Kulttuurikommentti

Orkesterit kantaesittävät lähimusiikkia

: Kulttuurikommentti

Kare Eskola | 28.8.2008

Suomen sinfoniaorkesterit ry:n syksyn konserttikalenterista käy ilmi, että orkesterit suosivat kantaesityksissään lähimusiikkia.

Sinfoniaorkesterien konserttikalenterin kantaesityslista on jo parina vuonna lyönyt minut ällikällä. Julkisesti ylläpidetyt, koko maahan levittäytyneet orkesterit ovat Suomen taidemusiikin ydin. Niillä on varaa tilata uutta musiikkia ja osaamista soittaa sitä. Mutta silti syksyn kantaesityslistalla Saariaho, Lindberg, Salonen, Tiensuu ja muu raskas sarja loistaa poissaolollaan. Keskiraskaan sarjan taidemusiikkitekijöistä mukana ovat vain Räihälä, Pohjola ja Länsiö Ylen tilaussävellyksillä, Fagerudd Suomen Sinfoniaorkesterien omalla tilaussävellyksellä sekä Kaipainen ja Pulkkis. Suomen orkestereilla ei näytä olevan tunnetuimpien säveltäjiemme kantaesityksiin intressejä eikä ehkä varaakaan, ne ovat lentäneet pois pesästä, ulkomaille.

Huippukantaesitysten puute ei ole kulttuurikatastrofi. Saariahoa ja Lindbergiä kuullaan muutenkin, ja orkesterit tekevät merkittävää kulttuurityötä kantaesittämällä tuntemattomampien säveltäjien tuotantoa. Mutta keitä he sitten ovat?

Syksyn konserttikalenterin perusteella orkesterit suosivat lähimusiikkia. Oman kylän poikia - edelleen juuri poikia - ovat Esa Tikkala Rovaniemellä, Yrjö Mikkonen Oulussa, Jukka-Pekka Lehto Porissa ja Herbert Lindholm Kuopiossa. Heidät tunnetaan monipuolisina muusikkoina, jotka osaavat kirjoittaa suurellekin kokoonpanolle. On selvä että paikallinen uutuus kiinnostaa ja ehkä palveleekin yleisöä paremmin kuin avantgarde-piireissä kohutun ulkomaalaisen tuore mestariteos.

Orkesterit kantaesittävät paljon teoksia myös säveltäjiltä, jotka ovat hankkineet ammattitaitonsa jazzin puolella, esimerkkeinä Severi Pyysalo, Raoul Björkenheim ja Veli-Matti Halkosalmi. Viihdepuolen mestareita edustaa Jari Sillanpään ja Tapani Kansan luottosäveltäjä Heikki Elo, jonka viulukonsertto kantaesitetään Porissa. Tällaiset taidemusiikkikaanonin ulkopuoliset nimet voi ottaa ilolla vastaan - ne kertovat orkesterien muuntautumiskyvystä ja kokeilunhalusta, jota viime vuosina on peräänkuulutettu.

Toki kamarimusiikissa, ulkomailla ja orkesterilain ulkopuolella tapahtuu paljon kiinnostavaa, mikä ei näy konserttikalenterissa. Mutta kiinnostavaa on myös orkesterien ekologinen lähimusiikkilinjaus.