Kulttuurikommentti

Stop töhryille -projektin määrärahat nuorten taidekasvatukseen?

: Kulttuurikommentti

Emma Vainio | 15.05.2008

Helsingissä kaupunginvaltuutetut pohtivat Stop töhryille -projektin tulevaisuutta. Stop töhryille on Helsingin kaupungin rakennusviraston hanke, jonka tarkoituksena on poistaa kaduilta tagit, graffitit, tarrat ja maalaukset mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Kymmenen vuotta sitten aloitetun projektin pyrkimyksenä on myös jäljittää töhryjen tekijöitä lisäämällä valvontaa kaupunkitilassa.

Kymmenvuotisen Stop töhryille -hankkeen aikana graffitit, tagit ja tarrat ovat vähentyneet vajaaseen kymmenesosaan niiden alkuperäisestä määrästä. Projektiin käytetään kuitenkin edelleen yli miljoona euroa vuodessa, kun summa oli projektin alkuvuosina reilut puolitoista miljoonaa. Summa on siis edelleen kaksi kolmasosaa siitä, mitä se oli korkeimmillaan.

Helsinki on töhrypolitiikassaan erittäin tiukka verrattuna moniin muihin Euroopan kaupunkeihin. Muun muassa Lontoossa voi parastaikaa tutustua maailmankuulun graffititaiteilijan, Banksyn maalauksiin Waterloon asemalla, käytöstä poistetussa rautatietunnelissa.

"Taidekasvatus lisää graffitien määrää kaupunkikuvassa"

Helsingin kaupungin Yleisten töiden lautakunta äänestää tänään Stop töhryille -projektin määrärahojen pienentämisestä. Talousarvioaloitteen on tehnyt kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki kuuden muun valtuutetun kanssa.

Valtuutetut ehdottavat aloitteessa, että vartiointifirmoille maksetut rahat ohjattaisiin tästä lähtien nuorten taidekasvatukseen. Arhinmäki ehdottaa myös nuorille laillisia maalauspaikkoja.

Rakennusvirasto ei pidä mainittuja toimintamuotoja kelvollisina. Yleisten töiden lautakunnan mukaan taidekurssit ja lailliset graffitigalleriat lisäävät kokemuksen perusteella laittomien graffitien määrää lähiympäristössä.

Stop töhryille -projekti aiheuttaa loputtoman kierteen

Stop töhryille -projektin tulosryhmän johtaja Kauko Nygrén uskoo, että projektille on tarvetta vielä vuosikausiksi eteenpäin. Nygrén totesi torstaina Helsingin Sanomissa, että nimenomaan tiukan valvonnan takia Helsinki on haastavuudessaan suosittu kohde katutaiteilijoiden parissa.

Nimenomaan tähän näkemykseen kiteytyy Stop töhryille -projektin paradoksi. On varmasti totta, että moni katutaiteen tekijä paitsi ilmaisee itseään kuvallisesti, myös kapinoi julkista valtaa vastaan. Tällöin valvonnan lisääminen saattaa suorastaan lisätä inspiraatiota graffitien maalaamiseen ja tarrojen liimaamiseen kaduille.

Graffitimaalareiden ja muiden katutaiteen tekijöiden jahtaamisesta tulee siis loputon kierre, joka ei Stop töhryille -projektin käyttämillä keinoilla näytä katkenneen.

Mikä on töhry?

Myöskään Helsingin kaupungin Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja Matti Enroth ei näe syytä muutoksiin projektin rahoituksessa. Hän totesi Helsingin Sanomissa, että likaaminen liittyy ihmisyyteen ja sitä täytyy jatkuvasti siivota.

Tässä kohtaa mielenkiintoiseksi nousee kysymys: Mitä on lika? Mitä on töhry, ja kuka sen määrittelee? Yleisten töiden lautakunta esittää lausunnossaan, että "monivärisilläkään isoilla graffiteilla ei ole mitään tekemistä talojen päätyihin tai meluseiniin tehtyjen seinämaalausten kanssa, jotka ovat laillisesti tehtyä ympäristötaidetta".

Mutta mikä on se ylempi taho, joka määrittelee taiteen laadun riippuen siitä, onko se laillista vai laitonta? Muuttuisiko töhry taiteeksi, jos se vietäisiin taidemuseoon, tai jos se tilattaisiin ympäristötaideteoksena meluaitaan maalattavaksi?