistyy politiikkaa, psykologiaa ja sosiologiaa. Tarvitaan moniulotteista lähestymistapaa, jotta yliampuvia spekulaatiokausia voidaan selittää.

Taloustieteen kannalta kuplat ovat järjettömiä. Se on epämukavaa, koska järjettömyys ei ole erityisen tervetullutta talousasioissa. Kuplissa ei voi olla näkemättä tiettyä hulluutta. Talous on suurelta osin inhimillisen toiminnan tulosta, - ja vaikka ihminen periaatteessa on järjellinen olento, me käyttäydymme liian usein kuin emme sitä olisi".

Kirja alkaa kuvauksilla viidestä talouskuplasta historian varrella - tilanteista, jolloin jonkun sijoituskohteen hinnat nousivat järjettömiksi, loivat tunteen helposta rikastumisesta, ja lopulta romahtivat. Kirjassa esitellyt kuplat ovat: Hollannin tulppaanimania 1600-luvulla, Englannin South Sea Company -huuma 1700-luvulla, Wall Streetin pörssiromahdus 1929, Japanin kiinteistöbuumi parikymmentä vuotta sitten ja Yhdysvaltain subprime-asuntoluotot, jotka käynnistivät nykyisen taloustaantuman lännessä.

Trías de Bes sanoo, että kaikissa tapauksissa yhteisiä piirteitä olivat talouden nousukausi ja liikkeellä olevan löysän rahan paljous.

Tyypillistä on myös, että keinotteluun ryhtymistä helpotetaan antamalla sijoittamiseen maksuaikaa tai luottoa. Kuplien aikana monet ihmiset jättävät oman työnsä omistautuakseen keinottelulle. Kuplan paisuessa hinta ja arvo sekoittuvat - vallitsevaksi tulee luulo, että hinta voi jatkuvasti vain nousta. Kuplan puhkeaminen tapahtuu aina äkkinäisesti ja rajusti.

Viattomin Trías de Besin tutkimista kuplista elettiin Hollannissa lähemmäs 400 vuotta sitten. Ihmisten sokaistuminen helpon rikastumisen toivossa oli kuitenkin samanlaista kuin Wall Streetin pörssihuumassa 1920-luvulla.

Hollanti eli kulta-aikaa 1600-luvun alkupuolella. Se avasi taloutensa ja rajansa kaupalle, ja kehitti finanssijärjestelmän pankkeineen. Rahaa kertyi holveihin ja vaurauden tunne vallitsi, Trías de Bes kuvaa.
Muotiin tuli tulppaani, jota ei vielä laajalti viljelty. Aatelisto hankki tulppaaneja koteihinsa - niistä tuli statusymboli, ja porvaristokin alkoi hankkia niitä, jolloin aatelisto halusi erikoisempia tulppaneja. Hinta nousi, mikä johti spekulointiin tulppaanin mukuloilla.

"Keinottelu tapahtui tulppaanisipuleilla, joiden on oltava tietty aika kaivettuna maahan. Niitä ei voinut heti luovuttaa ostajalle, joten hollantilaiset keksivät myydä oikeuksia tuleviin tulppaaneihin.
Tätä menettelyä kutsutaan nykyisin pörsseissä futuurisopimuksiksi. Ne ovat osa tämän päivän arvopaperimarkkinoita."

Tulppaanimukulaan sai oikeuden pienellä käsirahalla ja notaarin vahvistamalla sopimuksella. Sopimuksessa määrättiin, että lopullinen hinta tuli maksaa tulppaania noudettaessa.
Näin oikeuksia mukuloihin pystyi ostamaan pitkällä maksuajalla. Ja koska hinnat nousivat, voi futuurisopimuksen myydä eteenpäin voitolla - ennen kuin oli sitä maksanut.

"Kaikki voittivat, riski oli pieni. Aatelinen maksoi valmiista tulppaanista nykyrahassa hurjat 500 euroa, ja siten rahoitti voitot tässä ketjussa.
Oli helppo yltää kelpo voittoihin vain pienellä omalla sijoituksella.
Tästä seurasi, että hollantilaisten keskuudessa puhkesi hillitön halu ostaa oikeuksia tulppaaninmukuloihin."

Talvella 1636-37 markkinat villiintyivät täysin - oikeuksista tulppaaninmukuloihin luvattiin maksaa jopa maaomaisuudella ja karjalla.
Lopulta yksi tulppaani maksoi torilla nykyrahassa kaksi tuhatta euroa, Trias de Besin mukaan.

Aateliset lakkasivat ostamasta. Syntyi paniikki, ja hinnat romahtivat. Seurauksista on vaihtelevia tietoja, mutta Trias de Bes pitää todennäköisenä, että ne jäivät vähäisiksi - toisin kuin meidän aikamme kuplissa, joiden vaikutukset ulottuvat koko maailmantalouteen.
Tulppaanikuplaa rahoitettiin aatelisten varoilla - käteisellä. Keinottelu sai siivet pitkän maksuajan ansiosta, ei velkarahan vipuvoimasta, kuten myöhemmissä, jatkuvasti laajemmiksi ja seurauksiltaan pahemmiksi käyneissä kuplissa.

