Uudet levyt

Vatikaanin makeaa maitoa

: Uudet levyt

Tommi Koskenheimo | 10.12.2009

Music from the Vatican. Alma Mater featuring the voice of Pope Benedict XVI. - Royal Philharmonic Orchestra, Philharmonic Academy of Rome, Capella del Coro St. Peter's Basilica. (CTV 4763664)

Tällä levyllä esiintyy kuoron ja orkesterin solistina itse paavi Benedictus XVI, mutta ei laulu- vaan puhesolistina. Sävellyksellisesti levy on kauniisti soljuvaa satsia, makeaa harmoniaa ja melodiakuljetuksia, mikä tuo hieman mieleen esim. Vangelis-yhtyeen tai muita ambient- tai ns. new age -musiikin uranuurtajia. Myös käsitettä elokuvamusiikki voisi käyttää tässä yhtenä vertailukohtana, sillä jotain samanlaista pateettisuutta on usein elokuviin sävelletyssä musiikissa. Huomasin vasta jälkeenpäin, että yhtenä levyn keskeisimmistä säveltäjistä ja myös levyn tuottajana toimii englantilainen elokuvasäveltäjä Simon Boswell. Levyllä haetaan ilmeisesti isoja yleisöjä, kun tekijöiksi on valittu elokuvamusiikissa, pop-musiikissa ja ns. maailmanmusiikissa ansioituneita. Äänitykset on tehty Lontoossa maineikkaassa Abbey Road -studiossa, jossa mm. Beatles-yhtyeen klassikkolevyt tehtiin.

Musiikkiesitysten päälle lausuu rukouksia paavi Benedictus XVI, jonka levynä tämä äänite varsinaisesti markkinoidaan. Kotelossa on mukana myös dvd-levy, jossa on dokumentti äänitteen tekemisestä. Kovin pönöttävä dokumentti korostaa nykyisen paavin musikaalisuutta, mikä kuulemma erottaa hänet edeltäjistään, ja dokumentti tuo paavin esiin lempeänä ja hartaana musiikin rakastajana, äänitteen kulminaatiopisteenä. Kansitekstissä ja dokumentissa toistetaan ajatuksia siitä, miten musiikki on universaali kauneuden kieli, joka voi yhdistää kaikki maailman ihmiset toisiinsa.

Paavilla on oikeus rakastaa musiikkia ja on tärkeää, että hän edistää rauhan pyrkimyksiä myös näin, mutta typerät kommentit musiikin universaaliudesta pitäisi jättää pois. Ne tarkoittavat lopulta vain sitä, että tämä meidän musiikkimme on universaalia ja kaikkien muiden tulisi unohtaa omat musiikkinsa ja siirtyä meidän leiriimme. Ei ole mitään universaalia musiikkia, joka olisi aina ja kaikkialla kaikkien käsitettävissä. On vain lukemattomia erilaisia musiikkeja ja musiikkikulttuureja, jotka voivat kohdata tosiensa jollain tasolla, mutta ei suoraan kulttuurirajat ylittäen.

Kun kuuntelee tämän levyn antia, niin on aika vaikea puhua absoluuttisesta kauneudesta musiikin ominaisuutena. Nimittäin minusta tämän levyn kauneus on toisinaan kovin banaalia ja tympeää, vaikka välillä varsin miellyttävää. Jollekin toiselle juuri tällainen makeus voi olla sitä kauneinta musiikkia maailmassa. Alma Mater -levyä voisi käyttää hyvin rentoutumiseen ja hiljaisten hetkien mietiskelyyn, jos paavin pönöttävät puheosuudet olisi jätetty pois. Ehkä paavin isällinen puhunta tuo hartaalle katolilaiselle jonkun oman ulottuvuutensa tähän musiikkiin, mutta tällaista ylitunteellista elävän pyhäinkuvan palvontaa on kovin vaikea ymmärtää karun ja koruttoman luterilaisuuden sävyttämästä suomalaisnäkökulmasta.