Kultakuumeen kolumni

Taiteilijan päivä

: Kultakuumeen kolumni

Katri Henriksson 2.2.2010

Mies astui sisään Kelan toimistoon. Mutta toimistosta olikin tullut keskikaljakuppila. Siellä kaljatuopin äärellä mies kuuli, että Kela on muuttanut nettiin. Mies tilasi joutessaan toisen kaljan.

Juotuaan tuopit mies palasi kotiin ja avasi tietokoneensa.

Kela. Työttömät. Tätä polkua mies kulki hitaasti klikkaillen. Kun jäät työttömäksi, ilmoittaudu mahdollisimman pian työ- ja elinkeinotoimistoon työnhakijaksi, mies luki Kelan sivulta. Työttömänä sinulla on oikeus työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen, tekstissä sanottiin. Olenko minä siis työtön? Tai työnhakija? Tällaisia mies mietti ja avasi radiovastaanottimen.

Radiossa puhuttiin taiteilijoiden pätkätöistä. Joku runoilija sanoi, että kirjoittaminen on osa elämää eikä työtunteja voi laskea. Runokirja ei ole mikään suorite, runoilija sanoi hiljaisella äänellä. Mies joutui vääntämään ääntä suuremmalle, että kuulisi paremmin.

En minä sitten varmaan olekaan työtön, mies päätteli. Hän oli huojentunut, että Kelan toimisto oli ehditty lakkauttaa. Turhaanhan hän olisi sinne mennyt kaavakkeita täyttämään. Nälkä alkoi hieman kurnia vatsassa, mutta onneksi oli tullut juotua sitä olutta.

Nyt radiossa puhui jo filosofian professori. Professorilla oli kuuluvampi ääni kuin runoilijalla, joten mies sai taas käännellä vastaanottimen nappuloita. Toimittaja kysyi professorilta, onko taiteilijalla oikeus olla iloinen tai onnellinen. Mies höristi korviaan, sillä sitä samaahan hän oli kysynyt itseltään aamulla. Professori siteerasi joululaulua, jossa sanotaan: Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Ja sitten professori nauroi ja sanoi, että en tiedä, ovatko taiteilijat onnellisia, mutta taide kyllä onnellistuttaa kulttuuria.

Mies rauhoittui. Sittenhän asia oli selvä. Ei tarvinnutkaan tuntea oloaan onnelliseksi. Ohjelma radiossa jatkui. Toimittaja kysyi joltain ajattelijalta, kuinka ekologista on olla taiteilija. Mies katsoi ikkunasta ja näki ulkona puita.

Lähtökohtaisesti taide on hyvin ekologista, ajattelija vastasi toimittajalle. Taiteessa luodaan koskettavia elämyksiä perustavalla tavalla vailla suuria energia- tai luonnonvarapanoksia. Ikkunan takana puut näyttivät jatkavan kasvamistaan.

Taide voisi olla myös vaihtoehto ihmisten viikonloppushoppailulle, ajattelija lausahti. Minkälainen olisi yhteiskunta, jossa vaellettaisiin vapaa-aikana kokeilemaan jotain uutta taidemuotoa, ajattelija kysyi innostuneena. Minkälainenhan sellainen yhteiskunta olisi, mieskin mietti puiden katselun lomassa. Sitäkin hän mietti, että nälkä alkoi tuntua jo niin voimakkaana, että ajatteleminen oli hankalaa.

Keskustelu radiossa jatkui.

Mies päätti sulkea radion.

Katri Henriksson