"On varsin todennäköistä, etteivät vaikutukset Hollannin talouteen olleet tuhoisia, eivätkä edes erityisen vakavia. Lopulta suurin osa sopimuksista jäi toteutumatta, joten kyse oli lähinnä osto- ja myyntisitoumusten kuplasta. Vain käsirahat vaihtoivat todella omistajaa.
Mutta kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun nähtiin millaisiin mittoihin typeryys-syndrooma voi johtaa".

Trías de Bes puhuu kirjassaan typeryys-syndroomasta, (el sindrome del Necio.). Hän tarkoittaa, että keinotteluun lähtee rikastumisen toivossa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä kunnolla mihin rahansa laittavat, menevät joukon mukana, eivätkä kykene erottamaan hintaa ja arvoa.
Hän sanoo typeryys-syndrooman olevan läsnä kaikissa talouteen syntyvissä kuplissa, olkoon keinottelun kohteena sitten tulppaanisipulit, pörssiosakkeet tai asunnot.
Espanjassa keinottelukohde olivat viime vuosina asunnot.

"Tuhannet ihmiset Espanjassa ovat käyttäneet säästönsä ostaakseen asuntoja - ainoana tarkoituksenaan myöhempi jälleenmyynti huomattavalla voitolla. Olemme nähneet monen jättävän ammattinsa tai työpaikkansa lähteäkseen kohti kiinteistöbisneksen Eldoradoa.

Muun alan pienyrittäjät, kauppiaat ja ammatinharjoittajat ovat tunteneet, että he hukkaavat aikaa omassa liiketoiminnassaan. On ollut kannattavampaa ja helpompaa ostaa ja myydä asuntoja.
Monilla heistä oli omaisuutta ja maksukykyä, tai heillä oli kukoistava yritys. Mutta nyt he ovat velkaantuneet yli varojensa ostaakseen asuntoja, joiden hintojen piti edelleen nousta. Nyt kun kupla on puhjennut, nämä henkilöt ovat yhtäkkiä velkaloukossa, josta päästäkseen heidän on myytävä omaisuutensa - ja toivoa että se riittää.
Jotkut ovat jo taloudellisesti raunioina, toiset tuhoutuvat pian. Vain harva onnistuu välttämään sen."

Trías de Bes sanoo, ettei halua loukata ketään puhumalla typeryys-syndroomasta. Kyse ei ole tyhmyydestä, vaan tietämättömyydestä. Typeryys-syndrooman riivaaman keinottelijan piirteitä ovat sokea luottamus, ahneus, kateus, itsepetos, järjenvastainen logiikka, oman tietämättömyyden kieltäminen ja liiallinen riskinotto.
Inhimillisiä piirteitä, jotka vaikuttavat kuplien paisumiseen - mutta eivät ole syy kuplien syntyyn.

"Jokainen voi joutua typeryys-syndrooman valtaan. Sen ilmaantuminen vaatii kuitenkin tietyt olosuhteet ja edellytykset.
Ensimmäinen edellytys on, että on eletty vaurauden aikakautta. Ei ole sattumaa, että kaikkia kirjassani tarkasteltuja kuplia edelsi suurenmoinen vauraus.

Järjestelmällisesti, ennen jokaista kuplaa, talouskasvu oli tuonut ympäristöönsä yltäkylläisyyttä. (...).
On vaikea kuvitella, että joku saa typeryys-syndorooman, ellei hän elä vaurauden keskellä. Vuosien talouskasvu, helppo työnsaanti ja yritysten jatkuvat voitot ovat perusehto kuplan paisumiselle yli äyräiden.

Toinen kuplan perusedellytys on kaikkein tärkeimpiä kirjani johtopäätelmiä - ja se on selittävä tekijä kaikille myöhemmille ongelmille:
Jotta kupla syntyisi, tarvitaan ekspansiivisen rahapolitiikan kausi. Toisin sanoen, rahan helppo saatavuus.

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että liikkeellä olevien seteleiden ja kolikoiden määrä kasvaa enemmän kuin on tarpeellista.(...).
Kyse on siitä, että vaurauden ja turvallisuuden oloissa ihmiset ovat valmiita velkaantumaan kaulaansa myöten - kuluttaakseen tai sijoittaakseen. Ja siitä, että saatavissa on rahaa valtavasti enemmän kuin mitä talous tarvitsee omaan luonnolliseen kasvuunsa."

