Kulttuurikommentti

Haitari-Cats

: Kulttuurikommentti

Kai Ristola | 18.10.2007

Lahden kaupunginteatterissa keskiviikkona ensi-iltansa saanut Cats-musikaali rikkoo myyntiennätyksiä. Cats on musikaaleihin panostavalle Lahden kaupunginteatterille poikkeuksellisen suuri tuotanto. Sen esiintyjämäärä on suurempi kuin menestysmusikaalin monissa ulkomaisissa versioissa. Cats on nyttemmin vapautettu tiukasta formaatista, mikä antaa tekijöille vapaammat kädet toteutuksessa. Silti Lahdessa nähdään hyvin perinteinen Cats.

Andrew Lloyd Webberin Cats on maailman menestyneimpiä musikaaleja. Sitä on esitetty 250 kaupungissa ympäri maailmaa, ja sen on nähnyt liki 50 miljoonaa ihmistä.

Esitys rakentuu näyttäviin joukkokohtauksiin, energiseen koreografiaan ja karkkipaperin kirjavaan puvustukseen jota korostaa räjähtänyt kaatopaikkalavastus. Kaikkea on, kasapäin.

Nyttemmin Catsin esitysoikeudet on vapautettu tiukasta formaatista. Tekijöiltä ei enää tule tarkkoja ohjeita koreografiasta, lavastuksesta ja puvustuksesta.

Musiikkiteatteria tehdään Suomessa nykyään sellaisella ammattitaidolla, että ainoa mikä erottaa esitykset Lontoon West Endin tai New Yorkin Broadwayn tuotoksista on kieli.

Miksei misumusikaali voisi olla esityskielen lisäksi myös ulkoisesti kotikutoisempi?

Mitä jäisi jäljelle jos Catsista kuorisi kaiken koreuden?

Entä jos Cats toteutettaisiin viidellä näyttelijällä ja haitarin säestyksellä?

Ulottuisiko Lahden kaupunginteatterin lippukassan jono kauppatorille saakka?

Lyötäisiinkö teatterissa lappu luukulle: LOPPUUNMYYTY HAMAAN TULEVAISUUTEEN!

Kun legendaarinen Emmi Jurkka vuonna 1970 toi Emmerich Kalmanin Mustalaisruhtinatar- operetin perheteatterinsa lavalle, viidellä näyttelijällä ja haitarin säestyksellä, häntä pidettiin täysin vinksahtaneena.

Operetti tarvitsee kunnon kapellimestarin, näyttävän lavastuksen ja puvustuksen. Niillä korjataan sisällön puutteet, ajateltiin.

Mustalaisruhtinattaresta oli rapsittu kaikki krumeluurit, Veikko Huuskonen soitti hanurillaan kelanauhalle musiikin, Emmi Jurkka sovitti, ohjasi, lavasti ja näytteli.

Teatteri Jurkan Mustalaisruhtinatar oli kauden tapaus, täydellinen arvostelu- ja yleisömenestys. Sitä esitettiin 150 kertaa ja oltaisiin esitetty tuplasti kauemmin ellei Emmi olisi unohtanut uusia esitysoikeuksia.

Esityksestä puhutaan vieläkin, ja sille on uhrattu 16 sivua Kaarina Kytömaan toimittamassa Teatteri Jurkan historiikissa.

Riisuessaan Mustalaisruhtinattaresta kaiken koreuden, Emmi Jurkka tuli korostaneeksi sellaisia arvoja kuin aitous, tärkeilemättömyys ja mutkattomuus.

Hömppäoperettista tulikin yhtäkkiä kantaaottava: siinä puolustettiin maaseudun arvoja kaupunkilaistumista vastaan, kriitikot suitsuttivat.

Ei Lahden kaupunginteatterin Catsissa ole sinällään mitään vikaa, mutta haluaisin kyllä nähdä Haitari-Catsin a la Emmi.