Kulttuurikommentti

Siban hulppea Don Giovanni

: Kulttuurikommentti

Paula Nurmentaus | 25.1.2008

Pitääkö kulttuuriväen uskoa yhtä totuutta? Omilla aivoilla ajatteleminen voi olla hauskempaa. Ainakin Sibelius-Akatemian Don Giovanni yllätti Helsingin Sanomien ynseän lehtikritiikin jälkeen.

Pääkaupunkiseudun kulttuuriväen pitäisi ajatella omilla aivoillaan eikä uskoa kaikkea mitä Helsingin Sanomissa kirjoitetaan. Suomalaisille kuitenkin sopii niin tavattoman hyvin se, että on yksi auktoriteetti tai yksi valtalehti, jonka perässä juostaan.

Kun Sibelius-Akatemia levittää näyttämölle nuorekasta intoa pursuavan Don Giovanninsa, noudattaa oopperaväki yhden kriitikon pahantuulenpuuskaa ja jättää sen näkemättä. Samoin on käynyt esimerkiksi KOM-teatterin Vanja-enolle, vaikka se on tehty samoista tarpeista kuin muutkin Komin menestystuotteet. Mutta täytyyhän Hesarin kriitikonkin joskus näyttää kyntensä, vaikka se sattuu tapahtumaan silloin, kun hän itse ei joudu minkäänlaiseen vaaraan.

Don Giovannin ohjauksessa tehdään loistavaa pilaa merkkivaate-villityksestä aina Don Giovannin Dolce & Gabbana -pöksyjä ja Donna Annan Vuitton-kuosista hametta myöten. Samaan sarjaan kuuluu tietysti Leporellon urheiluhenkinen livree-takki.

Ohjaaja Vilppu Kiljunen on ajan hermolla äkkirikastuneen nuorison elostelun kuvauksissa, joista saa lukea joka päivä iltalehdistä. Ovatko siis alastomat naiset Don Giovannin pitopöydällä mikään yllätys! Näistä aineksista saa irti riittämiin nykybarokkista efektiä ja vielä pienellä budjetilla. Parempi ratkaisu kuin tutisevat epookkiyritelmät.

Baritoni Olli Tuovinen esiintyi huippuviettelevänä ja upeasti laulavana Don Giovannina bodattuine lihaksineen ja aatelismiehen liikkeineen, joita Jussi Merikanto sattuvasti parodioi Leporellona.

Onhan selvää, että Sibelius-Akatemian oppilastuotanto ei voi olla aivan huippua, mutta mikä oopperanystävä se sellainen on, joka ei jaksa kiinnostua kehittymässä olevista äänistä, joista osa ehti juuri kunnostautua Lappeenrannan kilpailussa. Siihen vielä lisäksi hyvin kehityskelpoinen Markus Lehtisen johtama orkesteri.

Eikä Don Giovanni ainakaan ollut paikallaan pönöttävää barokkilaulantaa, kuten se liian helposti on. Kuinka paljon naurua irtosikaan yleisöstä - varsinkin niistä, jotka eivät tätä oopperaa tunteneet ennestään, sillä heille riitti hupia myös libreton nokkeluuksista.