Suomenruotsalaisuus sana sanalta

Suomenruotsalainen huumori, mitä se on?

: Suomenruotsalaisuus sana sanalta

Stan Saanila 26.7.2006

Usein kuulee sanottavan että suomenruotsalainen huumori on erilaista kuin suomenkielinen huumori, että suomenruotsalaiset ovat enemmän kevyen hauskuuden, hienostuneen ironisuuden tai pienoisen piikittelyn ystäviä kuin suomenkieliset.

Tähän en usko ollenkaan.

Jotkut suomenruotsalaiset haluavat varmasti uskoa, että juuri heidän huumorinsa on erilainen, jalostuneempi, kuin kuiva shamppanja. Mutta ainoa kuiva on kyllä he itse.

Suomenruotsalaiset nauravat kyllä yhtä makeasti kuin suomenkielisetkin Uuno Turhapurolle, Studio Julmahuville ja Aamu-TV:lle.

Ja mikseivät nauraisi? Mehän asumme täällä. Tämä on meidänkin kulttuurimme, meidänkin kotimaamme.

Toki nimenomaan suomenruotsalaistakin huumoria on. Nimittäin se huumori joka syntyy kielivaikeuksista. Aina ei ole helppoa ilmaista itseään vieraalla kielellä.

Otetaan muutama esimerkki.

Esimerkiksi ranskankielenopettajani koulussa, Madame Eriksson. Loistava opettaja, osasi ranskaa kuin vettä vaan. Suomea ei valitettavasti yhtä hyvin, mitä aiheutti tiettyjä ongelmia - varsinkin täällä Suomessa jossa sentään asuu aika liuta suomenkielisiäkin.

No, Madame siis asui Helsingin Munkkiniemessä siskonsa asunnossa, kun taas sisko oli muuttanut Korkeavuorenkadulle. Puhelin Munkkiniemen asunnossa soi, ja langan toisessa päässä oleva henkilö kysyy Madamen siskoa - suomeksi. Madame häkeltyy ja selittää parhaalla suomenkielentaidollaan että "ei, hen ei asu täällä enää kun katsokaas hän on... hän on muuttunut. Ja asuu nyt Korkeasaaressa".

Sama Madame oli diplomaattien puutarhakutsuissa halunnut ilmaista kuinka paljon hän tykkää viinistä. Valitettavasti "ambience" muuttui juuri kun hän totesi kovaan ääneen että hän "tykkää ihan hurjan paljon viinasta".

Samoissa juhlissa hän kysyi tarjoilijalta josko hänen poikansa voisi saada tarjoilijalta pienen pillin. Tai niin hän luuli kysyvänsä. Juuri saatuaan kysymyksen loppuun hän muisti että pilli -sana taitaa sittenkin loppua nimenomaan sellaiseen i-kirjaimeen. Eikä mihinkään muuhun.

Saman ongelman kohtasin itse pikkupoikana kun minun piti hammaslääkärille selittää että olin lukenut että ennen vanhaan ihmiset harjasivat hampaansa hohkakivellä. Hohkakivi on sen verran harvinainen sana ruotsinkieliselle pikkupojalle etten minä sitä tiennyt, vaan käänsin ruotsinkielisen sanan hohkavivelle sille mitä luulin olevan oikea suomenkielinen sana. Voitte itse kuvitella mikä se sana oli, jos kerron että hohkakivi on ruotsiksi pimpsten.

Hyvä ettei hammaslääkäri porannut käteensä.

Suomenruotsalaisena kohtaa siis silloin tällöin kieliongelmiin täällä Suomessa. Mutta myös Ruotsissa. Unohdamme välillä että jotkut ruotsinkieliset sanat tarkoittavat eri asioita Suomessa ja Ruotsissa. Kuten esimerkiksi sana pyykkipoika. Ruotsiksi sana EI ole "bykpojke", vaan "klädnypa", vaatenipistin. Ystäväni tuli lähes hulluksi kun hän eräänä kesäpäivänä metsästi pyykkipoikia Tukholmasta. Mutta koska hän todellakin käytti sanaa bykpojke eikä klädnypa, ruotsalaiset luulivat että hän haki kai jotain seksuaalisviritteistä pyykkiseuraa, nuorta poikaa joka tykkäisi todella paljon "pyykkäämisestä".

Riikinruotsalainen saattaa myös yllättyä kun suomenruotsalainen astuu kahvilan tiskille ja pyytää saada salaatin ja juustosämpylän, "en sallad och en ostsemla". "Semla" ei nimittäin ole Ruotsissa sämpylä, vaan laskiaispulla. Voi kuvitella että ruotsalaiset tiskin takana ihmettelevät tätä suomalaisten erikoisuustavoittelua: vai että lounaaksi salaatti ja juustontäytteinen laskiaispulla...

Stan Saanila