Amerikkalaisia puheenvuoroja

Ilmastonmuutos uhkaa arktisten kansojen elämää

: Amerikkalaisia puheenvuoroja

Liisa Liimatainen | Torstaina 17.12.2009 klo 22.45 - 23.00

Ilmastonmuutos uhkaa arktisen Kanadan alkuperäiskansoja ja heidän elämänmuotoaan. Kanadan arktisen alueen alkuperäisasukkaita, intiaaneja ja eskimoita kanadalaiset kutsuvat yhteisnimellä ensimmäiset kansakunnat. Kanadassa intiaani- ja eskimosanat ovat halventavia nimiä, joita ei saa käyttää.

Nyt Pohjois-Amerikan pohjoisimman valtion arktisen alueen asukkaat uhkaavat menettää tuhansia vuosia jatkuneen elämäntapaansa. Tässä Amerikkalaisessa puheenvuorossa keskityn yhden alkuperäiskansojen osan, gwich´inien ongelmien käsittelyyn.
"Meidän suurin huolemme on se, miten ilmastonmuutos vaikuttaa eläimiin ja veteen ja niiden kautta ihmisten terveyteen. Meidän kohtalomme riippuu täysin karibuun nimellä tunnetun Kanadan villiporon kohtalosta. Porot ovat oleellisia meille paitsi meidän henkisen hyvinvointimme ja kulttuurimme kannalta niin myös siksi, että niiden nahoilla me suojelemme itseämme kylmältä ja niiden liha on terveellistä ja ravitsevaa ruokaa."

Puhuja oli Bridget Larocque, Gwichinien kansainvälisen neuvoston toiminnanjohtaja. Gwichinien neuvosto on kansainvälinen siksi, että se edustaa sekä Kanadan että Yhdysvaltain gwichinejä. Kanadan gwichinit asuvat Jäämeren Beaufortin mereen laskevan Mackenzie-joen vesistön alueella sekä etelämpänä Yukonissa kahden maan rajalla. Yhdysvaltain gwichinit taas asuvat rajan takana, Yhdysvaltain Yukoninissa ja Pohjois-Alaskassa Jäämeren rannalla.
Suuri osa gwichineistä elättää vielä itsensä ja perheensä metsästyksellä ja kalastuksella, mutta osa tekee palkkatyötä. Viidessätoista yhteisössä elää noin 9000 gwichiniä. Kaikilla arktisilla alueilla eli Kanadan ja Yhdysvaltain lisäksi Venäjällä ja Pohjoismaissa sekä Grönlannissa asuvien alkuperäiskansojen edustajia lasketaan olevan 670 000 - kaikki islantilaiset sisältyvät lukuun. Arktisten alueiden kokonaisasukasmäärä on runsaat kolme ja puoli miljoonaa. Yhdysvaltain Alaskan väestöstä alkuperäiskansoja on 15 prosenttia, Kanadan arktisten alueiden asukkaista 50 prosenttia.

Ilmasto lämpenee arktisilla alueilla odotettua nopeammin. Merijää sulaa kesäisin kokonaan laajoilla alueilla ja ikiroutakerrostuma ohenee. Uusia eläinlajeja saapuu pohjoiseen ja kaikki muuttuu hyvin nopeasti. Gwichineille elintärkeät porot ovat vähenemässä uhkaavasti. Koska hyttysten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, porot eivät onnistu ravitsemaan itseään riittävästi, koska niiden aika menee hyttysten häätämiseen. Etelästä saapuneet kauriit ovat tuoneet mukanaan loiseläimiä, joihin kauriit eivät kuole, mutta jotka tappavat poroja. Koska porot eivät ole vielä osanneet muuttaa biologista rytmiään aikaisempaan kevään tuloon, liian myöhään syntyvät poronvasikat eivät löydä enää parasta alkukesän ruohoa ravinnokseen.

Vuonna 1989 gwichinien asuinalueilla laskettiin olevan lähes 180 000 poroa, vain kolme vuotta myöhemmin 120 000. Nykyisin porojen määräksi arvioidaan 100 000. Porojen katsotaan eläneet noin 20 000 vuotta arktisilla alueilla. Niitä metsästävät alkuperäisväestöt ovat asuneet Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla jo tuhansia vuosia. Heidän uskotaan saapuneen Aasiasta Amerikan mantereelle jäätyneen Beringin meren yli.