Hollannin tulppaanikuplassa rahamäärä liikenteessä oli kertynyttä varallisuutta, mutta myöhemmissä kuplissa on pelattu velkarahalla. Trías de Bes esittää kirjassa vertailevan taulukon, joka osoittaa miten kuplat ovat jatkuvasti pahentuneet ulottuvuuksiltaan ja seurauksiltaan.
Wall Streetin pörssiromahdus 1929 oli ensimmäinen, jolla oli laajat kansainväliset vaikutukset. Osakkeiden hintakuplaa oli kasvatettu ulkomaisella lainarahalla, - ja lisäksi velkavivulla hankittuja osakkeita käytettiin tämän saman velan vakuutena. Maksukyvyttömien velkoja myös lisärahoitettiin uudella velalla - kunnes kaikki yhtäkkiä romahti.
Mutta Trías de Besin mukaan vieläkin pahempaan on pystytty viime aikoina, globaalitalouden kaudella mm. Japanissa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa. Spekulointikohteena ja velkojen vakuutena ovat olleet reaalitalouden keskeiset hyödykkeet, kiinteistöt.

"Kun kuplassa vaihdetaan tulppaanifutuureita tai Wall Streetin trustien osakkeita, niin spekuloidaan jollakin, jonka valmistus ei luo paljon työpaikkoja. Kun spekuloinnin kohde on niin todellinen ja kosketeltava kuin asunnot, ovat kuplan puhkeamisen seuraukset paljon vakavammat.
Miksi? Koska osakekeinotteluun osallistuvat vain jotkut ydinryhmät, mutta kun kohteena on asunnon kaltainen tarvehyödyke, niin osallistujia on enemmän - ja kuplan volyymi on oleellisesti suurempi.
Toiseksi siksi, että kohteena oleva hyödyke on valmistettava. Kuplan aikana se luo työpaikkoja, voittoja yrityksille, talouskasvua. Mutta kun kupla lysähtää, niin kärsijöitä on paljon. Rakentamisen nopea supistuminen on tuhoisaa työllisyydelle, ja rakentamiseen liittyville aloille.
Asuntoa on myös tapana käyttää kulutusluottojen vakuutena. Yhdysvaltain subprime-kuplassa nähtiin, että yliarvostettujen asuntojen varaan myönnetyt luotot synnyttivät kasvua muillakin aloilla kuin rakentamisessa.
Mutta todellisuudessa tämä merkitsi tulevien vuosien kulutuksen ennenaikaistamista. Seurauksena on nyt yleinen kysynnän supistuminen."

Trías de Bes katsoo, että subprime-kuplan seuraukset ovat itse asiassa vakavammat kuin vuoden 1929 pörssiromahduksen. Ja että talouden spekulatiiviset kuplat ovat käyneet pahemmiksi.
Hän ei kuitenkaan syytä kapitalismia tai rahataloutta. Vika ei ole työkaluissa vaan niiden käyttäjissä, hän sanoo.

"Raha ei aiheuta ongelmiamme, vaan niitä aiheuttaa meidän typeryytemme rahan käyttäjinä. Hyökätkäämme typeryys-syndromaa vastaan, ei meille tärkeitä vapauksia vastaan.
Kuplien syntyminen ei johdu sääntelyn puutteesta, vaan huonosti hoidetusta sääntelystä.

Näinä päivinä puhutaan kapitalismin uudelleenperustamisesta. Mikä pitäisi perustaa uudelleen, ovat oikeat arvot ja ihmisten kasvatus. Ja hävittää pitäisi suhteeton pyrkyryys, kateus ja loputon ahneus. Tarvitaan arvostelukykyä, riskien arviointia. Ja on osattava hillitä halu kuluttaa jotain mitä meillä ei vielä ole."

Triás de Bes korostaa, että ainoa tapa välttää kuplat, on ehkäistä niiden syntyminen. Kun kupla on syntynyt, junaa on vaikea pysäyttää. Toisaalta hän ei myöskään usko, että kuplia kyetään ehkäisemään.

"Yritän niin kovin varoitella lankeamasta typeriin sijoituksiin, koska minulle on päivänselvää, että ne, joiden vastuulla olisi estää kuplien syntyminen, eivät takuulla estä niitä, kun seuraava euforia koittaa.
Kukaan ei halua olla se fiksu, joka suistaa raiteilta kasvujunan. Arvostelukyvyllä ja varovaisuudella ei ole ihailijoita euforian hetkillä.
En luota tippaakaan poliittisten johtajien, markkinoiden valvojien tai pankkien kykyyn jarruttaa keinottelua. Lyhyen tähtäimen edut voittavat heidät. Elleivät he tanssi, kun orkesteri soittaa, niin heidät erotetaan."

Fernando Trías de Bes toteaa, että esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankilla olisi ollut mahdollisuus toimia subprime-kuplaa vastaan nostamalla korkotasoa. Talouteen virtaava halpa raha on hänen mukaansa varmin tapa luoda kuplia.

"Pääsyy kaikkiin ongelmiin oli löysä luotonanto. Tämä johtui etupäässä liian pitkästä matalien korkojen jaksosta. Talouteen tuli liian kauan enemmän rahaa kuin tarvittiin reaalisen tuotannon ja palveluiden lisäämiseen. Se on erittäin vakava asia."