Tiedeuutiset

Uusia kakkostyypin diabeteksen riskiä lisääviä geenejä löytyi

: Tiedeuutiset

17.01.2010, klo 20.00

Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa on löydetty viisi uutta geenimuunnosta, jotka lisäävät kakkostyypin diabetekseen sairastumisen riskiä. Yllättävintä tutkijoiden mukaan oli se että vain yksi riskiä lisäävistä geenimuunnoksista liittyi kakkostyypin diabeteksen yhtenä peruspiirteenä pidettyyn solujen insuliiniherkkyyden heikkenemiseen eli solujen kyvyttömyyteen käyttää verensokeria hyväkseen. Muut epäedulliset perimän muunnokset liittyivät haiman insuliinia tuottavien beetasolujen toimintaan.

MAGIC-nimellä kulkevaan tutkimukseen osallistui satoja tutkijoita yli sadasta tutkimuslaboratoriosta. Koehenkilöitä oli yhteensä noin 120 000. Koehenkilöt olivat eurooppalaista alkuperää olevia ihmisiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Mukana oli myös suomalaisia, sekä koehenkilöinä että tutkijoina. Suomalaistutkijat ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta THL:stä sekä Helsingin ja Oulun yliopistoista.

Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin 2,5 miljoonaa pientä geneettistä muunnosta, ns. snippiä eli yhden emäsparin poikkeamaa 46 000 ihmisen perimästä. Koehenkilöt eivät sairastaneet diabetesta mutta heiltä oli mitattu ns. paastoverensokeritaso ja insuliinitoiminnan mittareita. Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä löytyi 25 snipin kohdalla.

Löydettyjä geenimuunnoksia analysoitiin seuraavaksi 77 000 ihmisen perimästä. 16 löydetyistä snipeistä osoittautui merkitseväksi sekä paastoverensokeritason että insuliinia tuottavien haiman beetasolujen kannalta. Kaksi snipeistä liittyi paastoverensokeritasoon ja solujen insuliiniresistenssiin. Yhdeksän muunnoksista oli ennen tuntemattomia.

Kolmannessa vaiheessa löydettyjen geenimuunnosten merkitystä diabeteksen syntyyn tutkittiin tuhansilla ihmisillä, joista osa sairasti diabetesta ja osa ei. Riskiä lisääviksi osoittautui viisi snippiä. Se että kaikki paastoverensokeritasoon vaikuttavat geenimuunnokset eivät lisänneet diabetesriskiä, osoittaa että pelkkä kohonnut sokerin määrä veressä ei ratkaise diabeteksen syntyä. Oleellista on myös se miten sokeritaso kohoaa. Tällä on merkitystä kun selvitetään diabeteksen syntymekanismia.

Yksi diabetesriskiä kasvattavista snipeistä sijaitsee geenissä ADCY5, joka säätelee sekä paaston jälkeistä että aterian jälkeistä verensokerin tasoa. Toinen merkittävä geeni on FADS1, joka liittyy sekä paastoverensokeritasoon että veren rasvatasoihin.

Koehenkilöiden joukossa oli myös ykköstyypin diabetesta sairastavia, mutta mikään löydetyistä geenimuunnoksista ei liittynyt ykköstyypin diabetekseen. Kaikki tunnetut ykköstyypin diabetekselle altistavat geenimuunnokset liittyvät elimistön puolustusjärjestelmän toimintaan.

Kakkostyypin diabeteksessa solujen kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria heikkenee, mikä johtaa verensokeritason nousuun. Lisäksi myös haiman insuliinia tuottavien solujen toiminta huononee. Vain yksi uusista riskimuunnoksista liittyi insuliiniresistenssiin, joten ilmeisesti insuliinia tuottavien beetasolujen toiminnan heikkeneminen on oletettua merkittävämpi tekijä kakkostyypin diabetekselle, tutkijat päättelevät. Mahdollisesti elämäntavat ja ympäristö vaikuttavat insuliiniresistenssin syntyyn enemmän kuin haiman toimintaan.

Vaikka koehenkilöitä oli yli satatuhatta, löydetyt geenimuunnokset selittävät vain noin kymmenen prosenttia ei-diabeettisten ihmisten paastoverensokeritason määräytymisen geneettisestä osuudesta. Muiden tekijöiden löytämiseksi tarvitaan vielä enemmän koehenkilöitä, jotta saadaan esiin harvinaisempia variantteja. Perimässä on myös muita muutoksia kuin nyt tutkitut snipit: geenin palasten siirtymiä, katoamisia ja monistumisia. Ne ovat vaikeammin selvitettäviä kuin snipit ja siksi niitä ei ole tutkittu yhtä paljon.

(YLE tiede, Nature Genetics)