Uudet levyt

Simon Rattlen raskassoutuinen Brahms

: Uudet levyt

Timo Asikainen | 19.11.2009

Johannes Brahms: Sinfoniat 1-4. Berliinin filharmonikot, joht. Simon Rattle.
(EMI Classics / 50999 2672542 0) (3CD)

Aina yhtä sympaattisen oloinen Simon Rattle on luotsannut eurooppalaisten orkesterien Rolls-Roycea eli Berliinin filharmonikkoja vuodesta 2002. Orkesterin ja Rattlen yhteistyö ei ole sujunut soraäänittä, mutta orkesterin tyytyväisyyttä kuitenkin kuvannee se, että Rattlen kautta orkesterin johdossa pidennettiin vuoteen 2020 saakka.

Uusimmalla EMIn tuottamalla kolmen levyn kansiolla Simon Rattle tarttuu saksalaisille erityisen pyhään ohjelmistoon, Johannes Brahmsin neljään sinfoniaan. Esitykset ovat liveäänityksiä ja ne on äänitetty itse pääkallonpaikalla, filharmonikkojen kuuluisassa kotisalissa Berliinin Filharmoniassa.

Simon Rattlea ei ole koskaan erityisesti ylistetty saksalaisen orkesterimusiikin tulkkina ja uusi Brahms-boksikin tuottaa pienoisen pettymyksen. Jo levyn kansissa olevat kuvat ovat enteellisiä: harmaantunut Rattle poseeraa ruskan värjäämien puiden ja pensaiden keskellä kaukaisuuteen katsellen. Herää pelko, että tätäkö Brahms taas on: syksyistä, pessimististä, filosofista ja raskassoutuista? Ja levyä kuunnellessa voi todeta, että Simon Rattlen Brahms on aika pitkälti juuri sellaista.

Berliiniläisten sointikulttuuri on vertaansa vailla, ja jos kaipaa syvää, tumman täyteläistä ja bassovoittoista orkesterisointia, niin sen suhteen äänite ei petä. Uhkea ja vellova sointi alkaa lopulta kuitenkin hieman rasittaa.

Sinfonioista kolmas ja neljäs onnistuvat parhaiten, vaikka erityisesti kolmannen alkupuolta vaivaa sama ongelma kuin toisen sinfonian alkupuolta. Ehkä liveäänityksestä johtuen kestää nimittäin jonkin aikaa, ennen kuin orkesteri lämpiää ja pääsee toden teolla musisoinnin makuun.

Jalo saksalaisorkesteri soittaa vähän kuin vanhasta muistista, Furtwänglerin ja Karajanin jykevällä saksalaisella traditiolla, Rattlen seuratessa kiltisti vierestä. Ikään kuin valtava purjelaiva, jota ohjaavat lopultakin enemmän tuulet ja valtameren mainingit kuin itse laivan kapteeni. Toivottavasti Rattlen ja berliiniläisten tulevassa Sibeliuksen sinfonioiden levytyksessä on enemmän tuoreutta.