"Me alkuperäiskansat voimme pelastua vain jos ulkopuoliset auttavat meitä. Tarvitsemme valtioiden mutta ei pelkästään arktisten alueiden valtioiden tukea. Teollisuuden on tultava meitä vastaan ja vähennettävä päästöjään. Päätöksiä tekevien poliitikkojen, ympäristöliikkeiden ja teollisuuden on tunnustettava, miten valtavasti ulkopuolinen maailma vaikuttaa meidän elämäämme."

Haastattelin Bridget Larocqua?a Roomassa pidetyssä arktisten maiden kokouksessa, jonka järjestäjiin kuuluivat Kanadan ja pohjoismaiden lähetystöt yhteistyössä Arktisen neuvoston kanssa. Arktinen neuvosto on Ottawassa eli Kanadan pääkaupungissa vuonna 1996 perustettu, hallitusten välinen foorumi, johon osallistuu myös alkuperäiskansojen yhteistyöjärjestöjä.

"Me kuulimme tässä seminaarissa, että Jäämeren merijää on sulamassa. Se vaikeuttaa elämistä rannikoilla, mutta myös järvemme kuivuvat. Muutosten vuoksi meidän on entistä vaikeampaa hyötyä omasta ympäristömme. Koska tähtien ja auringon mukaan suunnistaminen on vaikeutunut pilvimuodostumien vuoksi, metsästäjillä ja ansojen virittäjillä on vaikeuksia suunnistaa ja päästä kämpiltä toisille ja takaisin yhteisöön vanhoja ja turvallisia teitä. Sekä ihmisten että eläinten on pakko keksiä uusia reittejä. Kaikki tämä vaikeuttaa ihmisten terveyteen, ravinnon saantiin ja perinteiseen liikkumiseemme."

Koska arktisten alueiden tasapaino on herkästi häiriintyvää, kysyn Bridget Larocque?ilta, ymmärtävätkö ulkopuoliset, kuinka vaikeaa teidän elämänne on.

"Eivät he ymmärrä. Jopa Kanadan eteläisten osien asukkaat pitävät sitä jäisenä ja liian kaukana sijaitsevana alueena, jossa ei ole hyvä asua. Kun eteläkanadalaiset yrittävät ymmärtää ilmaston muutoksen vaikutuksia, he tarkkailevat niitä vain omien kaupunkiensa näkökulmasta. Heille arktiset alueet eivät ole osa heidän kotimaataan, vaikka täällä asuu suuri määrä alkuperäiskansoihin kuuluvia kanadalaisia.
Tänä aamuna puhuin seminaarissa poliittisen tahdon tarpeesta. Teollisen maailman täytyy oppia ottamaan huomioon alkuperäiskansojen tarpeet, koska me olemme osa Kanadan historiaa ja olemme asuneet täällä tuhansia vuosia. Olemme selviytyneet, koska osaamme hyötyä eläimistä ja käyttää kasveja, jotka sopivat ravinnoksi sekä kuumien juomien ja lääkkeiden tekoon. Olemme oppineet tulemaan toimeen omin keinoin, sopeutumaan lukuisiin muutoksiin, siirtymään perinteisestä taloudestamme palkkatyöhön, kun alueemme on saapunut öljy- ja kaasuteollisuutta ja turkiskauppa alkoi surkastua.

Me opimme luomaan ystävyyssuhteita niihin etelän asukkaisiin, jotka tulivat tänne metsästyksen ja ansojen vastustajina. Olemme joutuneet myös opettamaan hallinnon edustajia ja paikallisia päättäjiä. Nyt monet käyttävät meidän perinteisiä menetelmiämme ja aseitamme, koska ne ovat inhimillisempiä kuin uudet aseet. Me emme tuoneet tänne tuliaseita emmekä eläimille kärsimystä tuottavia ansoja. Me emme tuoneet tänne isoja kalastusaluksia ja niiden valtavia verkkoja. Meidän tapoihimme ei kuulu se, että otamme kaloista vain parhaan osan ja heitämme loput mereen. Me käytämme eläinten ja lintujen kaikki osat, lintujen höyhenetkin vaatteiden ja peittojen raaka-aineena. Meille kaikella on oma tarkoituksensa."

