Tiedeuutiset

Etelämantereen otsoniaukko alkaa viimein täyttyä

: Tiedeuutiset

23.09.2009, klo 21.00

Etelämantereen ylle aukeava "otsoniaukko" on lähestymässä huippuaan. Tämänvuotisen aukon pinta-ala näyttää jäävän hieman pienemmäksi kuin se on ollut viime vuosina. Myös kadonneen otsonin määrä on pienempi kuin kymmeneen vuoteen; se on tänä vuonna noin 30 miljoonaa tonnia, kun enimmillään vuonna 2006 otsonia hävisi lähes 45 miljoonaa tonnia. Käänne parempaan on ehkä tapahtunut, arvioidaan kahdessa kansainvälisessä tutkimuksessa.

Etelämantereen ylle aukeava "otsoniaukko" on lähestymässä huippuaan. Tämänvuotisen aukon pinta-ala näyttää jäävän hieman pienemmäksi kuin se on ollut viime vuosina. Myös kadonneen otsonin määrä on pienempi kuin kymmeneen vuoteen; se on tänä vuonna noin 30 miljoonaa tonnia, kun enimmillään vuonna 2006 otsonia hävisi lähes 45 miljoonaa tonnia. Käänne parempaan on ehkä tapahtunut, arvioidaan kahdessa kansainvälisessä tutkimuksessa.

Toisessa koottiin kuukausittaiset tiedot eteläisen napa-alueen otsonimääristä vuodesta 1995 lähtien. Tiedot ovat peräisin eurooppalaisista satelliittimittauksista, joita verrattiin maanpinnalta tehtyihin luotaustietoihin. Suurimmillaan otsonikato oli vuoden 2002 aikaan mutta sen jälkeen otsonin määrä yläilmakehässä on noussut noin yhdellä prosentilla.

Samansuuntaiseen tulokseen päätyivät ruotsalaisen Chalmersin teknillisen yliopiston tutkijat, jotka yhdistivät amerikkalaisten ja eurooppalaisten satelliittien hieman eri tekniikalla tekemät otsonimittaukset. Aineisto kattaa stratosfäärin otsonimittaukset vuodesta 1979 lähtien keskileveysaseilla sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla.

Otsonin määrä väheni vuosien 1979-1997 välisenä aikana noin 7% vuosikymmentä kohti, mutta sen jälkeen määrä on alkanut kasvaa hitaasti. Laskujen mukaan otsonin määrä on kasvanut noin prosentilla (0,8-1,4%) vuosikymmentä kohden, mutta tilastollisesti tulos ei ole poikkea merkitsevästi nollasta. Tosin nollatuloskin on hyvä, jos aiemmin on menty reipasta vauhtia alaspäin.

Yläilmakehän otsoni on 20-25 kilometrin korkeudella maanpinnasta missä se reagoi auringosta tulevan haitallisen ultraviolettivalon kanssa estäen sitä saapumasta maahan. Otsoni on kolmen happiatomin muodostama, herkästi hajoava molekyyli. Sen tuhoksi tulivat ihmisen tuottamat hyvin stabiilit kemialliset yhdisteet kuten jäähdytyslaitteissa ja sammutusjärjestelmissä käytetyt CFC-yhdisteet. Ne joutuivat ilmakehään teollisissa valmistusprosesseissa ja laitteiden hajotessa ja erittäin pysyvinä yhdisteinä päätyivät lopulta yläilmakehään.

CFC-yhdisteiden käytön lopettaminen ns. Montrealin sopimuksella vuonna 1979 on yksi maapallon laajuisen ympäristönsuojelun suuria voittoja. Tosin CFC-yhdisteet eivät ole ainoita otsonikerrosta uhkaavia yhdisteitä. Nyt suurimmaksi uhaksi on muuttunut osin luonnosta peräisin oleva, osin ihmisen toiminnan seurauksena syntyvä dityppioksidi N2O.

(Yle tiede, ESA)