Uudet levyt

Yksinkertaisesti hyvää

: Uudet levyt

Elina Roms | 12.11.2009

Max Reger: Kolme sarjaa alttoviulusoololle op. 131d. Johann Sebastian Bach: Sarjat 1 ja 2 soolosellolle. - Tabea Zimmermann, alttoviulu. (Myrios Classics MYR 003)

Tuntuu hyvältä saada kuuluvilleen yksinkertainen, kaunis ja selkeä levy, jolla soi moniulotteinen, mutta syventynyt musiikki. Tabea Zimmermannin soolo-alttoviululevy on kuin lääkettä kaikkeen informaatiotulvaan ja oranvanpyörään.

Zimmermann soittaa ensimmäisellä soololevyllään lomittain Max Regerin sarjan sooloalttoviululle op. 131D sekä Johann Sebastian Bachin sellolle säveltämät sarjat nro 1 G-duuri sekä nro 2 d-molli. Näin Reger asettuu varsin osoittelevastikin kontekstiinsa. Siirtymät tapahtuvat hätkähdyttävän saumattomasti.

Tabea Zimmermann on kiinnostava taiteilija monestakin syystä. Syistä yksi on hänen kiinnostuksensa uuden alttoviulumusiikin esittämiseen. Hän on esittänyt mm. György Ligetin, Wolfgang Rihmin, ja Bruno Mantovanin musiikkia.

Zimmermann on hyvin sisällä soittimensa mahdollisuuksissa ja tuo ne yleisönsä kuultaville. Liekö syynä se, että Tabea Zimmermann on poikkeuksellisesti tarttunut alttoviuluun ensimmäisenä soittimenaan, jo 3-vuotiaana. Useinhan alttoviuluun siirrytään vasta myöhemmin, tavallisimmin viulunsoitosta.

Tabea Zimmermannin kaunisääninen soitin on musiikkikilpailusta voitettu uusi, Etienne Vatelot?n rakentama alttoviulu. Tällä hetkellä Tabea Zimmermann toimii myös professorina Berliinin Hans Eisler -musiikkikorkeakoulussa.

Zimmermann kertoo, että hän ajattelee itseään muusikkona ikään kuin kielenkääntäjänä, joka taivuttaa partituurin sellaiseen muotoon, että yleisöllä on mahdollista ymmärtää säveltäjän kirjoittamaan musiikkia älyllisesti ja tunteen kautta. Autenttisen tulkinnan puritaaninen etsijä Zimmermann ei ole, vaan hän ikään kuin kertoo, miten itse teoksen ymmärtää.

Reger-Bach -levy on Tabea Zimmermannin ensimmäinen soololevy ja sellaisena tietenkin haaste, eteenkin kun Bachin soolosellosarjat on niin monen sellistin hienosti tulkitsema mestariteos. Ne istuvat kuitenkin myös alttoviululle erittäin hyvin.

Regerin sarja sooloalttoviululle taas on teos, jota turhan harvoin kuulee konserteissa. Sitä pidetään opiskeluihin kuuluvana teknisesti vaativana teoksena, mutta niillä on selvä arvonsa omana barokin muotoratkaisuja ja modernin romantiikan sävelkieltä yhdistävänä teoksena. Max Reger mielletään usein yksikatseisesti urkusäveltäjäksi, sillä 1900-luvun alun arvostukset ovat vaikuttaneet ajan kaanonin syntymiseen. Jousisoitinsooloja ei tuolloin pidetty merkittävinä ja niinpä moni hieno tämän lajityypin teos on valitettavasti jäänyt paitsioon.