Tarkoitatte, että alkuperäiskansat kunnioittivat luontoa.
"Kunnioituksen luontoa kohtaan olemme saaneet omasta suullisesta perimätiedostamme ja siihen perustuvasta kasvatuksesta. Me tiedämme, että Luontoäidin ja Luojan mahdollisuudet suojella maapalloa ja luontoa ovat rajalliset. Nyt on meidän ihmisten vuoro auttaa luontoa selviytymään uudesta tilanteesta. Meidän on tuotava tänne etelän ihmisiä ja opetettava heille, kuinka me elämme täällä arktisella alueella maailman katolla. Me emme ole hulluja emmekä villejä, vaan ihmisiä, joilla on oma elämäntapa täällä meidän hyvin erikoisessa maailmankolkassamme."

Kanadan kanssa Kööpenhaminan ympäristökokouksen aattona neuvotelleet tanskalaiset ovat olleet todella hermostuneita, koska Kanadan edustajat eivät näytä tiedostavan ilmastonmuutoksen vakavuutta. Gwichinien edustaja näkee ongelman ennen kaikkea alkuperäiskansojen näkökulmasta. Hän muistuttaa Kanadan hallituksen alkuperäiskansojen solmimista sopimuksista, joilla hallitus on antanut itsemääräämisoikeuden omilla alueilla monille alkuperäiskansoille.
"Meidän hallituksellamme on erilaisia tapoja käsitellä ympäristöongelmia. Minusta hallituksen ympäristöohjelma ei ole ehkä paras mahdollinen. Se johtunee siitä, että eräitä alkuperäiskansojen edustajia on jätetty ilman edustusta. Meidän on kuitenkin kannustettava hallitusta näkemään hyöty, joka koituisi sille kansainvälisesti, jos ulkopuoliset tunnustaisivat sen tekevän hyvää työtä Kanadan alkuperäiskansojen ja koko Kanadan hyväksi."

Kuunteleeko Kanadan hallitus teitä riittävästi?
"Meidän hallituksemme kuuntelee meitä enemmän kuin monien muiden maiden hallitukset omia alkuperäiskansojaan. Me puolestamme pyrimme siihen, että meidän oma näkemyksemme menee perille, että luomme kumppanuuden heidän kanssaan, sillä Kanada on meidän kaikkien maa. En usko, että Kanada haluaa sen oman väestön yhden osan menehtyvän muiden välinpitämättömyyden vuoksi. Minusta me kanadalaiset olemme inhimillistä ja järkevää kansaa ja haluamme yhteistyötä, jota tarvitaan meidän, alkuperäiskansojen pelastamiseksi. Minusta Kanadan hallitus ottaa huomioon alkuperäiskansojen tarpeet.

Kanadan historiasta löytyy rumia esimerkkejä sen suhtautumisesta alkuperäiskansoihin, vaikka ei ehkä niin raakoja kappaleita kuin naapurimaan, Yhdysvaltain historiassa. Alkuperäiskansojen lapsia otettiin väkisin haltuun vielä 50-luvulla, koska heille haluttiin ?taata? kristillinen kasvatus heidän omien yhteisöjensä ulkopuolella. Näinä kuukausina Kanadassa keskustellaan vahingonkorvauksista aikanaan kovia kokeneille alkuperäiskansojen lapsille. Monet muut menneisyyden hallitusten päätökset vaikuttivat raskaasti alkuperäiskansojen elämään. Vasta 1977 voimaan tullut, Kanadan hallituksen ja Kanadan pohjoisten osien alkuperäiskansojen allekirjoittama sopimus tunnustaa sen, että sopimuksessa mainitut alueet ovat alkuperäiskansojen alueita, ja noita kansoja on kuultava heitä koskevissa asioissa. Sopimukseen sisältyy myös alkuperäiskansojen oikeuksien luettelo. Sen perusteella Kanadassa on käyty monia uusia neuvotteluja maa-alueiden käyttöoikeudesta. Uusi tietoisuus omista oikeuksista on selvästi lisääntymässä.
Öljy- ja energiayhtiöt ovat hyvin vakava haaste arktisten ja subarktisten alueiden alkuperäisasukkaille. Erityisesti pohjoisissa havumetsissä tapahtuva, bitumia sisältävän öljyhiekan louhinta on saastuttanut vesistöjä ja jättäneet alueelle niin suuria saastealtaita ja täysin myllerrettyjä, puuttomia alueita, että ne erottuvat jopa satelliittikuvista.
Bridget Larocque, kuunteleeko Kanadan hallitus liikaa energiayhtiöitä?

"Muistakaamme, että Luoteisterritoreista etelään sijaitsevan Albertan läänin Athabascan vesistöjen vedet virtaavat sieltä Mackenzie-jokeen. Jos Alberta-läänissä tapahtuva bitumipitoisen öljyhiekan louhinta saastuttaa vedet, saasteet virtaavat useiden jokien kautta kaikki Beaufortin mereen ja Jäämereen. Jos suuren vesistöalueen pohjoinen osa saastuu, se vaikuttaa meidän elämäämme. Luoteisterritorioilla on jo pidetty useita vesikonferensseja, joissa Pohjois-Kanadan alkuperäiskansat ovat keskustelleet paikallishallintojen, YK:n kehitysohjelman ja ympäristöliikkeiden edustajien kanssa arktisten vesistöjen saastumisvaaroista. Nyt me tähtäämme gwichinien oman vesikonferenssin järjestämiseen, koska meidän, Mackenzie-joen laakson alkuperäiskansojen on kartoitettava alueemme tulevaisuus. Kanada ja sen pohjoisosan alkuperäiskansojen asukkaat sopivat 70-luvulla erilaisista, ensimmäisten kansakuntien oikeuksista. Juuri noiden sopimusten pohjalta syntyneet hallintoelimet, mm. Mackenzie-joen laakson ympäristöhallinto ja vesi- ja maahallinto on nyt saatava miettimään, miten meille tunnustettuja oikeuksia voidaan nyt käyttää suojelemaan Luoteisterritorioiden alueita muulla tapahtuvan toiminnan aiheuttamilta vaaroilta. "Meidän on keksittävä, miten nämä sopimukset voivat vahvistaa meitä poliittisesti, jotta pystyisimme estämään meidän aluettamme uhkaavat vahingot. Meidän on painostettava hallitusta, jotta se kieltää meidän ympäristöämme ja eläimiämme vahingoittavan toiminnan. Meidän on kartoitettava, minkälaisia seurauksia meidän vesistöillemme ja niiden varrella asuvalle väestölle koituu, jos saasteet todella vahingoittavat niitä vakavasti. Meidän on myös mietittävä, mitä tapahtuu vahingon aiheuttaneelle suurteollisuudelle. 3

Me tarvitsemme tukea myös muilta arktisen alueen valtioilta, jotka kaivavat energiatuotteita näiltä alueilta omiin tarpeisiinsa. Tämän vuoksi meidän pitää saada aikaa kahdenkeskeisiä sopimuksia mm. Yhdysvaltain kanssa. Juuri tässä yhteydessä me voimme tuoda keskustelulistalle esimerkiksi eräitä yhteiskunnallisen oikeuden teemoja. Mielestäni Arktisten alueiden maiden neuvosto on paras mahdollinen paikka keskustella näistä asioista.
Energialähteiden hyväksikäyttöön liittyy suuria ongelmia, mutta me kaikki tarvitsemme energiaa ja meidän taloutemme tarvitsee sitä kukoistaakseen. Siitä huolimatta meidän hallituksemme on löydettävä nykyistä tasapainoisempi näkemys, kun se neuvottelee meidän, Kanadassa asuvien alkuperäiskansojen kanssa. Voimme löytää kunnollisen kompromissin, sillä poliittista hyvää tahtoa on olemassa. Minusta meidän, alkuperäiskansojen oman johtoryhmän pitää olla tiukempi ja aktiivisempi. Se on pystyttävä menemään hallituksen luo ja vaatimaan sitä tarkastelemaan uudelleen ongelmallisia asioita. Meillä on tapoja hoitaa tämä asia, ja me voimme oppia toinen toisistamme."

Rooman seminaariin osallistui toinen kanadalainen, joka sanoo suorat sanat Kanadan suhtautumisesta päästöjen rajoittamiseen. Paul Crowley johtaa Roomasta käsin eri puolilla maailmaa toimivan kansainvälisen kehitysyhteistyöjärjestön, IDLOn yhteiskunnallisia ohjelmia. IDLO eli International Development Law Organization auttaa kehitysmaita kehittämään oikeuslaitoksiaan ja luomaan oikeusvaltiota. Työnsä vuoksi Paul Crowley on nähnyt ilmastonmuutoksen jälkiä eri puolilla maailmaa.

"Valitettavasti Kanada ei toimi oikein ilmastonmuutosta jarruttavien tekojen kentällä. Väitämme, että huolehdimme arktisista alueista, mutta välittämisemme ei johda yleistä ilmastonmuutosta jarruttaviin tekoihin, vaikka tiedämme, että juuri se on arktisen alueen nopeiden muutosten takana. Kanadan pitäisi olla eturintamassa kasvihuonekaasupäästöjä jarruttamassa, mutta olemme kaukana siitä. Kanadalla ei ole poliittista tahtoa rajoittaa päästöjä. Me olemme myös raaka-aineiden tuottoon perustuva talous, ja juuri siksi Kanada ei ole ottanut yhtään kunnon askelta muutosten suuntaan."

Kanadan yliopistopiireissä väitetään, että energiayhtiöt valvovat hallituksen politiikkaa. Mitä mieltä te olette siitä?

"En sanoisi noin, mutta lopputulos on kuitenkin se, että Kanada ei ole tehnyt sitä, mihin se sitoutui, kun se allekirjoitti Kioton sopimuksen. Kanadalaisten keskuudessa on tietoisuutta ja ehkä sitä löytyy myös hallituksen piiristä, mutta hallitus näyttää olevan täysin kykenemätön päättämään ilmastonmuutosta jarruttavista teoista. Saamattomuus ei vaivaa vain nykyistä Kanadan hallitusta. Aikaisempi, liberaalien hallitus puhui paremmin, mutta sekään ei tehnyt päätöksiä. Nykyinen, konservatiivinen hallitus ei edes yritä kätkeä passiivisuuttaan puheilla. Ehkä sillä on edellistä hallitusta realistisempi käsitys siitä, mitä Kanadassa voidaan tehdä. Lopputulos on se, että me emme ole sitoumuksiemme takana emmekä huolehdi edes arktisten alueiden luonnon ja siellä asuvien, oman maamme kansalaisten tulevaisuudesta."

Aikaisemmin Yhdysvallat suhtautui täysin kielteisesti ilmastonmuutoksen haasteisiin. Nyt kun suhtautuminen on muuttunut Yhdysvalloissa, Kanada näyttää jäävän teollistuneitten maiden jälkijoukkoon.

"Kanada kuuluu huonoimpiin, Kyoton sopimuksen velvoitusten toteuttajiin vai onko se jo kehnoin? Kanadan väestö on paljon tietoisempi ilmastonmuutoksiin liittyvistä ongelmista kuin Kanadan hallitus, mutta hallitus ei näytä edustavan väestön näkemyksiä"

Miten tässä asiassa pääsätisiin eteenpäin?

"Meidän pitää saada Kanadan poliittinen järjestelmä toimimaan niin, että se ottaa huomioon eri mieltä olevan väestön näkemykset. Se on suuri poliittinen ongelma, joka liittyy maamme demokratiaan. Juuri siksi pomppasin pystyyn täällä Kanadan lähetystössä järjestetyssä seminaarissa ja sanoin, että Kanadassa ilmastonmuutoskysymys vaatii demokratiaa lisäävää uudistusta. Juuri tämä on Kanadan ongelma nykyisin."